Kun ihminen tekee elämäntapamuutoksen, kaksi kulttuuria kohtaa. Tuttu ”katukulttuuri” on turvallinen, sen säännöillä osataan puhua ja toimia.
Tämä kulttuurien törmäys on kuin mikä tahansa muu kulttuurien kohtaaminen. Tapahtuu outoja asioita, sanat ja todellisuus eivät tunnu vastaavan toisiaan. Asiat aistitaan ja ymmärretään eri tavalla. Joudutaan tilanteisiin, jossa koetaan ulkopuolisuutta ja väärin ymmärretyksi tulemista.
Olisi tärkeä tunnustaa ja tunnistaa eri yhteiskuntaluokkien ja erilaisten alakulttuurien väliset kulttuuri- ja toimintatapaerot. Työyhteisössä voi kokea vahvaakin porukkaan kuulumattomuutta, jos enemmistö tulee erilaisesta taustasta kuin vaikka elämäntapamuutoksen tehnyt henkilö. Voisimme varmasti lisätä erilaisten alakulttuurien ymmärrystä esimerkiksi työ- ja kouluyhteisöissä.
Miten tunnistaa kulttuurierot?
Tämä on hyvä kysymys kaikenlaisissa tilanteissa. Joskus eroavaisuuden kokemus aiheuttaa ulkopuolisuutta. Ulkopuolisuuden tunne taas on syrjäytymisen lähtökohta. Nuorten kokema ulkopuolisuuden tunne onkin vaarallista niin yhtiskunnallisesti kuin yksilöllekin. Jos joku sanoo jotain eri tavalla, hassuun kohtaan tai on hiljaa ”väärään” aikaan, voi kyseessä olla kulttuuriero. Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään. Mitä jos omaa tarinaa ei uskalla tai sitä ei ole sopivaa jakaa muiden kanssa? Tämä aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksen.
Muutostarinoille pitäisi olla tilaa, huolimatta raittiuden tai rikoksettomuuden kestosta. Joutuuko elämäntapamuutoksen tehnyt ihminen odottamaan kymmenen vuotta ennen kuin hänet otetaan yhteisöihin tasavertaisena jäsenenä? Annetaan jokaiselle uusia mahdollisuuksia määritellä itse itsensä huolimatta tarinasta tai taustasta eikä oleteta, lokeroida tai pelätä ”elämänkoulua”.
Kokemustoimija
Asumisen ajokortti -toiminta
Isabel Fernandez-Garcia
Kehittämisasiantuntija, Asumisen ajokortti -toiminta
