-A A +A

Vammaisten ihmisten asumiseen liittyvien oikeuksien toteutuminen

Vammaisten ihmisten asumiseen liittyvien oikeuksien toteutuminen

Piirretty kuva, jossa käsiä piikkilangan takana.
Vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeudessa ja rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämisessä on kehitettävää. Kehitettävää on myös omavalvonnan toteuttamisessa sekä riskinarvioinnissa.

Suomi ratifioi YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen 10.6.2018 ja sitoutui varmistamaan vammaisten henkilöiden täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistämään niiden toteutumista. Sopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus valita, kenen kanssa asuu ja missä asuu. Vammaissopimuksen mukaan kenenkään itsemääräämisoikeutta ei voi rajoittaa vammaisuuden perusteella.

Samaan aikaan ratifioidun vammaissopimuksen kanssa tuli voimaan kehitysvammalain (laki kehitysvammaisten erityishuollosta) muutokset, jotka koskivat erityisesti itsemääräämisoikeuden tukemista, mutta myös rajoitustoimenpiteiden käyttöä. Valvira on selvittänyt osana valtakunnallista valvontaohjelmaa rajoittamistoimenpiteiden käyttöä ennen lain voimaan tuloa sekä voimaan tulon jälkeen kehitysvammahuollon asumis- ja laitospalveluissa (2015-16). Selvitykset ovat pohjautuneet yksityisiltä toimintayksiköiltä kerättyihin toimintakertomustietoihin sekä julkisilta toimintayksiköiltä otannalla kerättyihin tietoihin.

YK:n Vammaissopimuksen mukaan kenenkään itsemääräämisoikeutta ei voi rajoittaa vammaisuuden perusteella.

Valviran tekemän selvityksen mukaan lähes kaikissa toimintayksiköissä henkilökuntaa perehdytettiin ja ohjeistettiin yksikön käytännöistä kehitysvammaisten itsenäisen suoriutumisen ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen varmistamiseksi. Kirjalliset ohjeet löytyivät kuitenkin vain 17 % yksiköistä. Julkisella puolella kirjalliset ohjeet olivat ainoastaan 8 %:lla tutkituista yksiköistä. Toimintayksiköiden kirjallisissa ohjeiden puuttumisen lisäksi toimintaohjeita tai käytäntöjä ei oltu kirjattu omavalvontasuunnitelmaan.

Mitä suurempi yksikkö, sitä enemmän rajoitustoimenpiteitä käytetään

Rajoitustoimenpiteitä käytettiin 59 %:ssa selvityksessä mukana olleista yksiköistä. Rajoitustoimenpiteiden määrä oli sitä suurempi, mitä suurempi yksikkö oli omistuspohjasta riippumatta. Rajoitustoimenpiteiden määrä lisääntyi yksityisissä toimintayksiköissä edelliseen vuoteen (2015) nähden 22 prosenttiyksikköä. Julkisten palvelujen kohdalla muutokset olivat vähäisiä. Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että lakimuutoksen myötä nykyisessä kehitysvammalaissa on rajoitustoimenpiteitä, joita ei aiemmin tulkittu rajoittamiseksi.  On siis mahdollista, ettei rajoitustoimenpiteiden käyttö sinänsä ole lisääntynyt, vaan ne kirjataan ja tiedostetaan paremmin.

Selvityksen mukaan lain edellyttämät ratkaisu- ja päätöskäytännöt eivät ilmeisesti olleet toimintayksiköissä kaikilta osin selvät. Vastausten perusteella vaikutti siltä, että päätöksiä tekivät henkilöt, joiden toimivaltaan se ei kuulunut. Päätöksiä tehtiin rajoitustoimenpiteistä, joista olisi tullut tehdä ratkaisu. Toisaalta päätöksiä ei aina tehty niistä rajoitustoimenpiteistä, joista se olisi tullut tehdä. Kirjallinen, valituskelpoinen päätös tulee tehdä esim. päivittäisissä toiminnoissa käytettävien rajoittavien välineiden tai asusteiden säännönmukaisesta ja pitkäkestoisesta käytöstä ja valvotusta liikkumisesta. Asiakasasiakirjoihin kirjattava ratkaisu tehdään esim. kiinnipitämisestä, henkilöntarkastuksesta ja lyhytaikaisesta erillään pitämisestä. Päätöksiä saavat tehdä toimintayksikön vastaava johtaja, sosiaalityöntekijä tai lääkäri riippuen rajoitustoimenpiteestä ja päätöksentekijän työsuhteesta (virkasuhde vai työsuhde). Rajoitustoimenpiteen ratkaisijana saa toimia sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö.

Omavalvonnan toimeenpano ja itsemääräämisoikeuden tukeminen

Palvelujen tuottajan omavalvonta on ensisijainen valvonnan menetelmä. Se on keskeinen palvelussa toteutuvien riskin hallitsemiseksi ja palvelujen kehittämiseksi. Lakisääteisen omavalvontasuunnitelman tarkoituksena on kertoa, miten yksikössä varmistetaan, että palvelu toteutetaan laadukkaasti ja asiakasturvallisesti.

Itsemääräämisoikeuden tukeminen ja rajoitustoimenpiteiden asianmukaisuus ovat osa toimintayksikön omavalvontaa ja niihin liittyvät käytännöt tulee kirjata yksikön omavalvontasuunnitelmaan. Omavalvontasuunnitelmassa on myös oltava ohjeet koskien henkilöstön ilmoitusvelvollisuutta toiminnassa havaitusta riskistä tai sen uhasta koskien asiakkaiden asiakasturvallisuutta. Avoimuus on merkittävä osa toimivaa omavalvontaa. Vaientamisen ja vaikenemisen kulttuurin sijaan epäkohtien ja kehittämistarpeiden löytäminen on tärkeä osa organisaatioiden toiminnan ja palvelujen sisällön kehittämistä ja omavalvontaa.

Usein epäkohdat ovat korjattavissa pienilläkin toiminnan ja toimintakulttuurin muutoksilla. 

Usein epäkohdat ovat korjattavissa pienilläkin toiminnan ja toimintakulttuurin muutoksilla. Arjen työntekijät ovat keskeisessä asemassa kehittämistarpeiden havainnoissa, löytämisessä ja niiden korjaamisessa. Epäkohtien ilmoitusvelvollisuus perustuu sosiaalihuoltolakiin. Sosiaalihuoltolain 48 §:n mukaan työntekijä on velvollinen ilmoittamaan epäkohdasta tai ilmeisestä epäkohdasta esimiehelleen. Epäkohdasta ilmoittaneeseen henkilöön ei työnantaja saa kohdistaa kielteisiä vastatoimia. Mikäli ilmoitettuun epäkohtaan ei saada muutosta, työntekijän tulee ilmoittaa asiasta aluehallintovirastoon.

Omavalvonnan tavoitteena on, että henkilökunta arvioi koko ajan omaa toimintaansa, kuulee asiakkaita ja omaisia palvelun / palvelujen laatuun ja asiakasturvallisuuteen liittyvissä asioissa ja ottaa asiakaspalautteen huomioon toiminnan kehittämisessä.

Valvontaviranomaisten toteuttama valvonta sosiaalihuollossa

Omavalvonnan lisäksi sosiaalihuollon valvontaa toteuttavat aluehallintovirastot ja Valvira. Valvira valvoo sosiaalihuollon toimintaa valtakunnallisesti. Valvonta voi olla suunnitelmallista tai jälkikäteistä valvontaa. Suunnitelmallista valvontaa toteutetaan Valviran ja aluehallintovirastoiden yhdessä laatiman sosiaali- ja terveydenhuollonvalvontaohjelman ja siihen liittyvien toimeenpanosuunnitelmien mukaisesti. Suunnitelmallinen valvonta suunnataan riskinarvioinnin perusteella kohteisiin, joiden asiakas- ja potilasturvallisuusriskit arvioidaan suurimmiksi. Työnjaosta on sovittu Valviran ja aluehallintovirastojen kesken.

Jälkikäteinen valvonta käynnistyy tavallisesti kantelujen tai ilmoitusten perusteella. Valvontaviranomaiset voivat käynnistää valvontatoimenpiteitä myös oma-aloitteisesti, esimerkiksi julkisuudessa esiintyneiden tietojen perusteella. Aluehallintovirastojen ja Valviran työnjaon mukaisesti aluehallintovirastot valvovat ensisijaisesti sosiaalihuollon toimintaa omilla alueillaan. Valvira käsittelee kanteluita ja valvonta-asioita silloin, kun on kyse periaatteellisesti merkittävästä tai laajakantoisesta asiasta.

Valvira ja aluehallintovirastot valvovat myös sosiaalihuollon ammattihenkilöiden toimintaa. Aluehallintovirastot valvovat ensisijaisesti sosiaalihuollon ammattihenkilöitä omilla alueillaan. Valvira käsittelee ne sosiaalihuollon ammattihenkilöitä koskevat valvonta-asiat, joissa sosiaalihuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeus mahdollisesti poistetaan tai sitä rajoitetaan, tai ammattihenkilölle annetaan kirjallinen varoitus.

Vammaispalvelujen asiakasareenat mahdollistavat vammaisten osallisuuden valvonnan kehittämiseen

Vammaisten oikeuksien toteutuminen on vuonna 2018 osa valtakunnallista Valviran ja aluehallintovirastojen yhteisesti laatimaa valvontaohjelmaa. Valvontakulttuurin keskiössä ovat vuorovaikutteiset ja ennakoivat valvontamenetelmät. Resurssien valvonnasta siirrytään asiakkaan saaman palvelutuloksen valvontaan. 

Valvontaohjelman mukaan Valvira ja aluehallintovirastot toteuttavat eri puolilla Suomea vammaispalvelujen asiakasareenoja. Näistä ensimmäinen järjestettiin tammikuussa Rovaniemellä. Asiakasareenoilla vammaiset henkilöt ja heidän läheisensä ovat keskiössä kertomassa vammaispalvelujen tilanteesta ja toteutumisesta. Tilaisuuksien antia käytetään vammaispalvelujen valvonnan kehittämisessä sekä palvelujen järjestäjien ja tuottajien ohjauksessa.

Vammaisella henkilöllä ei ole aina mahdollisuutta määritellä itse vuorokausirytmiä, virkistäytymiseen ei ole aikaa eikä viihtyvyyttä edistetä.

Rovaniemellä toteutetussa asiakasareenassa esille tulivat erityisesti vammaisten kokemukset heikoista vaikutusmahdollisuuksista asumisen järjestämiseen ja palvelun toteutumiseen ja toteuttamiseen. Asunnon vaihtaminen ei ole välttämättä mahdollista vammaiselle henkilölle. Asumispalvelut voivat olla organisaatiolähtöisiä, jolla tarkoitettiin sitä, että vammaisen henkilön vaikutusmahdollisuudet oman arjen järjestämiseksi ovat pienet. Esimerkiksi vammaisella henkilöllä ei ole aina mahdollisuutta määritellä itse vuorokausirytmiä, virkistäytymiseen ei ole aikaa eikä viihtyvyyttä edistetä. Haasteena ja riskinä asumispalveluissa koettiin myös henkilöstön riittävyys sekä jatkuva henkilöstön vaihtuvuus.

Lähteet

Itsemääräämisoikeuden toteutuminen kehitysvammahuollon asumis- ja laitospalveluissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen valvontaohjelma 2016–2019

Kommentit

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmennetaan lähettäjän olevan ihminen ja vähennetään roskapostia.
4 + 5 =
Ratkaise tämä matematiikan kysymys ja anna vastaus. Esim. 1+3 = 4.