-A A +A

Kaupunki on ihmisten koti

Kaupunki on ihmisten koti

Havainnekuva Hiedanrannan tehtaan ratikkapysäkistä.
Kaupunkilaiset tekevät kaupungeista kiinnostavan, elävän ja omanlaisensa. Kaupunkeja ei yksinkertaisesti ole ilman sen asukkaita. Siksi heitä tulee kuunnella kaupunkeja suunniteltaessa ja tarjota osallistumiseen useita erilaisia mahdollisuuksia.

Suomi kaupungistuu ja tiivistyy kaiken aikaa. Suosituimmat kaupungit ja kaupunkiseudut suunnittelevat vauhdilla kokonaisia uusia asuinalueita. Samalla etsitään yksittäisiä tyhjiä tontteja täydennysrakentamiseen. Huomioidaanko tämän kiireen keskellä riittävästi kaupunkilaisia ja heidän näkemyksiään? Vai suunnitellaanko kaupunkeja ja rakentamista puhtaasti rakennuttajien ja asuntosijoittajien näkökulmasta? Keinoja kansalaiskeskustelulle on monenlaisia, mutta ne vaativat aikaa.

Yksi vauhdilla uusia asukkaita houkuttelevista kaupungeista on Tampere. Tampereelle muuttaa noin 3000 uutta asukasta vuosittain, ja näille tulijoille on rakennettava uusia asuntoja sekä kaavoitettava kokonaan uusia asuinalueita.

Keinoja kansalaiskeskustelulle on monenlaisia, mutta ne vaativat aikaa.

Tampereen Hiedanrannan alueesta kaavaillaan yhtä vastausta asuntopulaan. Hiedanranta sijaitsee Näsijärven rannalla, Särkänniemen huvipuistosta ja kaupungin keskustasta on sinne matkaa noin neljä kilometriä. Lähihistoriassa Hiedanranta on toiminut metsä- ja selluteollisuuden työmaa-alueena. Alueella sijaitsee myös 1893 rakennettu kartanorakennus.

Tampereen kaupunki osti alueen itselleen 2014. Suunnitelmissa on, että alueella olisi tulevaisuudessa asuntoja 25 000 uudelle asukkaalle. Alueen suunnitteluun, kaavoittamiseen ja rakentamiseen menee vielä vuosia. 2014 alue näytti hylätyltä saastuneelta teollisuusmaalta, ja kaupunki pohti miten se saisi alueelle elämää ja houkuttelevuutta jo ennen kuin asuintalojen rakentaminen käynnistyisi.

Hiedanrantaa lähdettiin kehittämään pienellä budjetilla ja kansalaislähtöisesti. Sen sijaan, että alue olisi pidetty eristyksissä ja odoteltu uuden rakentumista, kutsuivat virkamiehet kaupunkilaisia ideoimaan väliaikaista toimintaa. Suljettuna ollut tehdasalue ja vanha kartano avattiin kaupunkilaisten käyttöön 2015. Syntyi Väliaikainen Hiedanranta. Alueen toimintaa koordinoivan virkamiehen sanoin: ”Meidän tehtävä oli avata portit, antaa vettä ja sähköä”. Alueella on nyt monenlaista kokeilevaa väliaikaiskäyttöä: kulttuuritoiminnalle avoin Kuivaamo, skeittihalli, kelluvia kaupunkiviljelmiä, musiikkitapahtumia, kuivakäymälöitä, mansikoiden kasvatusta ravintoliuoksessa, biohiilen tuotantoa, ja paljon muuta. Yhtenä väliaikaisten projektien tavoitteena on kiinnostavan asuinalueen luominen yhteiskehittämisen keinoin.

Asukkaat luovat kiinnostavan kaupungin. Ilman kaupunkilaisia ei kaupungeissa ole elämää.

Ketterä kaupunki – tutkimushankkeemme tuli mukaan Hiedanrannan kehittämiseen 2017. Hiedanrannan alueesta oli pidetty kansainvälinen suunnittelukilpailu 2016 ja kilpailun voittaneita ideoita haluttiin tuoda kansalaiskeskustelun piiriin. Tutkimushankkeemme oli tässä vaiheessa sopiva kumppani ideoimaan kansalaisosallistumista, sillä lähdemme siitä ajatuksesta, että asukkaat luovat kiinnostavan kaupungin. Ilman kaupunkilaisia ei kaupungeissa ole elämää. Väitämme myös, etteivät kaupungit nykyisellään huomioi kaupunkilaisten moninaisia tarpeita mitä tulee asumiseen ja elämiseen kaupungeissa.

Hiedanrannan jatkot

Tällä idealla järjestimme yhteistyössä kaupungin kanssa Hiedanrannan jatkot -nimisiä asukastyöpajoja keväällä ja kesällä 2017. Asukastyöpajoissa lähdettiin kaupunkilaisten ajatuksista liikkeelle. Työpajoissa keskusteltiin siitä, millaisia ideoita ja tarpeita eri ihmisillä on, miten asumisen tarpeet muuttuvat erilaisissa elämäntilanteissa ja miten kaupunkeja voitaisiin suunnitella paremmin nämä muutokset huomioon ottaen. Kutsuimme asukastapahtumiin ihmisiä laajalti eri medioita apuna käyttäen, ja osallistujia saatiinkin kaikkiin työpajoihin mukavasti. Osallistujat olivat eri ikäryhmistä ja eri puolilta Tamperetta. Varsinaisella Hiedanrannan alueella kun ei asu vielä ketään.

Asukastyöpajatyöskentelyä HiedanrannassaKuva. Asukastyöpaja Hiedanrannassa. Kuvaaja Meri Lampinen.

Asukastyöpajoissa nousi esiin neljä keskeistä argumenttia, joita haluttiin viedä eteenpäin asuinalueen suunnittelussa. Hiedanrannan valttikorteiksi nimetyt teemat olivat: 1) kaupunki on ihmisen koti, 2) Superkorttelin idea, 3) elävän katutilan tavoittelu sekä 4) Hiedanrannan teollinen historia uuden työn tehtaana.

Nämä teemat sisältävät ajatuksen paremmasta ja laadukkaammasta asumisesta. Asukastyöpajoissa korostui monenlaisten ihmisten tuleminen Hiedanrantaan ja erilaisten yhteisöjen olemassaolon tärkeys. Ajatus superkorttelista jatkoi moninaisuuden ja erilaisuuden teemaa. Perinteisten kerrostalojen sekaan ideoitiin kaupunkipientaloja, ryhmärakennuttamista ja kunnallisia vuokrataloja. Superkorttelissa voisi toimia oma talonmies, ja asuntoja tulisi pystyä muokkaamaan elämäntilanteen mukaan, asuntoja toisiinsa kytkien tai erottaen. Pihat, kadut ja katot olisivat aktiivisessa yhteiskäytössä superkorttelissa. Elävää katutilaa tulisi suunnitella kohtaamisiin ja viipyilyyn, ei vain läpikulkuun. Katuja suunnitellessa asukasnäkökulmasta korostuivat valaisun ja meluttomien paikkojen tärkeys ja kiinnostavien yksityiskohtien, kuten hyvien näkymien, kasvien ja katutaiteen mahdollisuudet.

Asukasosallistuminen Hiedanrannassa nosti esiin sellaisia laatutekijöitä, joita ei välttämättä ensimmäisenä mietitä kaavoittajien tai rakennuttajien pöydillä.

Asukastyöpajat olivat tulevaisuusorientoituneita. Työnteon luonteen muutos sekä tarvittavien työtilojen muuntojoustavuus näkyi asukaskeskusteluissa ja ideoinnissa. Työtilojen tarve muuttuu välillä nopeastikin, yhteisten työtilojen hyöty nostettiin esille kuten myös jo nyt olemassa oleva pienyrittäjien keskinäinen synergia nähtiin Hiedanrannan valttikortteina, joita kannattaa tulevaisuudessa vaalia. Nämä tarpeet eivät tule ratkaistuiksi yksitoikkoisilla toimistorakennuksilla, jotka harvoin tuottavat elävää katutilaa ympärilleen.

Asukasosallistuminen Hiedanrannassa nosti esiin sellaisia laatutekijöitä, joita ei välttämättä ensimmäisenä mietitä kaavoittajien tai rakennuttajien pöydillä. Asukasosallistuminen on jatkunut Hiedanrannan muissa tapahtumissa, ja jatkuu edelleen. On tärkeää järjestää paljon erilaisia tilaisuuksia erilaisille ihmisille näkemysten kertomiseen. Yksi iltapäivä sopii toiselle, joku muu kuulee asiasta myöhemmin ja osallistuu toisella tavoin. Kansalaisten osallistuminen ei ole kertaluontoisesti hoidettu osio kaupunkisuunnittelussa, eikä sitä tulisikaan lähestyä niin.

Kansalaiskeskustelu vaatii heittäytymistä

Olemme Ketterä kaupunki -hankkeessamme toteuttaneet muistelu- ja keskustelupiirejä ikäihmisille sekä järjestäneet erilaista toimintaa maahanmuuttajanuorille. Näissä tapahtumissa ei olla puhuttu ensisijaisesti kaupunkikehittämisestä, mutta muistelu, keskustelu ja yhdessä tekeminen tuovat esiin samalla tärkeää tietoa siitä, millaisessa kaupungissa on turvallista ja viihtyisää elää, asua ja kohdata toisia ihmisiä.

Asukkaiden näkemysten kerääminen ja keskustelujen käyminen kaupunginosien kehittämisestä vaatiikin kekseliäisyyttä ja heittäytymistä. Yksittäinen yleisötilaisuus ei yksinkertaisesti riitä mihinkään. Ketterä kaupunki -hankkeessa olemme kokeilleet tulevaisuuden kaupungissa elämisen hahmottamista myös draaman ja yhteisöllisen musikaalin keinoin. Tästä olemme saaneet hyvää palautetta ja draamaharjoitukset ovat poikineet hyvää keskustelua jälkeenpäin.

Kaupungin ainutkertaisuus ja vetovoima syntyy yrittäjistä, turisteista, citykaneista, ketuista, kulttuuritapahtumista, puliukoista, koskista, puistoista, raitiovaunuista ja historiasta.

Aikaisemmassa tutkimushankkeessa veimme asuinalueen keskellä sijaitsevalle torille toimistokontin kymmeneksi päiväksi. Halusimme keskustella paikallisten kanssa kaupungin suunnitelmista alueen täydennysrakentamisesta. Kaksi ensimmäistä päivää konttiin uskaltautuivat vain vakaan mielipiteen aiheesta omanneet, hanketta vastustaneet henkilöt. Päivien kuluessa kontissa vieraili lopulta yli 500 henkeä, jotka tuumailivat kanssamme, veivät meitä kontista kävelylle ja palasivat toisena päivänä uudelleen. Näkemysten tulee voida kehittyä ja aiheeseen pitää voida palata, tähän ei yksittäinen kuulemistilaisuus anna mahdollisuutta. Aina jää jotain sanomatta.

Kuva asukastyöpajasta ulkona

Kuva. Asukastyöpajoissa hyödynnettiin erilaisia tiloja. Kuvaaja Mikko Kyrönviita.

Asukasosallistumisen erilaiset menetelmät ovat tuoneet meille tutkijoille esiin sen haasteen, että asuinalueen ja jopa yksittäisen talon käyttäjiä jaotellaan monesti ennalta totuttujen käyttäjäsegmenttien kautta. Taloja suunnitellaan jotain väestöryhmää silmällä pitäen, nuorille lapsiperheille, sinkuille, varakkaille eläkeläisille, hoivantarpeessa oleville ikääntyneille ja niin edes päin. Kaupunkeja ei kuitenkaan voi suunnitella yksittäiselle tarkasti rajatulle ihmisryhmälle. Kaupunkielämä koostuu niin monesta eri tekijästä, jotka tulevat mukaan suunnittelematta. Kaupungin ainutkertaisuus ja vetovoima syntyy yrittäjistä, turisteista, citykaneista, ketuista, kulttuuritapahtumista, puliukoista, koskista, puistoista, raitiovaunuista ja historiasta.

Millainen on sosiaalisesti kestävä kaupunki?

Se moninaisuus ja monikerroksellisuus, jota me olemme asukkaiden kanssa keskusteluissa kohdanneet, on osa kaupunkien sosiaalista kudosta ja kestävyyttä. Sosiaalisesti kestävä kaupunki huomioi nuo kaupungin asukit ja niihin liittyvät hajut, maut, äänet, pelot ja naurun aiheet – ja ymmärtää, että osa kaupunkien vetovoimasta tulee tästä rehevästä moninaisuudesta. Tällä hetkellä kaupunkien osallistamismenetelmät ovat enenevissä määrin painottumassa verkkosivuilla tapahtuvaan kommentointiin tai erilaisiin applikaatioihin. Näillä menetelmillä ei päästä kiinni läheskään kaikkien kansalaisten näkemyksiin ja ideoihin. Meitä on monenlaisia, ja tavoitteena on, että suomalaiset kaupungit ovat meille kaikille viihtyisiä paikkoja elää ja toteuttaa itseään. Ihmisten erilaisuuteen liittyviä pelkoja ei pystytä ylittämään sähköisen palautteen kautta, eikä siten päästä aikaavievän, mutta tarpeellisen dialogin pariin.

Kaupunkeja suunnitellaan edelleen kaavoittajien työpöytien ääressä kaavamerkintöinä, katulinjauksina, infrasuunnitelmina. Nämä kaikki ovat tärkeitä elementtejä kaupunkisuunnittelussa. Mutta kaupunkilaiset asuvat kaupungeissa. Tällöin suunnittelussa tulisi pyrkiä joustavuuteen, erilaisten toimintojen sekoittumiseen, itseorganisoituvan paikallistoiminnan rohkaisemiseen. Meidän on tavoiteltava asukkaiden tarpeisiin perustuvaa kaupungin kehittämistä.

Ihmisten ideat ovat resurssi suunnittelulle, eivät hidastava rasite.

Ihmisten ideat ovat resurssi suunnittelulle, eivät hidastava rasite. Tämä on argumenttimme, sillä uskomme, että kaupungit kasvaessaan tarvitsevat sosiaalista kestävyyttä, joka rakennetaan yhdessä, ei ylhäältä alaspäin alueita kaavoittaen ja ihmisryhmiä erillisille alueille sijoittaen. Tästä syystä asukkaiden osallisuutta tulee tukea ja kehittää kaupungeissa yhteistyössä kaupunkilaisten ja eri alojen yritysten kanssa.

Tavoite ei ole helppo, kaavoittajat ja kaupungit ylipäätään kamppailevat aikataulujen ja erilaisten intressiryhmien paineen alla. Leppoisa ja aikaa vievä keskustelu sekä yllätyksellisten ideoiden eteenpäin työstäminen eivät tunnu soveltuvan nykyiseen yhteiskuntaamme, jossa vuorovaikutusta siirretään yhä enemmän sähköisiin välineisiin ja pois ihmisten keskinäiseltä kohtaamiselta. Näin on myös kaavoitusprosesseissa. Mutta jos emme tarjoa mahdollisuutta asioiden ja ideoiden kehkeytymiselle, niitä ei myöskään asukkailta tule. Osa ideoista jää syntymättä, osa asumiseen liittyvistä tarpeista purskahtaa ilmoille jotain muuta kautta, lopulta ehkä jopa ongelmina katukuvassa. Kysymys kuuluukin: haluammeko korjata seurauksia vai voisimmeko kehittää toimintaa niin, että pureudumme yhdessä asumisen erilaisiin tarpeisiin jo aikaisemmassa vaiheessa, vaikka se veisikin hieman enemmän aikaa?

Artikkelin pääkuvassa Havainnekuva Hiedanrannantehtaan ratikkapysäkistä. Tampereen kaupunki / Arkkitehtitoimisto NOAN.

Kirjallisuus

Häikiö, Liisa (2018). Parasta kaupunkipolitiikkaa on sosiaalisesti kestävän kaupunkikehityksen edistäminen. Teoksessa Kaupunkien aikakausi – kaupunkitutkijoiden puheenvuoroja 2020-luvun kaupunkipolitiikasta. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2018:11, 27-29. Helsingin kaupunki, kaupungin kanslia.

Laine, Markus (2018). Kaupunkilaisten aika. Teoksessa Kaupunkien aikakausi – kaupunkitutkijoiden puheenvuoroja 2020-luvun kaupunkipolitiikasta. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2018:11, 45-47. Helsingin kaupunki, kaupungin kanslia. 

Leino, Helena (2018). Kaupunki mahdollistajana. Teoksessa Kaupunkien aikakausi – kaupunkitutkijoiden puheenvuoroja 2020-luvun kaupunkipolitiikasta. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2018:11, 53-55. Helsingin kaupunki, kaupungin kanslia.

Myllyoja Jouko, Åkerman Maria, Peltomaa Juha & Wessberg Nina (2018). Asiantuntijat notkeustestissä: Draamamenetelmillä kaupunkilaisten kokemukset osaksi ennakointia. Tiede & edistys 2/2018.

 

Kommentit

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmennetaan lähettäjän olevan ihminen ja vähennetään roskapostia.
1 + 18 =
Ratkaise tämä matematiikan kysymys ja anna vastaus. Esim. 1+3 = 4.