Anu Virhiä on ollut aspalainen jo pian kymmenen vuotta. Aspa-koti Metsätupaan ja Pihakoivuun hänet on kiinnittänyt vahva yhteisöllisyys, jollaiseen hän ei ole muualla törmännyt.
”Vähän sattumalta!”
Niin kuvaa Anu Virhiä aloittamistaan Aspassa joulukuussa 2012. Hän oli ollut sosionomiksi valmistumisensa jälkeen hoitovapaalla ja alkanut harkita varovaisesti töiden hakua, kun kaveri laittoi viestiä: ”Nyt olis just sun näköinen työpaikkailmoitus viimeistä päivää mollissa.”
Tampereella sijaitsevan Aspa-koti Metsätuvan päivätoimintaan haettiin ohjaajaa vuoden alusta. Anu soitti silloiselle Aspa-kodin johtajalle ja hän sai heti kutsun haastatteluun ja sen jälkeen hommiin kiinni keikkarina. Vakituinen työsopimus tehtiin sitten vuoden alusta. ”Kaikki jotenkin vain loksahteli kohdalleen, lapsellekin löytyi kuin ihmeen kaupalla ihana hoitopaikka ihan läheltä”, Anu kertoo. ”Pääsimme myös muuttamaan lapsuuteni kotitaloon, joka sijaitsi lähellä silloista päivätoimintayksikköä.”
Päivätoiminnan ohjaajan tehtävä sopi Anulle todella hyvin, koska siinä hän pääsi yhdistämään omia harrastuksiaan ja mielenkiinnon kohteitaan, kuten kädentaitoja, sanataidetta ja leivontaa, sekä aikuisten ryhmänohjausta, joka oli aina tuntunut luontevalta. Työryhmässä oli monien eri alojen osaajia, joita kaikkia yhdisti into tehdä ja kokeilla uusia asioita rohkeasti asiakkaiden kanssa.
Hyviä ensivaikutelmia
Aspassa Anuun teki hyvän ensivaikutelman sekä se, että se on yhteiskunnallinen yritys, että asiakkaan vahva osallisuus kaikkeen tekemiseen. Metsätuvalla asiakkaat pyörittivät tekemistä itse, ohjaajat tietysti ohjasivat toimintaa mutta eivät tehneet puolesta. Aspan toimintaperiaatteet ja arvot kohtasivat hänen omien arvojensa kanssa. Anu kehuu myös työpaikkansa vahvaa yhteisöllisyyttä, ja sanoo ettei ole törmännyt samanlaiseen muualla – ei työssä tai muussakaan yhteisössä.
”Vaikutuksen teki myös se, että aina kun syystä tai toisesta tuli oltua yhteydessä keskustoimiston väkeen vähän nolostellenkin, niin vastaus oli aina: ’me olemme täällä teitä varten!’”, Anu sanoo. Työntekijöitä osallistettiin sekä perehdytettiin – ja osallistetaan edelleenkin – myös yhtiön isojen linjojen asioihin, kuten strategiaan ja visioon. Yhtiön paikka yhteiskunnassa ja asiakkaan asialla tuotiin hyvin esille. ”Oli hienoa saada kutsua uusien työntekijöiden perehdytyspäiville ja muihin koulutuksiin”, Anu muistelee.
Aspan tapa toimia
”Yhtiön korkeinkin johto näyttäytyy Aspassa omilla kasvoillaan – meillä ei toimisi pomo piilossa -tyyppinen konsepti!”, Anu nauraa. ”Näen tämänkin osaltaan henkilökeskeisyytenä.”
Esimerkkinä tästä ja myös työntekijän näkemisestä henkilökeskeisesti voisi olla vaikkapa Kohtaamo, jossa saman pöydän ääressä keskustelemassa istuu kentällä työtä tekeviä ohjaajia, viestinnän tai talouspuolen henkilöstöä ja vaikka toimitusjohtaja. ”Itselläni on tällaisissa tilanteissa ollut turvallinen olo kertoa omia ehdotuksiani ja mielipiteitä ihan avoimesti.”
Anu näkee samaa henkilökeskeisyyttä yhtiön kaikilla tasoilla: yhtä lailla asiakkaat ovat istuneet kahvilla palvelupäällikön tai vaikka toimitusjohtajan kanssa keskustellen niin Aspasta kuin ihan muustakin. ”Henkilökeskeisyys on ehkä minulle juurikin sitä, että jokainen aspalainen asiakas- tai työroolistaan riippumatta, saa oman äänensä kuuluviin häntä koskevissa asioissa ja kohtaamiset tapahtuvat aidosti ihmisenä ihmiselle.”
Anu näkee, että Metsätuvassa ja Pihakoivussa sama tapahtuu pienoiskoossa. Hierarkkisuutta ei juuri ole, kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja päätöksiä tehdään yhdessä. Työyhteisö on keskusteleva ja toisia tukeva. Vaikka tuetun asumisen työntekijöiden työ on todella itsenäistä ja yhdessä kokoonnutaan vain viikkopalavereihin, on työryhmä hyvin aktiivisessa viestiyhteydessä toisiinsa päivittäin.
Uuden työntekijän tai harjoittelijan aloittaessa hänelle pyritään aluksi antamaan mahdollisuus tutustua rauhassa työhön ja asiakkaisiin. Varsinainen perehdytys aloitetaan sitten, kun hän on saanut ainakin päivän tai pari tutustua asiakkaisin ja työhön omalla tavallaan, joko enemmän tarkkaillen tai toimintaan osallistuen. Tuetussa asumisessa ensimmäinen päiviä kuljetaan toisen työntekijän kanssa kenttätyössä. ”Kannustamme yhteisön uutta jäsentä tekemään muistiinpanoja ja kertomaan havaintojaan sekä esittämään kysymyksiä niin asiakkaille kuin ohjaajillekin”, Anu kertoo. ”Sovimme myös niin kutsutun mentorin, joka ottaa vastuuta uuden henkilön perehdytyksen edistymisestä.”
Uusia askelia uralla
Vuoden 2020 alussa Anulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa vastaan vapautunut vastaavan ohjaajan pesti. Samaan aikaan myös koronatilanne paheni merkittävästi ja päivätoiminnan ovet jouduttiin sulkemaan muutamaksi kuukaudeksi. Anulle tämä tarkoitti sitä, että hän siirtyi tekemään myös tuetun asumisen ja henkilökohtaisen avun kotikäyntejä. Silloin oli myös aikaa sijaistaa esihenkilöä ja tutustua hallinnollisiin tehtäviin. Koronan myötä kaikille tuli myös valtavan paljon uutta: kaikenlaiset varautumis- ja siivoussuunnitelmat piti miettiä ihan uudella tapaa ja yhteydenpito moniin yhteistyötahoihin sekä asiakkaisiin siirtyi etäyhteyksien päähän.
Tammikuussa 2022 koitti seuraava askel uralla, kun Anu aloitti Aspa-koti Metsätuvan ja Pihakoivun johtajana. Uusi rooli esihenkilönä on herättänyt myös haikeita tunnelmia, koska Anu nautti myös aiemmasta työstään niin paljon.
”Nyt oma työ keskittyy valtaosin toimistotyöhön, kun taas päivätoiminnassa askelia kertyi työpäivän aikana jopa 20 000. Nyt liikuntaa pitäisi lisätä vapaa-ajalle aiempaa runsaammin”, Anu kertoo. Hän on pyrkinyt kävelemään tai pyöräilemään töihin, ja musiikin kuuntelu matkalla saa myös ajatukset irti töistä. Myös harrastukset auttavat siinä. ”Tämä onkin tärkeää, koska uutta tietoa ja vastuita on paljon ja työmoodi meinaa välillä jäädä päälle.”
Metsätuvassa asiakastyötä on johtanut se periaate, että tiedostetaan jokaisen asiakkaan valitsevan tulla toimintaan joka päivä. Toiminnan on siis oltava mielekästä ja motivoivaa. ”Ajattelen, että sama pätee myös työntekijöihin”, Anu pohtii. ”Meillä on aivan uskomattoman sitoutunut työryhmä ja vaihtuvuus on vuosien aikana ollut erittäin vähäistä. Jotain on siis tehty oikein. Alaa vaihtanut entinen kollegakin on palannut tekemään sijaisuuksia!”
Ihmisen hommaa
Ihmisen homma tarkoittaa Anulle sitä, että riisutaan turhat roolit. Työntekijä on ohjaamisen asiantuntija, mutta asiakas on aina oman elämänsä asiantuntija. ”Me autamme asiakasta pääsemään täyteen potentiaaliinsa. Ja samaan pyrin esihenkilönä: mahdollistamaan sen, että työntekijä pääsee tekemään työnsä niin hyvin kuin mahdollista.”
Anu haluaa olla sellainen esihenkilö, joka auttaa työntekijöitään kokemaan ja näkemään omia onnistumisiaan. Tähän tarvitaan sopivassa suhteessa vastuuta sekä aikaa ja tilaa toimia oman vastuun edellyttämällä tavalla. Myös työhyvinvoinnista huolta pitäminen on erittäin tärkeää erityisesti muuttuneessa toimintaympäristössä. ”Haluaisin olla mahdollistaja ja rinnalla kulkija, jolle on helppo kertoa niin hyvistä kuin ikävämmistäkin asioista.”
