-A A +A

Oikeus omaan kotiin

Oikeus omaan kotiin

Tervetuloa-kyltti kodin ovessa.
Jokaisella on oikeus omaan kotiin. Se turvataan muun muassa perustuslaissa ja YK:n vammaissopimuksessa. Vammaissopimus vahvistaa oikeuden itsenäiseen asumiseen ja osallisuuteen lähiyhteisössä.

Vammaissopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä tulee olla oikeus yhdenvertaisesti muiden kanssa valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinratkaisua. Lisäksi käytettävissä tulee olla kotiin annettavia palveluita ja asumispalveluita, joilla turvataan eläminen ja osallisuus yhteisössä. Asuminen linkittyy moniin muihin oikeuksiin kuten oikeuteen itsenäiseen elämään, oikeuteen yksityisyyden kunnioittamiseen, oikeuteen mielekkääseen vapaa-aikaan ja osallisuuteen sekä oikeuteen perustaa perhe.

Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean julkaisema vammaissopimuksen yleiskommentti itsenäisestä elämästä ja osallisuudesta yhteisössä määrittelee vielä tarkemmin oikeutta itsenäiseen asumiseen. Siinä korostetaan kaikille sopivaa suunnittelua ja asuntojen ja ympäristön esteettömyyttä. Itsenäisen elämän edellytyksiä ovat vapaus valita ja päättää omasta elämästään. Puolesta päättämisen kulttuuri on yksi keskeinen este näiden oikeuksien toteutumiselle. Tärkeää on sekä laitosasumisen että laitosmaisen asumisen lakkauttaminen.

Yleiskommentissa tehdään tärkeä määrittely ja erottelu itsenäisen asumisen ja yksinasumisen sekä itsenäisen asumisen ja yksin pärjäämisen välillä. Niitä ei tule rinnastaa keskenään.  Itsenäisyydellä tarkoitetaan valinnanvapautta ja mahdollisuutta päättää omista asioista.

Eroon laitosmaisista piirteistä

Yleiskommentissa on myös avattu ansiokkaasti sitä, mitä sopimuksen mukaisella itsenäisellä elämällä ja osallisuudella ei tarkoiteta. Siinä on listattu piirteitä, jotka estävät itsenäisen asumisen sopimuksen tarkoittamassa merkityksessä. Kuten suomalaisessa keskustelussakin usein korostetaan, pelkästään ryhmäkodin koko ei määrittele asumisen laitosmaisuutta. Myös asuminen omassa kodissa keskellä muuta yhteisöä voi olla laitosmaista asumista. Keskeistä on se, että tietyn asuinratkaisun myötä ihminen ei menetä itsenäisyyttään tai valinnanvapauttaan.

Tyypillisiä piirteitä laitosmaisella asumiselle on, ettei henkilöllä itsellään ole mahdollisuutta vaikuttaa päivittäisiin päätöksiin, siihen kuka häntä avustaa tai kenen kanssa hän asuu. Myös eristäminen muusta yhteisöstä on tyypillistä. Muita tunnusomaisia piirteitä ovat ihmisen omista mieltymyksistä riippumattomat joustamattomat rutiinit, koko ryhmälle tarkoitetut samat toiminnot, palvelujen järjestämisen holhoava luonne, asuinjärjestelyjen kontrollointi ja usein myös epäsuhta samassa yhteisössä elävien vammaisten henkilöiden määrässä.

Tyypillisiä piirteitä laitosmaisella asumiselle on, ettei henkilöllä itsellään ole mahdollisuutta vaikuttaa päivittäisiin päätöksiin, siihen kuka häntä avustaa tai kenen kanssa hän asuu.

Valinnanmahdollisuuden ei tulisi yleiskommentin mukaan rajoittua siihen, missä ja kenen kanssa henkilö haluaa asua. Sen tulisi sisältää kaikki henkilön asuinjärjestelyihin liittyvät asiat kuten päivittäinen aikataulu ja omien elintapojen ja elämäntyylin määrittely. Usein valinnanmahdollisuutta rajoittaa vaihtoehtojen puute. Päätöksenteon vapautta voivat myös rajoittaa viranomaiset, omaiset tai huolenpitäjät.

Vammaisella henkilöllä tulisi olla mahdollisuus valita tarvittavat palvelut ja palveluntarjoajat ja yksilöllisten tarpeidensa ja mieltymystensä mukaisesti ja yksilöllinen tuki tulisi olla joustavaa ja mukautua henkilön tarpeisiin. Palvelun tulisi laadullisesti ja määrällisesti järjestyä yksilöllisten tarpeiden mukaan eikä olla sidoksissa palvelumuotoon tai järjestämistapaan.

Haasteet

YK:n vammaissopimuksessa ja sen yleiskommentissa on viitoitettu hyvin keskeisiä ja perustavanlaatuisia asumiseen liittyviä oikeuksia. Samalla niistä voi lukea ne asiat, jotka edelleen Suomessakin haastavat ja joiden toteuttaminen vaatii paljon työtä. Tiedämme, että näiden oikeuksien täysimääräiseen toteutumiseen on vielä matkaa.

Asumisen haasteiden suhteen on parasta kääntyä asian parhaiden asiantuntijoiden pariin – antaa ääni vammaisille henkilöille itselleen ja heidän lähi-ihmisilleen. Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE toteutti viime syksynä kyselyn vammaisille henkilöille heidän omaisilleen sekä vammaisneuvosto- ja vammaisjärjestötoimijoille. Kyselyllä haluttiin selvittää sitä, miten vammaiset henkilöt kokivat vammaissopimuksen mukaisten oikeuksien toteutuvan ja miten heidän mielestään näiden oikeuksien toteutumista tulisi vahvistaa. Kyselyn tulokset huomioitiin kansallisen toimintaohjelman laadinnassa. Tässä on esitettynä tuloksia ennen kaikkea asumiseen ja itsenäiseen elämään liittyen.

Kyselyyn tuli 577 vastausta. Vastaajista 52% oli vammaisia henkilöitä. Kaiken kaikkiaan vammaissopimuksen mukaisten oikeuksien koettiin toteutuvan melko huonosti. Vastaajista vain 18 % koki, että oikeus valita asuinpaikkansa ja se, missä ja kenen kanssa he haluavat asua, toteutuu hyvin tai melko hyvin. 55 % vastaajista koki, että tämä oikeus toteutuu huonosti tai melko huonosti.

Läpi kyselyn eri osa-alueiden korostui aidon osallisuuden toive.

Läpi kyselyn eri osa-alueiden korostui aidon osallisuuden toive. Myös asumisen oikeuden täysimääräisen toteutumisen edellytyksenä nähtiin se, että vammaiset henkilöt ovat osallisina sekä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon että yksilötasolla omaan elämäänsä koskeviin päätöksiin. Osallisuutta katsottiin vahvistettavan parhaiten antamalla vammaisille henkilöille mahdollisuus tulla kuulluiksi ja antaa heille heidän tarvitsemansa tuki päätöksenteossa.

Myös tarve lisätä tietoisuutta yhteiskunnassa vammaisten henkilöiden oikeuksista nousi selvästi esiin kyselyssä ja koski myös asumista. Tässä yhteydessä kaivattiin koulutusta, tiedotusta ja asenteisiin vaikuttamista. Esiin nostettiin myös yhdenvertaisuuden varmistaminen suhteessa muuhun väestöön.

Itsenäisen elämän edellytykset

Kyselyyn vastaajat näkivät itsenäinen elämän osana yhteisöä mahdollistuvan esteettömän ympäristön ja riittävien yksilöllisten palveluiden turvin. Tässä yhteydessä mainittiin erityisesti asumispalvelut, henkilökohtainen apu ja kuljetuspalvelut. Useat vastaajat näkivät asumispalvelujen kuten muidenkin palvelujen kilpailutuksen suurena uhkana. Palveluita kilpailutettaessa osallisuuden ja yksilöllisten tarpeiden huomioinnin katsottiin vähenevän.

Useat vastaajat nostivat myös esiin mahdollisuuden asua missä haluaa ja kenen kanssa haluaa tärkeänä oikeutena, joka ei vielä toteudu. Syyksi tähän nähtiin ennen kaikkea valinnanmahdollisuuksien puute. 

Useat vastaajat nostivat myös esiin mahdollisuuden asua missä haluaa ja kenen kanssa haluaa tärkeänä oikeutena, joka ei vielä toteudu. Syyksi tähän nähtiin ennen kaikkea valinnanmahdollisuuksien puute. Perättiin myös tietoa mahdollisuuksista ja oikeuksista omalla kielellä ja saavutettavasti ja tarvittavaa apua ja tukea sekä mahdollisuutta kommunikoinnin tukeen ja tarvittaviin apuvälineisiin. Asenteet ja heikko taloudellinen tilanne koettiin esteenä itsenäisen elämän ja osallisuuden saavuttamiselle.

Vastaajat kaipasivat ennen kaikkea enemmän mahdollisuuksia tuettuun asumiseen eli asumiseen tuettuna itsenäisesti tavallisessa asuntokannassa. Sama on tullut esiin aiemmissa selvityksissä ja tutkimuksissa.

Verrattuna vammaissopimuksen yleiskommentin kuvaamiin itsenäisen elämän edellytyksiin voi kyselyn vastauksista havaita, että laitosmaisia piirteitä on asumispalveluissa vielä runsaasti. Vastauksissa tuli ilmi esimerkiksi erilaisia palveluyksikkökohtaisia tiukkoja sääntöjä kuten vierailuaikoja, yövieraiden kieltäminen, alkoholin käytön kieltäminen ja ulkopäin määrätty varhainen nukkumaanmenoaika sekä perheasuntojen puute. Edellä listatut esimerkit eivät ole muiden kanssa yhdenvertaista asumista ja mahdollisuutta itsenäiseen elämään vaan heijastavat järjestelmälähtöistä, laitosmaista toimintakulttuuria.

Toimintaohjelma ja keinot

Tänä keväänä julkaistiin YK:n vammaissopimuksen ensimmäinen kansallinen toimintaohjelma, jonka toteuttamiseen ministeriöt sitoutuvat. Toimintaohjelman tavoitteena on edistää vammaissopimuksen täytäntöönpanoa. Toimintaohjelmassa on suoraan ja välillisesti asumiseen ja itsenäiseen elämään liittyviä toimenpiteitä. Useat näistä toimenpiteistä vaativat monialaista yhteistyötä.

Toimintaohjelmaa tehtäessä huomioitiin VANEn tekemän kyselyn tulokset ja niissä ilmenneet haasteet ja epäkohdat. Toimintaohjelman pitkän aikavälin tavoitteena onkin edistää vammaisten henkilöiden valinnanvapautta erityspalveluissa ja kehittää tuettua päätöksentekoa. Nämä ovat suoria vastauksia myös kyselyssä esiin tulleisiin haasteisiin.

Toimintaohjelman pitkän aikavälin tavoitteena onkin edistää vammaisten henkilöiden valinnanvapautta erityspalveluissa ja kehittää tuettua päätöksentekoa.

Edelleen tavoitteena on, että laitosasuminen lakkautetaan 2020 mennessä. Tätä vauhditetaan järjestämällä KEHAS-ohjelman seurantatapaaminen. Erityistä huomiota kiinnitetään lasten laitosasumisen lakkauttamiseen. Tämän lisäksi vaikutetaan siihen, että vammaisille henkilöille suunnattu asuntotuotanto mahdollistaa YK:n vammaissopimuksen mukaisen asumisen. Vammaissopimuksen mukaisesti vaikutetaan siihen, että vammaisilla henkilöillä tosiasiallisesti on valinnanmahdollisuus asuinpaikkansa ja asumismuotonsa suhteen. Lisäksi vaikutetaan siihen, että kehitysvammaisten henkilöiden tarpeisiin on riittävästi tarjolla erilaisia asumisratkaisuja, etenkin tavallisessa asuntokannassa. Vammaissopimuksen tavoitteet huomioidaan myös uudistuvassa vammaislainsäädännössä.

Kyselyssä nousi esille myös palveluiden kilpailuttaminen ja huoli siitä, että vammaisten henkilöiden osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet eivät toteudu palvelujen kilpailutuksissa. Tähän huoleen vastataan lisäämällä tietoisuutta hankintalain soveltamisesta siten, että vammaisten henkilöiden oikeus itsenäiseen elämään, yksilöllisten tarpeiden mukaisiin palveluihin ja itsemääräämisoikeuteen toteutuu.

Eteenpäin

Haasteista huolimatta asumisen yhdenvertaisuudessa on menty eteenpäin ja laitospaikkojen määrä on jatkuvasti pienentynyt. Tätä kehitystä on vauhdittanut muun muassa KEHAS-ohjelma, YK:n vammaissopimus ja järjestöjen, viranomaisten ja muiden tahojen asian eteen tekemä pitkäjänteinen työ. Valitettavasti vammaissopimuksen yleiskommentin kuvaamat haasteet ja esteet itsenäisen asumiselle ja elämiselle ovat kuitenkin arkea edelleen myös meillä.

YK:n vammaissopimus antaa meille vahvan tuen ja suuntaviitat sille, mihin meidän on kuljettava. Sopimuksen takaamat oikeudet ovat tavoitteenamme kansallisessa vammaispolitiikassa. Suomalaisen vammaispolitiikan keskeisiä kulmakiviä ovatkin vammaisten henkilöiden osallisuus, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys. Sopimuksesta saa loistavan tuen ja oikeutuksen vammaisten henkilöiden asumisen kehittäminen yhdenvertaisemmaksi. Tätä täydentää myös yleiskommentti, joka avaa vielä konkreettisemmin sopimuksen velvoitteita ja kuvaa yhä ilmeneviä haasteita.

Ihmisoikeudet toteutuvat viime kädessä arjen jokapäiväisessä elämässä. Keskeistä on, että kaikki toimijat eri tasoilla ovat tietoisia vammaisten henkilöiden oikeuksista ja ovat osa käynnissä olevaa muutosta.

Vammaissopimuksen toimintaohjelman tekemisen yhteydessä valtionhallinnon toimijat ovat sitoutuneet sen tavoitteiden ja toimenpiteiden eteenpäin viemiseen. Tässä työssä kuitenkin tarvitaan kaikkia alan toimijoita. Ihmisoikeudet toteutuvat viime kädessä arjen jokapäiväisessä elämässä. Keskeistä on, että kaikki toimijat eri tasoilla ovat tietoisia vammaisten henkilöiden oikeuksista ja ovat osa käynnissä olevaa muutosta.

Tietoisuuden lisäämisellä ja asenteisiin vaikuttamisella on todella merkittävä rooli, jotta oikeudet alkavat elää arjessa. Keskeistä on eri toimijoiden välinen yhteistyö ja tahto edistää oikeuksien toteutumista niin valtakunnan tasolla, kuntatasolla kuin myös ihmisten arjen tasolla. Jotta tavoitteisiin päästään on välttämätöntä, että vammaiset henkilöt itse ovat osallisina kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Lähteet:

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Suomen säädöskokoelman sopimussarja. 

Convention on the Rights of Persons with Disabilities. General Comment No. 5 (2017) on living independently and being included in the community. (ei suomennettu)

Oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansallinen toimintaohjelma 2018–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2/2018.

Hoffrén, Tea. 2017. Kysely oikeuksien toteutumisesta vammaisten henkilöiden arjessa. Raportti keskeisistä kyselytuloksista. Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta.

Pitkänen, Sari, Huotari, Kari ja Törmä, Sinikka. 2018. Lisää asumisvaihtoehtoja ja valinnanvapautta. Kehitysvammaisten ihmisten yhdenvertaisuus valtion tukemassa asumisessa. Ympäristöministeriön raportteja 12/2018.

Kommentit

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmennetaan lähettäjän olevan ihminen ja vähennetään roskapostia.
13 + 1 =
Ratkaise tämä matematiikan kysymys ja anna vastaus. Esim. 1+3 = 4.