Suomessa keskustellaan jatkuvasti työvoimapulasta ja tarpeesta saada kaikki työkykyiset mukaan työelämään. Samalla suuri joukko motivoituneita, osaavia ja sitoutuneita nuoria jää edelleen työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Vammaisten ja autismikirjon nuorten kohdalla kyse ei useinkaan ole osaamisen puutteesta, vaan siitä, että työelämän rakenteet eivät aina tunnista tai hyödynnä heidän vahvuuksiaan.
Työelämä on paljon muutakin kuin toimeentulon lähde. Se tarjoaa mahdollisuuden osallisuuteen, itsenäistymiseen ja oman paikan löytämiseen yhteiskunnassa. Siksi on tärkeää pohtia, miksi vammaisten ja autismikirjon nuorten tie työelämään on usein muita mutkikkaampi – ja ennen kaikkea, miten voimme yhdessä tehdä siitä sujuvamman.
Työllistymisen esteet eivät johdu nuorista
Monet haasteet alkavat jo ennen varsinaista työnhakua. Vammaiset ja autismikirjon nuoret kohtaavat ennakkoluuloja koulutuspolun aikana, ja heidän työelämävalmiuksiaan saatetaan arvioida oletusten eikä todellisen osaamisen perusteella. Tämä voi vaikuttaa sekä nuorten itseluottamukseen että heidän mahdollisuuksiinsa saada työkokemusta.
Työnhaussa esteitä voivat aiheuttaa esimerkiksi vähäiset harjoittelu- ja kesätyömahdollisuudet, työnantajien puutteellinen tieto vammaisuudesta ja neurokirjosta sekä rekrytointikäytännöt, jotka korostavat sosiaalisia taitoja enemmän kuin varsinaista osaamista.
Näille nuorille perinteinen työhaastattelu voi olla haastava tilanne. Työhaastattelussa arvioidaan usein verbaalista kykyä ja nopeaa reagointia, vaikka ne eivät välttämättä liity itse työtehtävään. Seurauksena voi olla, että erittäin osaava hakija jää valitsematta vain siksi, ettei hän sovi perinteiseen rekrytointimuottiin.
Vahvuuksia, joita työelämä tarvitsee
Keskustelu autismikirjosta keskittyy usein haasteisiin, vaikka monilla autismikirjon henkilöillä on työelämässä erittäin arvostettuja vahvuuksia.Tarkkuus, järjestelmällisyys, pitkäjänteinen keskittyminen ja kyky havaita yksityiskohtia ovat ominaisuuksia, joita monet työnantajat etsivät.
Monilla autismikirjon nuorilla on myös syvällistä asiantuntemusta omista kiinnostuksenkohteistaan sekä vahva sitoutuminen tehtäviinsä. He voivat menestyä erinomaisesti esimerkiksi teknisissä, analyyttisissä ja tarkkuutta vaativissa työtehtävissä.
Myös vammaisten nuorten osaaminen jää liian usein hyödyntämättä. Vammaisuus ei määritä henkilön ammattitaitoa, työmotivaatiota tai kykyä oppia uusia asioita. Usein pienetkin mukautukset työympäristössä mahdollistavat täysipainoisen osallistumisen työelämään.
Työyhteisöt puolestaan hyötyvät monimuotoisuudesta. Erilaiset näkökulmat, toimintatavat ja vahvuudet voivat lisätä innovatiivisuutta, parantaa ongelmanratkaisua ja vahvistaa työyhteisön ilmapiiriä.
Pienillä muutoksilla suuri vaikutus
Työllistymisen tukeminen ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Usein ratkaisut ovat yllättävän yksinkertaisia.
Työtehtäviä voidaan muokata vastaamaan paremmin työntekijän vahvuuksia. Tätä kutsutaan työn muotoiluksi. Sen sijaan, että työntekijää pyrittäisiin sovittamaan valmiiseen malliin, tehtäviä voidaan räätälöidä niin, että hänen osaamisensa pääsee parhaiten esiin.
Työvalmentajien hyödyntäminen voi helpottaa sekä työntekijän että työnantajan arkea. Työvalmentaja auttaa perehdytyksessä, tukee työyhteisöä ja varmistaa, että mahdolliset haasteet ratkaistaan nopeasti.
Lisäksi monet työpaikat hyötyvät yksinkertaisista käytännöistä, kuten selkeistä kirjallisista ohjeista, joustavista työajoista, esteettömistä työtiloista tai mahdollisuudesta työskennellä rauhallisessa ympäristössä. Tällaiset ratkaisut eivät yleensä hyödytä ainoastaan vammaisia tai autismikirjon työntekijöitä, vaan parantavat työoloja koko henkilöstölle.
Katse diagnooseista osaamiseen
Työllistymisen edistämisessä tärkeintä on siirtää huomio rajoitteista mahdollisuuksiin. Jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuden näyttää osaamisensa ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan työelämässä.
Vammaisten ja autismikirjon nuorten työllistäminen ei ole hyväntekeväisyyttä eikä erityiskohtelua. Se on investointi osaamiseen, työyhteisöjen monimuotoisuuteen ja yhteiskunnan tulevaisuuteen. Suomessa ei ole varaa jättää käyttämättä sellaista potentiaalia, jota nämä nuoret voivat työelämään tuoda.
Kun työnantajat uskaltavat katsoa diagnoosien, ennakkoluulojen ja perinteisten rekrytointimallien taakse, he voivat löytää työntekijöitä, joiden sitoutuneisuus, tarkkuus ja osaaminen ovat organisaatiolle todellinen kilpailuetu.
Monimuotoinen työelämä ei hyödytä vain yksittäisiä työntekijöitä. Se hyödyttää meitä kaikkia.
Hymis – Kohti ensimmäisiä työkokemuksia -hanke tarjoaa vammaisille ja autismikirjon nuorille mahdollisuuden oppia työelämätaitoja pelillistämisen keinoin. Valmennusta on pilotoitu ammattiopisto Spesian oppilaitoksissa. Valmennuksen jälkeen nuoret menevät työharjoitteluun ja saavat työkokemusta oikeista työpaikoista. Lisäksi hankkeessa tuotetaan tukipaketti työnantajille. Tukipaketista saa tietoa, miten vammaisten ja autismikirjon nuorten kanssa tulisi toimia sekä miten tukea heitä työpaikoilla. Tukipaketista saa myös tietoa, millaisia tukia työnantajalla on mahdollista hakea kun työllistää kohderyhmän nuoria. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
