-A A +A

Mielenterveyspalvelujen kilpailuttaminen ihmisoikeuksien valossa

Mielenterveyspalvelujen kilpailuttaminen ihmisoikeuksien valossa

Mekään emme ole myytävänä -kampanjakuva.
YK:n vammaissopimuksen sisältöä ja ulottumista mielenterveyskuntoutujiin ei tunneta riittävästi. Tiedon puute ja hankintalakiin liittyvä kilpailutus aiheuttavat mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden ihmisoikeuksien polkemista.

Mielenterveyspalveluissa pitkään vallinnut laitoskulttuuri, ihmisoikeussopimusta koskevan tiedon puute ja palveluiden nykyinen hankinta- ja järjestämistapa estävät mielenterveysongelmien aiheuttamista toimintarajoitteista kärsivien henkilöiden oikeuksia toteutumasta.

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on ihmisoikeussopimuksista uusin koskien sekä psyykkisesti että fyysisesti pitkäaikaisesti toimintarajoitteisia henkilöitä. Sopimuksen tarkoituksena on taata yhtä lailla vammaisille kuin pitkäaikaisista mielenterveyden häiriöistä kärsiville henkilöille täysimääräiset ja yhdenvertaiset ihmisoikeudet kaikilla elämän osa-alueilla. Sen tulee ohjata myös mielenterveyspalvelujen suunnittelua ja toteutusta Suomessa. Sopimuksen sisältöä ja ulottumista mielenterveyskuntoutujiin ei kuitenkaan tunneta riittävästi

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) turvaa kehitysvammaisten oikeuden päättää omaa elämäänsä koskevista asioista.  Lisäksi kehitysvammaisten laitoshoidon vähentämisestä ja asumisen ja palvelujen järjestämisestä on tehty valtioneuvoston periaatepäätös (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012). Tämä on ohjannut kuntia purkamaan laitoshoitoa ja laitosmaista asumista ja kehittämään kehitysvammaisille uudenlaisia asumisratkaisuja.

Pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden suojaksi vastaavaa lainsäädännöllistä turvaa ei ole. Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen järjestämistä ohjaava kehittämissuositus on yli kymmenen vuoden takaa.  Siinä tavalliseen asuntoon annettava tuki linjattiin ensisijaiseksi asumispalvelun muodoksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007.) Siitä huolimatta kotiin annettavan tuen käytöstä ei ole kerätty eikä saatavissa virallista tilastoa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).

Suurin osa asumiseensa pitkäaikaisesti tukea tarvitsevista mielenterveyskuntoutujista asuu edelleen ryhmämuotoisissa, usein varsin laitosmaisissa yksiköissä, joissa toimintamallit ovat holhoavia ja tapahtuu laitostumista.

YK:n vammaissopimus takaa, että mielenterveyden häiriöistä kärsivällä välttämätöntä tukea ja apua tarvitsevalla henkilöllä tulee olla oikeus valita asuinpaikkansa eikä häntä saa velvoittaa käyttämään tiettyä asumisjärjestelyä. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Mielenterveyden häiriöistä kärsivät henkilöt ovat elämiselle ja elämisen laadulle välttämättömien palvelujen hankinnassa eriarvoisessa asemassa verrattuna vammaisiin henkilöihin. Suurin osa asumiseensa pitkäaikaisesti tukea tarvitsevista mielenterveyskuntoutujista asuu edelleen ryhmämuotoisissa, usein varsin laitosmaisissa yksiköissä, joissa toimintamallit ovat holhoavia ja tapahtuu laitostumista. (Huotari ym. 2018;  Wahlbeck ym. 2017.)

Kilpailutus kehittämisen esteenä

ihmisoikeuksien toteutumista heikentävä tekijä on kilpailuttaminen, joka on kuntoutumista edistävien mielenterveyspalvelujen hankkimisessa yleisesti käytetty menettely. Kilpailutuksessa tilaaja, joka on tavallisimmin kunta tai kuntayhtymä, määrittelee hankinnalle sisällön ja asettaa laatukriteerit, jotka palveluntuottajien tulee täyttää. Palvelua tarvitsevilla henkilöillä ja heidän läheisillään on kilpailutuksissa vähäinen tai jopa olematon rooli. Lait julkisista hankinnoista (1397/2016) ja sosiaalihuollosta (1304/2014) antaisivat palvelujen järjestämiseen mahdollisuuden käyttää yksilölliset tarpeet ja toiveet paremmin huomioivia tapoja, mutta mahdollisuutta käytetään vähän. Tällöin herää kysymys tunnetaanko näitä mahdollisuuksia riittävän hyvin?

Palvelun tilaajat, tuottajat ja palveluja käyttävät henkilöt läheisineen eivät käy aitoa dialogia hankintojen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.

Palvelun tilaajat, tuottajat ja palveluja käyttävät henkilöt läheisineen eivät käy aitoa dialogia hankintojen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Mieli-suosituslinjasi, että mielenterveyspalveluissa asiakkaan asemaa tulee vahvistaa ottamalla kokemusasiantuntijat mukaan mielenterveys- ja päihdetyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Seuranta kuitenkin osoittaa, että kokemustiedon hyödyntäminen ei ole systemaattista. Hankinnoissa ei esitetä tuloksia ja vaikuttavuutta mittaavia laatukriteereitä.  Kilpailussa menestyvät parhaiten ne palveluntuottajat, jotka tuottavat tarjouspyynnön mukaiset palvelut halvimmalla. Osa jätetyistä tarjouksista on hinnoiteltu alle tuotantokustannusten, jotta yrityksen markkinoilla pysyminen on voitu varmistaa. (Partanen ym. 2015; Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.)

Vuoropuhelun, yhteisten laatu- ja vaikuttavuuskriteerien ja kansallisen ohjauksen puuttuessa mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujärjestelmä onkin jumiutunut vanhanaikaisiin rakenteisiin. Nykyinen kilpailutusten varaan rakentunut systeemi, josta puuttuu yhteinen kansallinen ohjaus, ylläpitää järjestelmälähtöistä ja laitosmaista portaittaista asumispalvelumallia. Mallille on tyypillistä, että asumisessa edetään ympärivuorokautisesta tuesta vähemmän tuettuun asumiseen, palvelu ja asuminen on nivottu yhteen, ja palvelutarpeen muuttuessa henkilöltä edellytetään muuttamista. Portaittainen malli on palvelujen kilpailuttamisen ja järjestämisen käytäntönä, vaikka sen hyötyjä ei ole voitu osoittaa (Wahlbeck ym. 2017).

Vuoropuhelun, yhteisten laatu- ja vaikuttavuuskriteerien ja kansallisen ohjauksen puuttuessa mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujärjestelmä onkin jumiutunut vanhanaikaisiin rakenteisiin.

Miksi oikeudet itsenäiseen asumiseen ja tarvittaviin palveluihin eivät nykyisin toteudu?

Kuntien käytännöt mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalvelujen järjestämisen vastuutahosta vaihtelevat sosiaali- ja terveydenhuollon vastuualueen välillä. Asumispalvelut on luokiteltu sosiaalipalveluiksi eikä terveydenhuoltolakiin sisälly asumispalveluja koskevia säännöksiä. ARA:n selvitys (Huotari ym. 2018) osoitti, että asiakas- ja tarvelähtöisten palvelujen saatavuutta ja kehittämistä haittaa mielenterveyskuntoutuja -käsitteen rajaus. Mielenterveyskuntoutujiksi ajatellaan henkilöitä, joilla on psykiatrinen diagnoosi ja jotka ovat psykiatrisen hoidon tai kuntoutuksen piirissä. Ulkopuolelle rajautuu henkilöitä, joilla on ilmeinen tuen tarve, mutta puuttuu palveluun oikeuttava psykiatrinen diagnoosi.

Nykyinen systeemi on rakentunut toimintatavoille ja laitoskulttuurille, joille on ominaista, että ammattihenkilö on asiantuntija, joka määrittelee palvelun tarpeen ja suunnittelee sisällön. Palvelua tarvitseva henkilö on toiminnan kohde ja passiivinen vastaanottaja, ei niinkään aktiivinen päätöksentekijä ja toimija. YK:n vammaissopimuksessa linjattujen oikeuksien toteutumiseksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujat tulee nähdä, kuulla ja kohdata muiden kansalaisten tavoin yksilöinä, joilla on psyykkisestä sairaudesta huolimatta resursseja, jotka käyttöönottamalla he voivat selvitä riittävän tuen turvin itsenäisesti ja olla aktiivisia elinympäristössään. Heitä koskevissa asioissa tulee neuvotella heidän kanssaan, tarjota riittävästi tukea valintojen tekemiseen, itsensä ilmaisemiseen ja päätöksen tekemiseen sekä ottaa heidät mukaan päätöksentekoon lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassa, esimerkiksi vammaisjärjestöjen kautta. Toipuminen tulee nähdä henkilökohtaisena muutosprosessina, jossa henkilön terveys ja hyvinvointi kohentuvat ja mahdollisuus osallistua ja kuulua erilaisiin yhteisöihin voivat toteutua.

YK:n vammaissopimuksessa linjattujen oikeuksien toteutumiseksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujat tulee nähdä, kuulla ja kohdata muiden kansalaisten tavoin yksilöinä, joilla on psyykkisestä sairaudesta huolimatta resursseja, jotka käyttöönottamalla he voivat selvitä riittävän tuen turvin itsenäisesti ja olla aktiivisia elinympäristössään.

Vakavista mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien henkilöiden elinajanodote on 10-15 vuotta muuta väestöä alhaisempi, ja kuolleisuus on koholla liittyen muun muassa vakaviin fyysisiin sairauksiin. Fyysisen terveyden hoitoon pääsy ja annettu hoito on laadultaan heikompaa kuin muulla väestöllä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.) Käytännössä perus- ja erityistason terveydenhuollossa mielenterveyskuntoutujaa ei oteta vastaanotolla vakavasti eikä tunneta heidän erityistuen tarpeitaan hoito-ohjeiden toteuttamiseksi. Asumispalvelujen sisältöä ei tunneta ja terveydenhuollon palveluiden voidaan tulkita asumispalvelujen vastuulle kuuluviksi. On tärkeää varmistaa, että mielenterveys- ja päihdepalveluja tarvitseville henkilöille on käytettävissään fyysistä terveydenhoitoa yhtä lailla kuin muille. Myös tämä on yhdenvertaisiin ihmisoikeuksiin liittyvä näkökulma, jota on erityisen tärkeää pitää esillä palveluita järjestettäessä.

Mekään emme ole myytävänä

Vakavimmat mielenterveyden sairaudet aiheuttavat niistä kärsiville pitkäaikaisesti toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemistä ja vaikuttavat henkilön sosiaalisiin suhteisiin sekä työ- ja toimintakykyyn. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumiseksi vakavat mielenterveyden sairaudet ja/tai monidiagnoosisairaudet tulee YK:n yleissopimuksen mukaan yhtä lailla luokitella vammaisuudeksi, jotta palvelut erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle ryhmälle voidaan taata (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018).

Mekään emme ole myytävänä -kansalaisaloite laitettiin alulle, jotta lainsäätäjien huomio saataisiin kiinnittymään mielenterveyden ongelmista kärsivien henkilöiden oikeuksiin järjestettäessä heidän palveluja.

Ihmisoikeussopimuksen ulottumista mielenterveyskuntoutujiin ja yhtäläisiä oikeuksia omaan asuntoon ja osallisuuteen ei tunneta riittävällä laajuudella. Mekään emme ole myytävänä -kansalaisaloite laitettiin alulle, jotta lainsäätäjien huomio saataisiin kiinnittymään mielenterveyden ongelmista kärsivien henkilöiden oikeuksiin järjestettäessä heidän palveluja. Palvelujen järjestämistapaa tai hankintalakia tulee muuttaa siten, että kilpailutusta ei ensisijaisesti sovelleta silloin kun on kyse pitkäkestoisista mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja elämisen tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä.

Asumiseen ja arkeen kohdistuvaa tukea tulee voida antaa nykyistä matalammalla kynnyksellä. Huomion tulee diagnoosien sijaan kohdentua henkilön tuen tarpeeseen ja täysipainosta elämistä edistäviin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin ja niiden vahvistamiseen. Yksilön toiveiden, tarpeiden ja oikeuksien toteutumisen tulee ohjata hankintojen ja palveluiden järjestämisen sisältöjä, edistää palveluun pääsyä sekä täten lisätä palveluja tarvitsevien henkilöiden arvostusta, tasa-arvoisuutta ja mukanaoloa päätöksenteossa ja yhteiskunnassa. Mekään emme ole myytävänä - kannatusilmoitusten keruuaika on päättynyt 15.5.2018. Kansalaisaloitekeräsi kaikkiaan 10 408 kannatusilmoitusta, eikä näin ollen etene eduskunnan käsittelyyn.

Lähteeet

Huotari, K., Törmä, S., Pitkänen, S. ja Hatsala, A. 2018. Selvitys mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asuntokannan tilasta ja asumista tukevista palveluista. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2018.

Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016.

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 23.6. 977/519.

Partanen A. ym. (toim.). 2015. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015. Miten tästä eteenpäin? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 20/2015.

Sosiaalihuoltolaki 1304/2014.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2018. Oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansallinen toimintaohjelma 2018–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2018:2.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2012). Valtioneuvoston periaatepäätös kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen ja palvelujen turvaamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:15. 

Sosiaali- ja terveysministeriö (2007). Asumista ja kuntoutusta. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja koskeva kehittämissuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:13.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015: Suunnitelman loppuarviointi ja ohjausryhmän ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:3.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017. Kotihoito ja sosiaalihuollon laitos‐ ja asumispalvelut 2016. Tilastoraportti 42/2017.

Wahlbeck, K., Sailas, E., Haaramo, P., Vastamäki, M. ja Joffe, G. 2017. Muutokset aikuisten ympäri- vuorokautisissa mielenterveyspalveluissa HUS-alueella 2012-2014. Lääkärilehti 22/2017 VSK 72.

 

Kommentit

Herrala Jyrki To, 14/06/2018 - 06:01
Onko vastoin YK suositusta tehdyt päätökset edes lainvoimaisia ? Miten väärin perustein tehdyt päätökset saa mitätöityä ? "Tämän päivä ruokailun kilpailutuksen voitti edullisuudellaan vaihtoehto jossa ruokaa saa vain joka toinen päivä" : Olisiko mukavaa olla yksi meistä ? EI, MEKÄÄN EMME OLE MYYTÄVÄNÄ !

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmennetaan lähettäjän olevan ihminen ja vähennetään roskapostia.
2 + 15 =
Ratkaise tämä matematiikan kysymys ja anna vastaus. Esim. 1+3 = 4.