Asumista tukevan teknologian ja laitteiden kirjo on laaja, mutta toistaiseksi niitä ei ole otettu riittävästi käyttöön toimintarajoitteisten henkilöiden selviytymisen tueksi. Oleellista on mahdollistaa teknologian ja käyttäjän kohtaaminen niin, että teknologian hyödyntäminen on yksilöllistä, helppoa ja sujuvaa. Teknologia ei koskaan yksin riitä, vaan siihen tulee aina liittyä toimiva palvelu.
Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa linjataan, että vammaiset henkilöt eivät ole velvoitettuja käyttämään tiettyjä asumisjärjestelyjä. Heidän saatavillaan tulee olla valikoima kotiin annettavia palveluja ja heille tarkoitetun apuvälineteknologian saatavuutta, tuntemusta ja käyttöä pitää edistää.
Tavoitteena on, että toimintarajoitteiset ihmiset, niin vammaiset kuin toimintarajoitteiset ikääntyneet henkilöt voisivat asua tavallisissa asunnoissa ja asuinympäristöissä ja laitoshoitoa voitaisiin purkaa. Tämä koskee myös kehitysvammaisia ihmisiä (Valtioneuvosto 2012). Yksi kehittyvä alue asumisen ja arjen tukena ovat teknologian tuomat uudet ratkaisut. Hyvinvointiteknologian lupausten lunastaminen nostetaan Kehitysvammaisten asumisen ohjelman arviointiraportissa yhdeksi vuoden 2020 tavoitetilan toimenpiteeksi (Karinen ym. 2016).
Teknologiana voivat toimia perinteiset apuvälineet tai uudempi teknologia, joka tarvitsee toimiakseen esimerkiksi sähköä, puhelinliittymän tai verkkoyhteyden. Arkiteknologia on muuttumassa entistä kehittyneemmäksi ja teknologian integroiminen jo yleisesti käytössä oleviin järjestelmiin ja palveluihin lisääntyy. Teknologian tavoitteena on auttaa asiakkaan mielekästä arjessa selviämistä sekä lisätä osallisuutta, turvallisuutta ja elämänlaatua. Samalla teknologian käyttö voi vähentää riippuvuutta omaisista ja hoitohenkilöstöstä. Henkilökohtaista kontaktia laitteet eivät kuitenkaan korvaa. Teknologiaa voivat käyttää asiakkaat itse tai omaiset ja läheiset sekä ammattilaiset. Teknologia voi tuoda lisäarvoa palvelujen tuottavuudelle ja se voi vähentää kustannuksia.
Teknologian tavoitteena on auttaa asiakkaan mielekästä arjessa selviämistä sekä lisätä osallisuutta, turvallisuutta ja elämänlaatua.
Artikkelin tavoitteena on kuvata uuden teknologian mahdollisuuksia ja haasteita toimintarajoitteisen henkilön arjen ja asumisen tukemisessa. Vaikka teknologiamurros kohdentuu kaikkiin, myös vammaisiin, niin teknologian tarjonta ja aiheeseen liittyvät hankkeet ja selvitykset ovat kuitenkin suunnattu valtaosin ikääntyneille. Artikkeli painottuukin enemmän ikäihmisten kuin vammaisten ihmisten näkökulmaan. Käsitellyt asiat koskevat kuitenkin osittain myös muita toimintarajoitteisia henkilöitä.
Teknologian tuntemus on heikkoa
Arjen ja asumisen tueksi teknologiaa tarvitsevilla, heidän läheisillään ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole riittävästi tietoa teknologian mahdollisuuksista (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2015). Ei ole tietämystä siitä, minkälaisia laitteita ja välineitä on olemassa, miten niitä käytetään ja mistä niitä on saatavilla. Teknisten apuvälineiden käyttö kotihoidossa on vähäistä. Yleisin apuväline on edelleen turvapuhelin.
Teknologian käyttöönottoa estävät tietämättömyys ja epäselvyydet laitteiden ja järjestelmien yhteensopivuudesta sekä puute teknisestä tuesta ja käyttökoulutuksesta. Jos palvelun ammattilaisilla kokonaisuus ei ole hallinnassa, ei teknologia kohtaa myöskään sitä tarvitsevia. Teknisten apuvälineiden käyttöönottoa tulisi huomattavasti nopeuttaa, jotta pystyttäisiin turvaamaan kodeissa asuville toimintarajoitteisille riittävä hoito ja huolenpito sekä hidastamaan kuntien menojen kasvua.
Jos palvelun ammattilaisilla kokonaisuus ei ole hallinnassa, ei teknologia kohtaa myöskään sitä tarvitsevia.
Lupaaviakin esimerkkejä on. Kuopion kaupunki on laatinut verkkosivuilleen listan siitä, mihin tarkoitukseen teknologiavälineitä käytetään ja mistä niitä on saatavilla. Mikkelin ammattikorkeakoulussa tehdyssä opinnäytetyössä mallinnettiin hyvän teknologialainaamon ominaisuuksia (Molodotsova 2016). Yli 65-vuotiaiden mikkeliläisten mielestä teknologialainaamon paikan tulee olla keskeinen, esteetön ja helposti saavutettava. Välineiden valikoiman tulee olla laaja ja lainauksen ja kokeilun ilmaista. Myös ammattilaisten osaaminen on tärkeää. Myös useissa muissa hankkeissa on kehitetty erilaisia teknologian ja ihmisten kohtaamispaikkoja, kuten Laurean Teknologialainaamo ja Eksoten Toimiva huusholli.
Vanhustyön keskusliiton Kotiturva-hankkeessa (2015–2017) vahvistetaan ikääntyneiden ihmisten, ammattilaisten ja tulevien ammattilaisten osaamista teknologian käytössä sekä kehitetään valtakunnallista toimintamallia teknologian käytön ohjaamiseen.
Teknologia osana palvelua
Henkilön yksilölliset tarpeet ja elämäntilanne vaikuttavat merkittävästi siihen, mikä on hänelle sopiva teknologiaratkaisu ja palvelu asumisen tukemisessa. Teknologian tarve on arvioitava käyttäjälähtöisesti, oikea-aikaisesti ja yksilöllisesti. Teknologian käyttöönoton prosessi lähtee tarpeesta, jota teknologian on tarkoitus tukea. Teknologian tarpeen sijaan pitäisi puhua ennemmin palveluiden tarpeesta. Turvaranneke ei ole hyödyllinen, jos se tekee hälytyksen, mutta apua (palvelua) ei kuitenkaan saa. Digitaalisesta ovenavaajasta ei ole hyötyä, jos siihen ei ole saanut käyttöohjeistusta eikä sitä osaa käyttää. Moitteettomaan teknologian toimimiseen tarvitaan myös toimivat puhelin- ja tietoverkot.
Palvelun ja teknologian tarpeen arvioinnissa tulee ottaa toimintakyvyn lisäksi huomioon yksilölliset tekijät, kuten sukupuoli, ikä, kokemus ja henkiset vahvuudet. Yksilölliset tekijät ja henkilön elinympäristö voivat vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti hänen elämäänsä ja asumiseensa.
Valinnassa tulee myös huomioida teknisten ratkaisujen vaikutukset henkilön oikeuksiin, kuten turvallisuuteen, yksityisyyteen, osallisuuteen ja liikkumisvapauteen.
Aiheeseen hyvin perehtynyt ammattilainen tai moniammatillinen tiimi arvioi teknologian ja palvelun tarpeen yhdessä palvelun tarvitsijan ja mahdollisesti hänen läheistensä kanssa. Teknologian valinta tulee tehdä yhteisymmärryksessä asiakkaan tai tarvittaessa hänen läheisensä tai omaisensa kanssa. Valinnassa tulee myös huomioida teknisten ratkaisujen vaikutukset henkilön oikeuksiin, kuten turvallisuuteen, yksityisyyteen, osallisuuteen ja liikkumisvapauteen. Henkilön itsemääräämisoikeutta on tuettava. Jotkut laitteet voivat vaatia erityisen suostumuksen asiakkaalta. Tällaisia ovat henkilön valvontaan, liikkumisen tai toiminnan kontrolloimiseen käytetyt laitteet.
Laitteiden ja teknologian moninainen kirjo
Arkiteknologialla voidaan lisätä asumisturvallisuutta ja -mukavuutta. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi paloturvalliset liedet tai itsekseen sammuvat sähkölaitteet. Palo- ja häkävaroittimet lisäävät kaikkien turvallisuutta. Asuntoon voidaan liittää monenlaista langatonta älytekniikkaa. Varashälyttimet ovat näistä käytetyimpiä. Erilaiset sensorit voivat tunnistaa myös esimerkiksi asukkaiden valon ja lämmön tarpeet ja mieltymykset. Ne säätyvät automaattisesti sen mukaan, miten asukkaat liikkuvat ja oleskelevat. Säätelyn voi tehdä myös kaukana kodista kännykän tai tabletin avulla. Tätä kaikille soveltuvaa tekniikkaa voidaan hyödyntää myös toimintarajoitteisten henkilöiden asumisen tukemisessa.
Asumisturvallisuutta voidaan tukea myös esimerkiksi asettamalla keittiöön liesivahdit ja -hälyttimet sekä tarvittaviin paikkoihin vesivuotovahdit. Näistä hyötyvät erityisesti henkilöt, joilla on vaikeuksia muistitoiminnoissa. Liiketunnistimet ja kameravalvonta tuovat turvallisuutta henkilöille, joilla on kaatumis- tai sairastumiskohtausalttiutta tai jotka pyrkivät poistumaan ennalta määritellyltä liikkumisalueelta. Edellä mainittujen tilanteiden ennakoinnissa tai välittömän avunsaannin takaamisessa voidaan käyttää myös paikannusjärjestelmiä, kuten GPS:ää, turvapuhelimia, hälytinmattoja, kaatumis- ja ovihälyttimiä. Ovihälytin voi myös muistuttaa ottamaan avaimet mukaan. Erilaiset sensorit voivat ilmoittaa esimerkiksi vuoteesta nousemisen tai jääkaapin oven avaamisen.
Toimintarajoitteisen asukkaan omatoimisuutta ja selviytymistä kodin askareista voidaan tukea erilaisilla toiminnanohjausjärjestelmillä, muistuttimilla, tavaroiden paikantamilla, digitaalisella ovisilmällä ja ruoka-automaatilla.
Tulevaisuudessa kaupassa käynti saattaa sujua esineiden internetin ja personoidun älytekniikan avulla.
Tulevaisuudessa kaupassa käynti saattaa sujua esineiden internetin ja personoidun älytekniikan avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että jääkaapin sisällä olevat anturit seuraavat, milloin ruokatavarat ovat loppumassa. Jääkaappi on liitetty verkkoon ja sitä kautta lähtee viesti kauppaan hankittavista ruokatavaroista. Parhaassa tapauksessa kuljetusrobotit tuovat ostokset kotiin.
Toki perinteisillä ympäristönhallintalaitteillakin voidaan lisätä itsenäisyyttä esimerkiksi ohjaamalla sänkyä, valaistusta, lämmitystä, verhojen asentoa ja kulunvalvontaa.
Terveydentilaa tarkkailevia tai tukevia laitteita ovat esimerkiksi erilaiset aktiivisuusrannekkeet ja lääkkeenoton automaatit. Myös älyvaatteet ja älytekstiilit, kuten patjat, antavat uusia mahdollisuuksia seurata eri elintoimintoja.
Robotit ovat tulossa
Robotit ovat tulossa myös asumisen tukemiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi hoivarobotit, valvovat ja toimintaa ohjaavat robotit sekä sosiaaliset ja seuralliset robotit. Helppoa yhteydenpitoa ja asumisen turvallisuutta lisäävät robotit, joissa liikkuvaan jalustaan on yhdistetty puheohjattu käyttöliittymä (esim. skype), jonka kautta on yhteys palveluntuottajiin ja läheisiin. Samainen robotti voi myös esimerkiksi muistuttaa lääkkeiden ottamisesta, ja se voi ohjata muuta toimintaa, kuten kahvin keittämistä. Kehitysvaiheessa ovat myös robotit, jotka noutavat omatoimisesti kaupasta tilatut tavarat kotiin. Japanissa on kehitetty paljon erilaisia hoivarobotteja, jotka nostavat ja siirtävät apua tarvitsevia ihmisiä (METESE-hanke 2016). Sosiaalisista roboteista tunnetuin on Paro-hylje. Robottien kyky oppia nykyistä enemmän yksilöllisiä asioita mahdollistaa huimat näkymät robottien käytölle kotioloissa.
Robottien tehtävänä on auttaa toimintarajoitteista henkilöä selviytymään itsenäisemmin arjesta ja siten vähentää riippuvuutta toisten henkilöiden avusta sekä auttaa kontrolloidusti henkilöstön ja omaisten työtä.
Tällaiset ovat aiheuttaneet Suomessa myös negatiivisia reaktioita, sillä on pelätty, että apua tarvitsevat jäävät vain teknologian armoille ja toisaalta robotit veisivät ihmisten työpaikat. Näinhän ei kuitenkaan ole tarkoitus, vaan robottien tehtävänä on auttaa toimintarajoitteista henkilöä selviytymään itsenäisemmin arjesta ja siten vähentää riippuvuutta toisten henkilöiden avusta sekä auttaa kontrolloidusti henkilöstön ja omaisten työtä.
Haasteet teknologian käyttöönotossa ja käytössä
Asumista ja arkea tukevaa teknologiaa on tällä hetkellä saatavilla kohtuullisesti ja joitakin tuotteita jopa kohtuuhintaan. Helposti kuitenkin kaupataan liian monimutkaisia ja kalliita laitteita. Senioripalveluiden tutkiminen ja pilotointi (SENER) ‐hankkeessa kerättyjen kokemuksien perusteella suurin osa kokeilluista tuotteista oli ikäihmisille kuitenkin liian vaikeita käyttää ja omaksua (Skön 2014). Käyttöönotto vie paljon aikaa, joten hyöty saattaa jäädä pieneksi (Stenberg ym. 2014). Tämä korostuu erityisesti henkilöillä, joilla ei ole tietoteknistä osaamista tai joiden kognitiivinen tai fyysinen kapasiteetti ei riitä teknologian hallitsemiseen. Tällöin tekniikan käyttöönottokynnys on korkea. Vertaistuesta voi olla apua.
Laitteiden tulevat käyttäjät ja palvelujen tuottajat pitäisi ottaa heti suunnittelun alkuvaiheessa mukaan kehittämistyöhön. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Ikäteknologiakeskuksen mielestä kehittäjiä eivät kiinnosta käyttäjien kokemukset, tuotteita ja palveluja ei kehitetä yhdessä käyttäjien kanssa, kehitystyö on päällekkäistä ja kehittäjät eivät tiedä toisistaan ja teknologia jää irralleen palveluista (Stenberg ym 2014).
Teknologian käytössä on myös riskinsä. Turvallisuuden nimissä saatetaan kajota yksityisyyden suojaan liian rankasti, esimerkiksi käyttämällä valvontakameraa, kun älylattia riittäisi. Seurantateknologian käyttö on hyväksyttävää vain silloin, kun sen kautta saatavaa tietoa käytetään asumisen ja arjen tukemiseen ja käyttöön on henkilön suostumus.
Seurantateknologian käyttö on hyväksyttävää vain silloin, kun sen kautta saatavaa tietoa käytetään asumisen ja arjen tukemiseen ja käyttöön on henkilön suostumus.
Teknologian käyttäjät, omaiset ja ammattilaiset suhtautuvat edelleen ennakkoluuloisesti ja pelokkaasti teknologian käyttöönottoon. Kustannusten säästäminen ei saa olla teknologian käyttöönoton päätavoite. Asiakasta ei saa pakottaa ottamaan teknologiaa käyttöön, jos hän ei sitä halua. Silti omaiset saattavat päättää asiasta asiakkaan puolesta, esimerkiksi hankkimalla liikkumisen kontrolloimiseen liittyviä välineitä. Tämä rikkoo asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Modernit tekniset laitteet myös keräävät tietoa asiakkaasta ja välittävät sitä muualle. Tällöin on huomioitava tietoturva, kuten sähköinen tunnistautuminen ja salasanojen hallinnointi niin, että tieto ei välity paikkaan, johon sen ei pitäisi välittyä.
Lainsäädännön moninaisuus, puutteellisuus ja erilaiset tulkinnat johtavat siihen, että eri syistä toimintarajoitteisia henkilöitä kohdellaan samanlaisissa tilanteissa eri lailla. Toinen henkilö voi saada laitteet ja siihen liittyvän palvelun maksutta, ja toinen joutuu maksamaan kaiken itse. Lisäksi toimintatavat vaihtelevat alueittain.
Tulevaisuus on teknologian kohtaamista
Nykyiset nuoret ja keski-ikäiset tietotekniikan parissa kasvaneet kohtaavat todennäköisesti tekniikan ennakkoluulottomammin ja osaavammin kuin nykyiset ikäihmiset (Hämäläinen ym. 2014). Kuitenkin kaikki hyötyvät siitä, että laitteista kehitetään yksinkertaisempia ja helpompia käyttää. Edelleen tuotteiden käyttöönotossa tarvitaan räätälöintiä.
Kaikki hyötyvät siitä, että laitteista kehitetään yksinkertaisempia ja helpompia käyttää.
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat suurten muutosten edessä tulevassa sote-uudistuksessa. Palvelujen keskitetympi järjestäminen, palvelujen integraatio sekä valinnanvapaus toivottavasti mahdollistavat uuden teknologian liittämisen asumista tukeviin palveluihin, jotta toimintarajoitteisen ihmisen ja teknologian kohtaaminen olisi aikaisempaa hedelmällisempää.
Kirjoittanut: Outi Töytäri, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Julkaistu alunperin Suuntaaja-verkkolehdessä 2/2015
Lähteet ja lisätietoa
Eksote. Toimiva Huusholli
Hämäläinen Päivi ym. (2013). Ikäihmisen tulevaisuuden asuminen. Kirjallisuuskatsaus Espoo 2013. VTT Technology 79. 49 p.
Karinen Risto ym. (2016). Yksilölliseen ja monimuotoiseen asumiseen. Kehitysvammaisten asumisen ohjelman arviointi asumisratkaisujen osalta. Ympäristöministeriön raportteja 18/2016.
Kuopion kaupungin kotihoito. Hyvinvointiteknologiset laitteet kotona asumisen tukena. Opas Kuopion kaupungin henkilöstölle.
Laurea ammattikorkeakoulu. Teknologialainaamo.
METESE – Meaningful technology for seniors
Molodtsova, Natalia (2016). Ikääntyneille ihmisille teknologialainaamo: Käyttäjälähtöistä innovointia. Mikkelin ammattikorkeakoulu.
Skön Jukka‐Pekka ym. (2014). Ikäteknologia kotona asumisen tukena – Teknologiakartoitus ja alustavia kokemuksia laitteiden käyttöönotosta ja käytöstä. Itä-Suomen yliopisto.
Stenberg Lea ym. (2014). Näkemyksiä ikäteknologiasta – KÄKÄTE-kysely yksissä kansissa. KÄKÄTE-raportteja 6/2014. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry ja vanhustyön keskusliitto ry. Helsinki 2014.
Suomen YK-liitto (2015). YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sopimuksen valinnainen pöytäkirja.
Valtioneuvoston periaatepäätös kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen ja palvelujen turvaamisesta 8.3.2012.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (2015). Teknisten apuvälineiden hyödyntäminen kotiin annettavissa vanhuspalveluissa. Tuloksellisuustarkastuskertomus 3/2015. Helsinki 2015.
Vanhustyön keskusliitto. Kotiturva-hanke.