Digitalisaatio on tullut jäädäkseen. Siihen liittyy paljon hyvää, mutta myös varjopuolia, jotka meidän tulee nähdä. On meistä kiinni, kuinka ilmiön potentiaalin valjastamme.
Tuntuuko sinustakin, että kaikki on nykyään verkossa? Yhteiskunta on digitalisoitunut viimeisten vuosien aikana hurjasti ja kehitys jatkuu edelleen. Se on fakta, johon jokaisen tulisi herätä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähitellen kaikki aina ylioppilaskirjoituksista virastossa asioimiseen pyritään siirtämään mahdollisimman laajalti verkkoon. Ideana tämä kuulostaa hienolta: voi hoitaa juoksevat asiat kotona peittorullasta käsin.
Todellisuudessa digimaailmaan liittyy myös paljon riskejä, joita ei ole osattu huomioida. Teknologia on aina teknologiaa, jotain mitä et voi täysin hallita. Nettiyhteys voi koska vain pätkäistä tai kone kaatua ja pahimmassa tapauksessa tuntien työ kadota. Digiaikakaudella kuka vaan voi saada luottamuksellisia tietoja meistä, jos järjestelmä kaatuu tai henkilö on taitava hakkeri.
Digisyrjäytymisellä tarkoitetaan digitaalisen kehityksen myötä yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä, kun palveluita tai laitteita ei osata käyttää tai resurssit niiden käyttämiseen puuttuvat.
Teknologisesta kehityksestä syrjäytyminen uhkaa monia. Digisyrjäytymisellä tarkoitetaan digitaalisen kehityksen myötä yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä, kun palveluita tai laitteita ei osata käyttää tai resurssit niiden käyttämiseen puuttuvat. Osaammeko taistella syrjäytymistä vastaan?
Se valoisa puoli
Digimaailma tarjoaa jatkuvasti uutta. Kaiken toimiessa toivotusti, säästämme aikaa ja resursseja. Voimme hoitaa asioita vapaammin oman aikataulumme mukaan, luoda helposti suhteita maan rajojen ulkopuolelle ja nauttia julkisuudesta. Halutessamme äänemme kuuluviin, riittää kun kirjoitamme kantaaottavan tekstin, joka herättää keskustelua. Digitalisaation ansiosta muistot ja tärkeät hetket on helppo tallentaa ja pilvessä ne saadaan käsiin missä tahansa.
Teknologian kehittyessä saamme eittämättä uusia kommunikoinnin keinoja. Tämä voi auttaa ihmisiä ulos kuorestaan ja uudella tavalla sosiaalisiksi. Eräs mielenterveyskuntoutuja kertoi, että digitalisaatio auttaa häntä pitämään ihmissuhteita yllä voimien ollessa vähissä. Toinen masennuksesta toipuva totesi, ettei välttämättä olisi selvinnyt ilman verkon keskustelupalstoja, sillä pahimpana jaksona tuntui, ettei kukaan ympärillä ymmärtänyt, tai edes halunnut ymmärtää hänen oloaan.
Itse olen hyötynyt puhelimen nauhurista suunnattomasti sekä opiskeluissa että vapaa-ajalla. Haastattelumuistiinpanojen tekeminen helpottuu huomattavasti ja teksti-idean voi laittaa nopeasti muistiin. Hahmotushäiriöisen päivän pelastavat puhelimeen ladattavat navigaattorit, jotka opastavat perille, joskin ajoittain kiertoreittiä.
Ketkä ovat syrjäytymisvaarassa ja miksi?
Digimaailman ajatellaan olevan kaikkien saavutettavissa, kun se ei ole riippuvainen ajasta tai paikasta. YK:n vammaissopimuksessa, jonka Suomikin on ratifioinut, kuvataan selvästi, kuinka vammaiselle tulisi taata tasavertaiset oikeudet osallistumiseen. Tämä tarkoittaa myös pääsyä viestintävälineille – ja verkostoihin. Silti ihmiset jätetään usein pois kehityksen kelkasta.
Digisyrjäytymisen syynä voi olla vaikeus oppia uusia taitoja, tai muut kognitiiviset ongelmat, jotka hankaloittavat tiedon prosessointia. Syrjäytyjältä puuttuu tukiverkosto, joka taidot opettaisi.
Digisyrjäytymisen syynä voi olla vaikeus oppia uusia taitoja, tai muut kognitiiviset ongelmat, jotka hankaloittavat tiedon prosessointia.
Osa vanhuksista ja vammaisista tarvitsee apua tai apuvälineitä, jotta pystyisi asioimaan verkossa. Tilanteita, joihin apua kaivataan, on yhtä monta kuin tuen tarvitsijaakin. Yksi tarvitsee apua virastojen, kuten Kelan kanssa, toinen laskujen maksamisessa verkossa, kolmas haluaa oppia sosiaalisen median salat joko laajemmin tai jostakin tietystä sovelluksesta, neljäs taas haluaa hallita jonkin ohjelman.
Entä, jos sopivaa apuvälinettä ei ole vielä löytynyt, tai apua ei ole tarjolla silloin kun sitä tarvitsisi? Osan haluttomuus asioida nykyaikaisesti saattaa johtua myös pelosta. Ehkä digivastainen pelkää saavansa viruksen, täyttävänsä vahingossa lomakkeen väärin, tai ei luota apuun tulleeseen henkilöön tarpeeksi. Oma tätini oli juuri tällainen, hän ei uskaltanut käyttää edes verkkopankkia, sillä pelkäsi kaikkien tietojensa tulevan varastetuiksi.
Alustojen hallitsemattomuus voi johtaa syrjäytymiseen myös työpaikalla. Yritysviestintä ovat yhä enenevässä määrin mediavälitteistä. Digitaidot on hallittava siis paitsi selvitäkseen työpaikalla ja arjessa, ollakseen perillä asioista. Syrjäytymisriskiä voi edistää paine antaa itsestään tietynlainen kuva itsestään digikanavien välityksellä, mikä voi johtaa vetäytymiseen ja sitä kautta syrjäytymiseen, kun ei pysykään perässä.
Miten digisyrjäytymistä vastaan taistellaan?
YK:n vammaissopimus määrittelee, että kaikilla pitäisi olla yhdenvertainen saatavuus palveluihin. Tämä tarkoittaa digitalisaation kannalta sitä, että palvelujen ja järjestelmien tulisi olla esteettömiä ja saavutettavia. Tukea tarvitseville tulisi järjestää apuvälineitä, avustajia ja tulkkeja tarpeen mukaan.
Etenkin asumis- ja tulkkipalvelujen kilpailutus saattaa heikentää avun saatavuutta, vammasta ja tarpeesta riippuen. Avustava henkilö saattaa vaihtua jatkuvasti ja luottamusta avustajan ja avustettavan välille ei synny. Lisäksi tilanne voi johtaa siihen, että asiakkaan tarpeisiin ei paneuduta riittävästi vaan kaikki tehdään nopeasti.
Kännyköissä ja tableteissa on helppokäyttötoiminnot, jotka auttavat pientä tukea tarvitsevia itsenäiseen digitoimintaan.
Digiaikakautta vierastavaa tai heikompia resursseja omaavaa ei kuitenkaan jätetä yksin. Kännyköissä ja tableteissa on helppokäyttötoiminnot, jotka auttavat pientä tukea tarvitsevia itsenäiseen digitoimintaan. Helppokäyttötoimintoja hyödyntää esimerkiksi osa oppaista ja kouluttajistakin. Toiminnot voivat olla fontin suurennusta, motoriikkaa helpottavia pikanäppäimiä ynnä muuta.
Kansalaisopistot järjestävät jos jonkinmoista kurssia sosiaalisten medioiden ja eri ohjelmistojen käyttöön alkeista haastavimpiin yksityiskohtiin. Mielestäni digikursseja ei kuitenkaan mainosteta tarpeeksi. Ne eivät ehkä tavoita kohdeyleisöään toivotulla tavalla.
Aspa-säätiön Digi haltuun! -hankkeen tarkoitus on mahdollistaa digitaitojen opiskelu entistä paremmin esimerkiksi vammaisille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille. Digikokemusoppaina menemme pyydettyyn koulutukseen ja tuemme niitä, jotka tarvitsevat erityisapua. Menemme heidän tahdissaan ja katsomme, että ohjattava sisäistää opettajan opit ohjauksessamme, siis yksilöllistämme opetusta.
Aspa-säätiön Digi haltuun! -hankkeen tarkoitus on mahdollistaa digitaitojen opiskelu entistä paremmin esimerkiksi vammaisille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille.
Kurssien ja oppaiden ohella on hyvä muistaa kanssaihmiset. Useilla meistä on tukiverkosto, joka auttaa ongelmatilanteessa. ”Opetin äidille miten mennään Facebookkiin ja miten sitä käytetään. Olen myös ohjannut muun muassa hahmotushäiriöstä kärsiville internetin käyttöä” Susanna korhonen, eräs digikokemusoppaista kuvaa.
Apu ongelmiin voi löytyä myös verkosta. Internet on täynnä keskustelupalstoja, jossa voi kysyä apua. Youtube on osoittautunut omassa opiskelussani korkeamman tahon lahjaksi. Sivusto on täynnä erilaisia tutoriaaleja käytännössä kaikesta, mitä ihminen vain saattaa keksiä. Niinpä, kun opettaja osoittautuu kyvyttömäksi opettamaan jotakin asiaa esimerkiksi kiireisen etenemisensä vuoksi, tungen kuulokkeet korviin ja suuntaan Youtuben ihmeelliseen maailmaan. Tietoni esimerkiksi videoeditoinnista olen ammentanut nimenomaan verkosta, en oppitunneilta.
Digitulevaisuus – mikä meitä odottaa?
Ihmisistä tulee entistä riippuvaisempia teknologiasta, joka monimutkaistuu koko ajan. Ihmisiä tulee jäämään modernisoituvan yhteiskunnan ulkopuolelle, ellemme me, jotka uimme kalan tavoin digitalisaation syvissä vesissä, ota entistä aktiivisempaa roolia heidän etsimisessään ja auttamisessaan. Meidän täytyy löytää keinot, joilla pääsemme vastentahtoisuuden muurin ohi ja nujerramme epätietoisuuden. Uuden opiskelu on aina työlästä ja vaatii energiaa. Pelottava kehityksen varjopuoli on se, että kasvokkainen vuorovaikutus saattaa vähentyä huomattavasti.
Nyky-yhteiskunnassa meitä uhkaa uusi vaara: Yksityisyyden katoaminen. Mainostajat keräävät meistä eri palvelujen ja alustojen kautta paljon enemmän tietoa kuin tajuammekaan. Digitaalista jalanjälkeämme pystytään seuraamaan suunnattoman pitkälle ja yritykset pystyvät päättelemään, millaisia tuotteita meille on hyvä tarjota milloinkin. Kuinka pidämme yksityisyydestämme kiinni tulevaisuudessa? Onko kaikki kaikkien nähtävillä muutaman vuoden kuluttua?
Meidän on huolehdittava heikommassa asemassa olevista, katsottava ettei kukaan jää jälkeen.
Digimaailma ei toki näytä ainoastaan synkältä ja harmaalta. Sellaiset ihmiset, joiden kommunikaatio on aiemmin ollut rajallista keinojen puutteen vuoksi, saavat nyt äänensä kuuluviin. Kehittyvän teknologian ansiosta saamme varmasti uusia areenoita, joilla ilmaista itseämme ja mielipiteitämme.
Digimaailma on kaikesta huolimatta hyvin tuore ja vieras. Se on tuonut ja tuo jatkossakin mukanaan paljon hyvää, mutta tätäkään ilmiötä ei tule katsella ruusunpunaisten lasien läpi. Suuria muutoksia tulee tapahtumaan, emme osaa edes kuvitella niitä kaikkia. Meidän on huolehdittava heikommassa asemassa olevista, katsottava ettei kukaan jää jälkeen.
Lisätietoa Digi haltuun! -hankkeesta
Kirjoittanut Pinja Eskola, Digikokemusopas, Digi haltuun! -hanke
Julkaistu alunperin Suuntaaja-lehdessä 2/2018
