Arki hanskassa - Jani halusi itsenäistyä | Aspa
-A A +A

Arki hanskassa - Jani halusi itsenäistyä

Arki hanskassa - Jani halusi itsenäistyä
Janilla on vaikeuksia elämänhallinnassa ja rahankäytössä. Itsenäinen asuminen onnistuu, kun arkeen saa riittävästi tukea.

Poika otettiin huostaan äidiltään muutaman vuoden iässä ja sijoitettiin lastenkotiin. Jo silloin huomattiin, että hänellä oli keskittymis- ja käytöshäiriötä, pitkäjänteisyyden puutetta, fyysistä kömpelyyttä ja vaikeuksia hahmottaa asioita.

Viiden tai kuuden vanhana poika pääsi muuttamaan sijaisperheeseen ja ala-asteikäisenä biologisen isänsä luo. Häntä tutkittiin sairaalassa, mutta selkeään diagnoosiin ei silti päädytty.

”Monimuotoinen kehityshäiriö”, lukee nyt 29-vuotiaan Janin papereissa. Taustalla on epäily Fas-syndroomasta eli sikiön alkoholioireyhtymästä. Myös aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöstä ADHD:sta on viitteitä.

Ongelmistaan huolimatta Jani on asunut viimeiset neljä vuotta itsenäisesti, tilavassa yksiössä Pohjois-Helsingissä. Tuen arkeensa hän saa Aspa-koti Sopulirinteestä.

Ennen nykyiseen asuntoonsa muuttoa Jani asui Sopulirinteen palveluyksikössä – samassa rakennuksessa Sopulirinteen toimiston ja yhteistilojen kanssa. Siellä henkilökunta oli paikalla joka päivä aamukahdeksasta iltakahdeksaan, ja kontakteja oli montakin kertaa päivässä. 

Kun Jani oli asunut palveluyksikössä kaksi vuotta, Jani ja Sopulirinteen henkilökunta päättivät yhdessä, että Jani muuttaisi nykyiseen asuntoonsa ja tuki arkeen hoidettaisiin säännöllisillä kontaktikäynneillä.

– Tulimme siihen tulokseen, että Jani voisi pärjätä kevyemmällä tuella ja asua itsenäisemmin, kertoo Aspan asumispalvelutyöntekijä Pirkko.

Rahankäyttöön apua

Janin mukaan hänen ongelmansa vaikuttavat etenkin rahankäyttöön. Se on ollut holtitonta, ja Janille on kertynyt velkaa.

Pirkko selvittää, että Janin rahankäyttöä säännöstellään: Jani saa tililleen ruokarahaa maanantaisin ja perjantaisin, jolloin hänen kanssaan käydään kaupassa. Laskujen maksamisen hoitaa edunvalvoja.  

– Laskut ovat mulle täyttä hepreaa, Jani sanoo.

Kauppareissujen lisäksi asumispalvelutyöntekijä käy kahdesti viikossa Janin kotona. Jania autetaan arjen hallinnassa, kuten kodin siistinä pitämisessä.  Asiointi- ja saattoapua Jani saa esimerkiksi silloin, kun hänen pitää käydä lääkärissä.

Pirkon mukaan Jani pärjää nykyään varsin hyvin, vaikka jonkin verran pitää katsoa perään.

– Pitkäjänteisyyden ja keskittymiskyvyn puutteen vuoksi Jani ei aina saa vietyä askareitaan loppuun. Esimerkiksi tiskaamisen hän saattaa aloittaa ja jättää sitten kesken.

Tulimme siihen tulokseen, että Jani voisi pärjätä kevyemmällä tuella ja asua itsenäisemmin.

Motivaatio vie eteenpäin

Janin itsenäistymisen taustalla oli pitkälti hänen oma motivaationsa. Jani uskoo, että myös hänen ikänsä on vaikuttanut asiaan – hän halusi aikuistua.

Aspan asiakkaana Jani on ollut nyt kuusi vuotta. Ennen Sopulirinteeseen muuttoa hän asui biologisen isänsä luota Vantaalla. Nykyäänkin Jani on virallisesti vantaalainen, ja Vantaan kaupunki maksaa hänen palvelunsa.

Muutto pois kotoa tuli Janille ajankohtaiseksi, sillä napit olivat menneet isän kanssa vastakkain. Riitoja oli paljon, koska Janin rahankäyttö oli riistäytynyt käsistä. Raha oli kulunut pääasiassa alkoholiin, ja tilanne huolestutti isää ja sisaruksia. Sittemmin Jani vähensi alkoholinkäyttöään, eikä nykyään juuri juo.

– Mulla oli Vantaalla muutamia kavereita, jotka ryyppäsivät melkein päivittäin. Itseltä meni silloin fiilis juomiseen.

Työ luo rutiineja

Nykyään Jani elää säännöllistä elämää. Hän pääsi Vantaan kaupungin vammaispalvelun kautta kuntouttavaan työtoimintaan ja tekee neljänä päivänä viikossa keittiöhommia vanhusten hoivakodissa, joka on myös kehitysvammaisten toimintakeskus.

Työn aloituksen myötä Jani on alkanut herätä joka aamu kahdeksalta. Töissä on oltava kahdeltatoista. Illat kuluvat rutiineissa, kuten ruoanlaitossa sekä pelaillessa ja musiikkia kuunnellessa.

Jani kertoo pitävänsä työstään, sillä työilmapiiri on rento ja työkaverit mukavia. Tuntuu myös hyvältä tienata työkyvyttömyyseläkkeen päälle hieman omaa rahaa – palkkarahoillaan Jani on ostanut uudet talvikengät.

Janin itsenäistymisen taustalla oli pitkälti hänen oma motivaationsa.

Pirkko sanoo olevansa ylpeä siitä, että Jani on pystynyt pitämään kiinni työn edellyttämistä rutiineista. Jos poissaoloja on tullut, Jani on kunnon työntekijän lailla ilmoittanut niistä etukäteen.

Parasta nykyisessä elämäntilanteessa on Janin mukaan itsenäisyys ja oma tila:

– Tulen koko ajan itsenäisemmäksi. Välillä kodinhoito saattaa lipsua, mutta suurin piirtein itsenäisesti pystyn siivoamaan. En enää tarvitse niin paljon Aspan tukea kuin aikaisemmin, vaikka kyllä se siellä taustalla pysyy. Tyystin yksin en pärjää.

Jani on myös tyytyväinen, että hänen elämässään on läheisiä ihmisiä; ystäviä ja sukulaisia. Hän kertoo pitävänsä tiivistä yhteyttä isoveljen ja isosiskon kanssa.

Biologista äitiään Jani tapaa noin kerran vuodessa.

Teksti: Tea Kalska
Kuva: Aino Huovio