Mitä on tulevaisuudentutkimus?

Tulevaisuuden tutkiminen lähtee liikkeelle nykyhetken tarpeista. Elämme globaalia aikaa ja toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia yhä nopeammassa tahdissa ja arvaamattomammin seurauksin. Tulevaisuudentutkimuksen avulla voidaan ennakoida mahdollisia muutoksia ja lisätä mahdollisuuksia varautua ja vaikuttaa niihin. Tulevaisuudentutkimus tarjoaa työkaluja syntymässä olevien ilmiöiden eli heikkojen signaalien havainnoimiseen sekä uusien vaihtoehtoisten kehityskulkujen luovaan ideoimiseen. Tulevaisuudentutkijoiden asiantuntemusta hyödyntävät niin yritykset ja erilaiset organisaatiot kuin kunnat ja valtio. Yksittäisille kansalaisille tulevaisuuden lukutaito antaa eväitä toimia muuttuvassa maailmassa ja taitoa voidaan opettaa myös lapsille, jotka usein ovatkin siitä innostuneita.

Miksi tutkia tulevaisuutta?

Tulevaisuuden tutkimisen haaste on, että tulevaisuutta ei vielä ole olemassa samalla tavalla kuin nykyhetki ja menneisyys. Tulevaisuus näyttäytyy meille nykyisyydessä erilaisina aikomuksina, jotka pohjautuvat aiempiin valintoihin ja tulevaisuutta koskeviin mielikuviin. Käytännössä siis tulevaisuutta jäsennetään tutkimalla menneisyydestä ja nykyisyydestä saatavaa tietoa tulevaisuuden näkökulmasta. Tulevaisuudentutkimus on tiedonala, joka tutkii vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja sen pyrkimyksenä on rohkaista yksilöitä ja yhteisöjä tavoittelemaan tulevaisuutta, jota he pitävät omien arvojensa ja toiveidensa perusteella itselleen toivottavana (esim. Bell 1997). 

Yksilöiden ja yhteiskunnan käsitys tulevaisuudesta perustuu tulevaisuudenkuviin. Ne ovat mielen rakennelmia, tulevaisuuden tilaa koskevia näkemyksiä, jotka muodostuvat nykyhetkeä ja mennyttä koskevasta ymmärryksestä, tiedoista ja tulkinnoista, havainnoista, uskomuksista, odotuksista, arvoista ja toiveista tai peloista. Ihmisten ja yhteisöjen tulevaisuudenkuvien tutkiminen ja niistä keskusteleminen on tärkeää, sillä tulevaisuudenkuvat vaikuttavat tulevaisuutta koskeviin päätöksiin ja valintoihin sekä tietoisesti että tiedostamattomasti. (Rubin 2000; Kuusi ym. 2013.)  

Tulevaisuudentutkimuksen lähtökohta voidaankin kiteyttää kolmeen osaan: 1) tulevaisuus ei ole ennustettavissa. Emme ennusta tulevaisuutta vaan tarkastelemme tulevaisuuden vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. 2) tulevaisuus ei ole ennalta määrätty ja 3) voimme vaikuttaa tulevaisuuteen teoillamme ja valinnoillamme. (Amara 1981.) Kohdista 2 ja 3 seuraa, että tulevaisuudentutkimus on luonteeltaan aktiivista. Koska vaikutamme tulevaisuuteen valinnoillamme, on mielekästä pyrkiä selvittämään, mikä tulevaisuudessa on mahdollista, mikä todennäköistä ja toivottavaa, mikä taas vältettävää. Tähän sisältyy aina myös keskustelu arvoista, jotka ohjaavat valintojamme. Tulevaisuudentutkimuksen mukaan tulevaisuus on tekemistä ja siksi tulevaisuudentutkimuksen tavoitteena on tavalla tai toisella osallistaa mukaan tulevaisuusprosessiin ne tahot, joiden tulevaisuutta tutkitaan. Prosessi ei näin ollen pääty siihen, että esimerkiksi laaditaan kolme skenaariota jonkin ilmiön vaihtoehtoisista tulevaisuuskuvista vuonna X. Rakennetut skenaariot ovat lähtökohta, jonka pohjalta mietitään, mitä halutaan tehdä, jotta toivottavia elementtejä sisältävä skenaario voisi toteutua ja laaditaan käytännön toimenpiteet, jotka mahdollistavat tulevaisuuden aktiivisen tekemisen. 

Tulevaisuusorientoitunut ajattelu ei ole itsestäänselvyys vaan taito, jota voidaan kehittää, oppia ja harjoittaa tietoisesti. Kyse on kyvystä visioida ja kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja sitä kautta löytää uusia polkuja tulevaisuuteen vaikuttamiseen ja sen aktiiviseen tekemiseen (Heinonen ym. 2012; Viherä 2013). Tulevaisuusajattelussa on kyse myös asenteista. Ranskalainen tulevaisuudentutkija Michel Godet jakaa asenteemme tulevaisuutta kohtaan passiiviseen, sopeutuvaan, ennakoivaan ja proaktiiviseen eli luovaan (Godet 2001). Proaktiivisen asenteen vallitessa näemme tulevaisuuden täynnä erilaisia vaihtoehtoja, mikä vapauttaa luovaa energiaa asioiden ideoimiseen ja eteenpäin viemiseen. Osittain tästä syystä erilaiset luovat työskentelymenetelmät kuuluvat tulevaisuudentutkimuksen menetelmävarantoon.

Tulevaisuudentutkimuksen kehittyminen ja asema Suomessa

Tulevaisuuden tutkimuksen seura perustettiin vuonna 1980 eri yliopistojen ja korkeakoulujen aloitteesta. Seuraa voi luonnehtia sekä alan tieteellistä toimintaa kehittäväksi ja edustavaksi järjestöksi että tulevaisuudesta kiinnostuneiden ajattelijoiden ja tekijöiden yhteisöksi. Henkilöjäseniä on lähes 700 ja yhteisöjäseniä yli 20. Seura julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Futura-lehteä.

Vuonna 1992 perustettiin Tulevaisuuden tutkimuskeskus, joka on luonteeltaan monitieteinen akateeminen tutkimus-, koulutus- ja kehittämisorganisaatio. Vuosittain käynnissä on lukuisia erilaisia hankkeita ja projekteja, joiden johtoajatuksena on vastuullinen ja kestävä tulevaisuus ja joissa hyödynnetään erilaisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuskeskuksen osaamisalueisiin kuuluvat muun muassa ennakointikäytänteisiin ja -ympäristöihin, ympäristö- ja energiatutkimukseen, ruokaan ja kulutukseen, koulutuksen tulevaisuuteen sekä turvallisuuteen liittyvät teemat. (ks. Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Kuusi ym. 2013.)

Tulevaisuudentutkimuksen eteneminen omaksi oppiaineeksi on tapahtunut vähitellen. Merkittävä askel alan vakiintumiselle tieteen kentällä tapahtui vuonna 2013, kun Tulevaisuuden tutkimuskeskus nimettiin Turun yliopiston kauppakorkeakoulun oppiainelaitokseksi. Erillisiä tulevaisuudentutkimuksen opintoja on voinut opiskella jo paljon pidempään, sillä vuonna 1998 perustettiin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen yhteydessä toimiva Tulevaisuuden Verkostoakatemia TVA, joka on valtakunnallinen yliopistojen tulevaisuudentutkimuksen opetus- ja tutkimusverkosto. (ks. TVA.) 

Tulevaisuusorientoitunutta tutkimusta tehdään monissa eri organisaatioissa ja tutkimuslaitoksissa. Suomen eduskunnassa toimii myös kansainvälisesti ainutlaatuinen tulevaisuusvaliokunta, joka asetettiin ensin vuonna 1993 tilapäiseksi valiokunnaksi ja vakinaistettiin pysyväksi erikoisvaliokunnaksi perustuslain uudistuksen yhteydessä vuonna 2000. (Aalto-Lassila 2008.) Tulevaisuusvaliokunta on osoittautunut aktiiviseksi Suomen tulevaisuutta luotaavaksi toimijaksi, joka viime vuosina on pyrkinyt saamaan kansalaiset mukaan tulevaisuuskeskusteluun järjestämällä esim. Mustiin joutseniin (eli yllättäviin tapahtumiin, jotka tapahtuessaan muuttavat tulevaisuuden suuntaa) liittyvän kirjoituskilpailun ja kokeilemalla verkossa tapahtuvaa joukkoistamiseen perustuvaa osallistavaa työskentelyä. (ks. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta 2013.)

Tutkimusmenetelmät kysymyksenasettelun mukaan

Tulevaisuudentutkimuksella on käytettävissään erilaisia menetelmiä, joiden avulla näkemyksellistä tietoa tulevaisuudesta voidaan koota, analysoida ja jäsentää. Kun tutkimuskysymystä lähdetään ratkomaan tai tekemään tulevaisuusprosessia yhdessä tilaajan kanssa, valitaan aina kyseiseen tehtävään parhaiten sopivat menetelmät. Monitieteisen luonteensa mukaisesti tulevaisuudentutkimus soveltaa myös muilla tieteenaloilla kehitettyjä tutkimusmenetelmiä, mikäli ne edistävät tulevaisuutta koskevan potentiaalisen tiedon analysointia. 

Tulevaisuudentutkimuksen menetelmät voidaan jaotella esimerkiksi laskennallisiin ja asiantuntijamenetelmiin. Osa menetelmistä soveltuu niin määrällisen kuin laadullisen aineiston käsittelyyn tai sekä lyhyen että pitkän aikavälin ennakointiin. Laajasti käytössä olevia menetelmiä ovat mm. toimintaympäristön ennakointi, skenaariotekniikat, Delfoi-tekniikka, mallintaminen, pehmeä systeemimetodologia, trendianalyysi, heikot signaalit, morfologinen analyysi, asiantuntijatekstien kriittiseen analysointiin kehitetty menetelmä eli niin sanottu Causal layered analysis (CLA) sekä osallistavat menetelmät kuten tulevaisuusverstaat. 

Laadullisiin menetelmiin lukeutuva tulevaisuusverstas on alun perin saksalaissyntyisen tulevaisuudentutkija Robert Jungkin kehittämä työskentelymenetelmä. Jungk oli omana aikanaan kansalaisaktivisti ja tulevaisuusverstastoiminnan kautta hän halusi vahvistaa yhteiskunnan kaikkien jäsenten mahdollisuutta saada äänensä kuuluville ja osallistua omaan tulevaisuuteen vaikuttavien yhteiskunnallisten asiaintilojen kritisoimiseen ja uusien toimintaehdotusten kehittämiseen. Klassinen jungkilainen tulevaisuusverstas koostuu viidestä vaiheesta, joita ovat verstaan valmistelu, kritisointi- tai ongelmavaihe, mielikuvitusvaihe, todellistamisvaihe ja jälkitoimenpiteet (Jungk ym. 1987). Ajan kuluessa tulevaisuusverstaasta on kehitetty lukuisia sovelluksia ja sitä käytetään erilaisten tutkimus- ja kehittämisprosessien osana. (Esim. Heikkilä ym. 2009; Hietanen 2012.) Verstasmenetelmä taipuu monenlaiseen käyttöön riippuen sille asetetuista tavoitteista ja työskentelyn kestoa voidaan vaihdella tunnista aina usean verstaan prosessiin asti. Tulevaisuusverstaan avulla voidaan nopeasti päästä käsiksi keskeisiin ideoihin ja aihealueisiin, joita sitten syvennetään jatkossa tarvittaessa muilla menetelmillä. 

Omien tutkimusmenetelmien kriittinen arvioiminen ja kehittäminen sekä globaaleihin haasteisiin vastaaminen kuuluvat tulevaisuudentutkijoiden yhteisiin intresseihin. Vuonna 1996 perustettu kansainvälinen Millennium-projekti edistää globaalia ennakointitoimintaa kokoamalla ja jäsentämällä tulevaisuustietoa päätöksentekijöiden tarpeisiin. Jerome C. Glennin johtaman projektin vuosittain ilmestyvä raportti State of the Future päivittää 15 merkittävää globaalia megatrendiä ja niihin liittyviä tutkimustuloksia ja haasteita. Projekti ylläpitää myös laajaa kokoelmaa tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä käsitteleviä artikkeleita. (ks. lisätietoja The Millennium Project)

Katariina Heikkilä
projektitutkija, FM
Turun yliopisto

Artikkeli on julkaistu alunperin Suuntaaja-verkkojulkaisussa 2/2014.

Lähteet ja lisätietoja

• Aalto-Lassila, Arja (2008). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan synty: kansalaisaloitteesta vakinaiseksi valiokunnaksi. Pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, yleisen valtio-opin laitos. 
• Amara, Roy (1981). The Futures Field: How to Tell Good Work from Bad. The Futurist XV(2): 63−71.
• Bell, Wendell (1997). Foundations of Futures Studies. Volume 1, History, Purposes, and Knowledge. New Brunswick, N.J.: Transaction Publishers.
• Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta. Suuri kansalaiskeskustelu hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta   
• Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta 2013. Mustat joutsenet? Mikä muuttaa maailmaa seuraavaksi? Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kirjoituskilpailu. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja 4/2013. 
• Godet, Michel (2001). Creating futures: scenario planning as a strategic management tool. London: Economica. 
• Heikkilä, Katariina; Kirveennummi, Anna (2009). Vanhusten hoiva ja huolenpito tulevaisuudessa. Näkökulmia Loimaan seudulla järjestetyn tulevaisuusverstaan pohjalta. TUTU eJulkaisuja 4/2009.  Turku: Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu.
• Heinonen, Sirkka; Ruotsalainen, Juho; Kurki, Sofi (2012). Luova tulevaisuustila ja tulevaisuuden osaamisen ennakointi. TUTU eJulkaisuja 4/2012. Turku: Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto.
• Hietanen, Olli (2012). X5: Tulevaisuuskuvia Keski-Suomen innovaatiokeskittymästä. Käsikirja visionääriseen verkosto- ja muutosjohtamiseen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
• Jungk, Robert; Müllert, Norbert (1987): Future workshops: How to Create Desirable Futures. London, England, Institute for Social Inventions.
• Kamppinen, Matti; Kuusi, Osmo; Söderlund, Sari (toim.) (2003). Tulevaisuudentutkimus. Perusteet ja sovelluksia. SKS:n Toimituksia 896. Helsinki: SKS.
• Kuusi, Osmo; Bergman, Timo; Salminen, Hazel (toim.) (2013). Miten tutkimme tulevaisuuksia? Acta Futura Fennica no 5. 3. uudistettu painos. Helsinki: Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 
• Rubin, Anita (2000). Growing up in Social Transition in Search of a Late-Modern Identity. Annales Universitatis Turkuensis, sarja B, osa 234. Turku: Turun yliopisto.
• The Millennium Project.  
• Tulevaisuuden tutkimuskeskus. 
• TVA. Tulevaisuuden Verkostoakatemia TVA.  
• Viherä, Marja-Liisa (2013). Onko jo vuorovaikutustarpeiden yhteiskunnan aika? Futura (32)2: 22−32.