-A A +A

Miten kunnat pystyvät takaamaan vammaisten henkilöiden oikeuden elämiseen itsenäisesti ja osallisuuteen yhteisössä?

Miten kunnat pystyvät takaamaan vammaisten henkilöiden oikeuden elämiseen itsenäisesti ja osallisuuteen yhteisössä?

Kasvokuva Jaana Viemeröstä.
Suomen kuntaliiton erityisasiantuntija Jaana Viemerö vastaa.

Minulta pyydettiin vastausta kysymykseen "mitä pitäisi tapahtua, jotta kunnat palvelunjärjestäjinä pystyvät takaamaan vammaisten henkilöiden oikeuden elämiseen itsenäisesti ja osallisuuteen yhteisössä". Kysymys liittyy YK:n vammaissopimuksen artiklaan 19. Ennen vastaamista tarkistin vielä, miten tuo artikla 19 kuuluu kokonaisuudessaan:

”Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet tehdäkseen vammaisille henkilöille helpommaksi nauttia tästä oikeudesta täysimääräisesti sekä helpottaakseen heidän täysimääräistä osallisuuttaan ja osallistumistaan yhteisöön, muun muassa varmistamalla että:

  1. vammaisella henkilöllä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä;
  2. vammaisten henkilöiden saatavissa on valikoima kotiin annettavia palveluja sekä asumis- ja laitospalveluja sekä muita yhteiskunnan tukipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä;
  3. koko väestölle tarkoitetut yhteisön palvelut ja järjestelyt ovat vammaisten henkilöiden saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa ja vastaavat heidän tarpeitaan.”

Artiklassa korostetaan yhdenvertaisuutta ihmisten välillä vammasta riippumatta. Yhdenvertaisuus ei ole tarkoita etuoikeutta, vaan samaan asemaan asettamista.

Asumisen merkitys on suuri, sillä se kiinnittää ihmisen ympäröivään yhteisöön, osaksi sitä.

Itsenäisen elämisen ja osallisuuden edellytykset on artiklassa määritelty asumiseen liittyvien valinnanmahdollisuuksien kautta. Asumisen merkitys on suuri, sillä se kiinnittää ihmisen ympäröivään yhteisöön, osaksi sitä. Asuminen on enemmän kuin vain fyysinen asunto: asuinpaikkamme määrittää meidän arkemme rajat. Pelkkä asuminen ei kuitenkaan riitä turvaamaan osallisuutta yhteisössä.

Osallisuuden merkityksestä on yhteiskuntapoliittisissa keskusteluissa puhuttu paljon. Osallisuuden edistämistä pidetään tärkeänä keinona köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa. Yksiselitteistä osallisuuden määritelmää ei ole olemassa, vaan se on sateenvarjokäsite useille eri näkökulmille ja lähestymistavoille. Yksilön näkökulmasta osallisuus on kokemus mukana olemisesta, kuulumisesta johonkin. Se ei ole synonyymi ryhmätoiminnalle, vaan mahdollisuuksien antamista itsenäisiin valintoihin.

Mitä siis pitäisi tapahtua, että 19. artiklan tavoitteet voisivat toteutua?

Osallisuuden edellytyksenä on kohdatuksi tuleminen. Todellinen kohtaaminen vaatii aitoa tahtoa ymmärtää toista ihmistä ja hyväksyä hänen oikeutensa omiin valintoihinsa. Valintojen tekeminen taas edellyttää vaihtoehtojen olemassaoloa. Asumisessa tarvitsemme erilaisia vaihtoehtoja: asuntoja kaupungissa ja maaseudulla, isoja ja pieniä, yksin ja toisten kanssa. Tarvittaessa ohjattuna, autettuna tai tuettuna. Monenlaisia malleja monenlaisille yksilöille.

Tavoitteisiin pääsy ei edellytä ihmeitä vaan tahtoa. Luja tahto vie tunnetusti vaikka läpi harmaan kiven.

Asumisen ja osallistumisen mahdollistavat palvelut ovat arjen palveluja, jotka tukevat ihmisten tavallista elämää. Tarvitsemme riittävää asuntokantaa ja resursseja palvelujen toteuttamiseen, mutta niidenkin saavuttamiseksi oleellisinta on yhteisesti jaettu näkemys toiminnan merkityksestä ja tahto sen saavuttamisesta.

Tärkeät asiat ovat joskus yksinkertaisia: palvelurakenteista, professioista ja organisaatiomalleista riippumatta keskeistä on kyky vuorovaikutukseen ja läsnäoloon. Kyky kuunnella ja kuulla. Ne muodostavat sosiaalihuollon palvelujen kovan ytimen. Niiden avulla pääsemme päämäärään.

Kommentit

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmennetaan lähettäjän olevan ihminen ja vähennetään roskapostia.
2 + 0 =
Ratkaise tämä matematiikan kysymys ja anna vastaus. Esim. 1+3 = 4.