Digitalisaatio muuttaa maailmaa nopeasti ja rajusti. Muutosten tahti vain kiihtyy, sillä tieto- ja viestintätekniikan kehitys ei ole lineaarista vaan eksponentiaalista. Jotta mahdollisimman moni hyötyisi digitalisaatiosta, viranomaisten ja yritysten sähköiset palvelut on suunniteltava alusta alkaen esteettömiksi ja käytettäviksi.
Tulevaisuudentutkijat ennakoivat, että seuraavien 20 vuoden aikana maailma muuttuu yhtä paljon kuin aiempien 200 vuoden aikana yhteensä. Mitä tapahtui 200 vuotta sitten? Napoleon hävisi Waterloon taistelun vuonna 1815.
Tulevaisuuden ennakointi onkin vuosi vuodelta haastavampaa.
Tekniikan kehitystä ohjaavat markkinavoimat, suurten joukkojen ostovoima. Pienempien ryhmien tarpeet jäävät silloin helposti huomaamatta. Kun jokin uusi tekniikka yleistyy, ja yhteiskunta alkaa rakentua se varaan, ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät pysty sitä käyttämään, putoavat yhteiskunnan ulkopuolelle.
Uuden tekniikan esteettömyyteen ja käytettävyyteen havahdutaan vasta, kun se on jo yleisessä käytössä.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa kaupungit ehtivät rakentua henkilöautojen ympärille ennen kuin muistettiin, etteivät kaikki pysty ajamaan autoa. Heistä tuli kotiensa vankeja kaupungeissa, joissa ei aina ollut edes jalkakäytäviä. Joissain amerikkalaisissa kaupungeissa jouduttiin perustamaan erityisiä bussilinjoja kaupunkilaisille, jotka eivät syystä tai toisesta kykene ajamaan autoa.
Uuden tekniikan esteettömyyteen ja käytettävyyteen havahdutaan vasta, kun se on jo yleisessä käytössä.
Tieto- ja viestintätekniikka on nykyajan auto. Ilman tietokonetta, ilman pääsyä internetiin on yhä vaikeampaa selvitä kaikista päivittäisistä asioista. Nettikaupat ajavat jo kivijalkamyymälöitä konkurssiin, verovirastoja ei käytännössä enää ole, ja älypuhelimella tilattavat robottiautot korvaavat omat henkilöautot jo ensi vuosikymmenellä.
Suomessa digitalisaatio ei ole vielä yhtä pitkällä kuin esimerkiksi Tanskassa, jossa kansalaiset ja yritykset on lailla määrätty asioimaan viranomaisten kanssa vain sähköisesti. Noin 10 prosentille tanskalaisista on annettu eri syistä erivapaus asioida edelleen kirjeitse.
Suomi tulee kuitenkin nopeasti perässä. Esimerkiksi norjalainen Bank Norwegian -pankki on tulossa Suomen markkinoille. Sillä ei ole lainkaan pankkikonttoreita, ja lainapäätökset tekee pankin algoritmi.
Uusi tekniikka tarjoaa toki aina myös uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi liikuntaesteisten ihmisten on helpompi hoitaa asioitaan verkossa kuin kaupungilla. Sosiaalisen median vertaisryhmistä saa tietoa ja tukea harvinaiseenkin sairauteen. Nettipuhelu lääkärille säästää sekä potilaan että lääkärin aikaa.
Markkinavoimien vastavoimaksi tarvitaan sääntelyä, jolla taataan digitaalisten palveluiden saavutettavuus mahdollisimman monelle.
Jotta mahdollisimman moni hyötyisi digitalisaatiosta, sekä viranomaisten että yritysten sähköiset palvelut on suunniteltava alusta alkaen esteettömiksi ja käytettäviksi. Valitettavasti vain harvat viranomaistenkaan nettisivut täyttävät esteettömyysstandardien vaatimukset, yritysten sivuista puhumattakaan. Palvelu ei esimerkiksi toimi näkövammaisten käyttämillä päätelaitteilla, tai sitä on vaikea käyttää tärisevin käsin. Selkokielinen sisältö on verkossa edelleen pikemmin poikkeus kuin sääntö.
Markkinavoimien vastavoimaksi tarvitaan sääntelyä, jolla taataan digitaalisten palveluiden saavutettavuus mahdollisimman monelle. Esimerkiksi verkkoasioinnissa välttämättömien tunnistautumisvälineiden tulisi olla kaikkien saatavilla. Tunnistautumiseen käytetään yleisimmin verkkopankkitunnuksia, joita pankit eivät kuitenkaan myönnä kaikille tai suostu avaamaan pankkitiliä, johon tunnukset ovat sidottu.
Euroopan Unioni on päässyt sopimukseen saavutettavuusdirektiivistä, joka tulee aikanaan voimaan jäsenmaissa. Se ei tarkoita, ettei Suomi voisi edetä muuta Eurooppaa nopeammin. Eurooppalaisten ikääntyessä esteettömien digitaalisten palveluiden markkinat kasvavat nopeasti. Edelläkävijänä Suomi olisi etulyöntiasemassa.
Me unohdamme, että jossain elämän vaiheessa jokainen meistä tarvitsee esteettömiä palveluita. Jokainen.
Kirjoittanut: Jyrki Kasvi, kansanedustaja, Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja (toimivapaalla)
Julkaistu alunperin Suuntaaja-verkkolehdessä 2/2016
