Aspan kehittämistyön ydintä on asukkaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen. Olemme jo vuosia soveltaneet kehittämistoiminnassa yhteiskehittämisen periaatteita ja menetelmiä.
Kehittämistoimintamme perustuu jaettuun asiantuntijuuteen. Aspan kokemustoimijat osallistuvat kehittämiseen ammattilaisten kumppaneina. He ovat mukana hankkeiden ja toimintojen hakuvaiheissa suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.
Yhteiskehittäminen, jossa kutsutaan saman pöydän ääreen mahdollisimman laaja joukko kehitettävään asiaan liittyviä tahoja, on osoittautunut mielekkääksi ja tulokselliseksi tavaksi saada asiakkaiden ääni kuuluviin ja nostaa yhteiseen pohdintaan erilaisia palvelujen ja asumisen järjestämiseen liittyviä näkökulmia. Yhteiskehittämiseen liittyy myös haasteita, jotka on hyvä huomioida jo prosessin suunnitteluvaiheessa.
Asiakkaan ääni kuuluviin
Aspa on fasilitoinut lukuisia asumisen ja palvelujen yhteiskehittämisprosesseja yhteistyössä asumispalveluja tarvitsevien ihmisten ja heidän läheistensä sekä kuntien ja järjestöjen kanssa. Työpajoissa palvelunkäyttäjät, omaiset, eri hallintokuntien viranomaiset, kuntapäättäjät, asumispalvelujen ammattilaiset sekä järjestöjen edustajat ovat kohdanneet toisensa ja tuoneet työskentelyyn omat osaamisensa ja näkemyksensä. Työskentelyjen tuloksena on määritelty kehittämistarpeita ja rakennettu hyvän asumisen tulevaisuuden kuva sekä tehty toimenpidesuunnitelmat sen toteuttamiseksi.
Yhteiskehittämisessä ihminen jolla on kehitysvamma tai mielenterveysongelma on päässyt kenties ensimmäistä kertaa elämässään kertomaan näkemyksiään, tarpeitaan ja toiveitaan suoraan päättäjille. Toisaalta yhteiskehittämispaja on ollut monelle päättäjälle ensimmäinen mahdollisuus kohdata asiakasosallistujat, ei hoivapalveluiden asiakkaina, vaan oman elämänsä asiantuntijoina.
Yhteiskehittämisessä ihminen jolla on kehitysvamma tai mielenterveysongelma on päässyt kenties ensimmäistä kertaa elämässään kertomaan näkemyksiään, tarpeitaan ja toiveitaan suoraan päättäjille.
Päätöksenteossa sosiaalipalvelujen järjestämistä tarkastellaan useimmiten talouden ja erilaisten toiminnallisten prosessien sujuvuuden näkökulmasta ja asiakkaat nähdään ryhminä, joiden asumismuoto määritellään avuntarpeen intensiteetin perusteella. Yhteiskehittämisessä tulevat näkyväksi ihmiset yksilöllisine tarpeineen ja toiveineen, mikä haastaa kehittämään erilaisiin tarpeisiin sopivia vaihtoehtoisia tapoja järjestää asumista ja palveluja. Yhteiskehittämisissä on usein pohdittu esimerkiksi vaihtoehtoisia tapoja järjestää yöaikaista apua ja tukea muutenkin kuin ympärivuorokautisissa asumisyksikössä.
Asumispalveluihin liittyvässä keskustelussa korostuu helposti hoivan ja hoidon näkökulma. Palvelunkäyttäjät itse puolestaan puhuvat useimmiten mieluummin avusta ja tuesta, joka mahdollistaisi toimivan arjen ja mahdollisimman itsenäisen elämän.
Myös nykyisten palvelujen toimivuus asiakkaan oikeuksien toteutumisen ja tarpeiden näkökulmasta on olennainen osa yhteiskehittämistä. Auttavatko tarjolla olevat asumisen ja arjen tukipalvelut ihmistä elämään omaa elämäänsä, tekemään valintoja, harrastamaan, osallistumaan? Ohjaavatko asukkaan arkea hänen omat aikataulunsa ja aktiviteettinsa vai asumispalvelujen työrutiinit? Miten asumisen palvelut suhteutuvat yksilöllisiin elämäntilanteisiin ja niiden muutoksiin: onko mahdollista vaihtaa asumismuotoa tai asuntoa, jos perustaa parisuhteen tai perheen, onnistuuko kimppa-asuminen itse valittujen asuinkumppanien kanssa? Keskusteluun nousevat itsemääräämisoikeuteen, turvallisuuteen ja vastuisiin liittyvät kysymykset, joihin haetaan ratkaisuja ja rakennetaan yhteistä ymmärrystä.
Silloin kun yhteiskehittämiseen osallistuu kattavasti eri tahoja, on mahdollista tarkastella koko lähiyhteisöä ja sen toimivuutta arjessaan apua ja tukea tarvitsevien ihmisten näkökulmasta. Ovatko erilaiset lähipalvelut ja toimintamahdollisuudet kaikille saavutettavia, toteutuuko inkluusio? Parhaimmillaan asiakkaiden kokemustieto tulee yhteiskehittämisessä kuulluksi ja vaikuttaa päätöksentekoon, palvelujen järjestämiseen sekä niiden toteutukseen.
Kehu, kadehdi, kehitä
Vertailukehittäminen on työkalu palvelurakenteiden kehittämiseksi. Vertailukehittämisen konsepti syntyi mielenterveyskuntoutujien palveluja kokemuslähtöisesti kehittäneessä Tandem-projektissa. Olemme soveltaneet menetelmää myös meneillään olevassa, vahvaa psykososiaalista tukea tarvitsevien nuorten palveluja kehittävässä Omat avaimet -projektissa. Vertailukehittämisessä kokemusasiantuntijat tuottavat tietoa palvelujärjestelmän toimivuudesta: miltä palvelujärjestelmä näyttää asiakkaan silmin katsottuna, ovatko palvelupolut selkeät ja johdonmukaiset vai joutuuko asiakas kulkemaan luukulta luukulle ja kertomaan tarinansa aina uudelleen, miten asiakas kokee tulevansa kohdatuksi ja autetuksi, toimiiko eri tahojen yhteistyö?
Vertailukehittämisessä vaihdetaan kokemuksia haasteista, ideoidaan niihin ratkaisuja sekä jaetaan hyviä käytäntöjä.
Kokemustiedon perusteella muodostetaan yhdessä viranomaisten ja ammattilaisten kanssa kuva palvelujärjestelmästä, siitä mikä toimii ja mahdollisista palvelujen aukkopaikoista. Seuraavassa vaiheessa kaksi organisaatiota muodostavat vertailukehittämisparin ja vertailevat keskenään toistensa palvelujärjestelmän kuvauksia. Vertailukehittämisessä vaihdetaan kokemuksia haasteista, ideoidaan niihin ratkaisuja sekä jaetaan hyviä käytäntöjä. Vertailukehittämisparit sparraavat toisiaan kehittämään palvelujaan. Kokemusasiantuntijat osallistuvat vertailukehittämiseen joka vaiheessa. Vertailukehittäminen virittää yhteistyötä yli sektori- ja aluerajojen viranomaistahojen, kolmannen sektorin toimijoiden ja palveluntuottajien kesken.
Omat avaimet -projektissa on vertailukehitetty nuorten palveluja Itä-Suomessa. Tuloksena on syntynyt muun muassa nuorten matalan kynnyksen olkkaritoimintaa, ja nuorille on avautunut mahdollisuuksia toimia kokemusasiantuntijoina sosiaalipalveluissa. Vertailukehittämiseen osallistuneet ammattilaiset puolestaan ovat kokeneet kuntarajat ylittävän yhteistyön antavan ideoita omaan työhön oma alueen toiminnan kehittämiseen.
Yhteiskehittämisen opit
Yhteiskehittämisen onnistumisen edellytyksiä ovat selkeät tavoitteet sekä osapuolten aito motivaatio kuulla toisiaan ja sitoutuminen prosessiin. Osapuolilla on kehitettävään ilmiöön liittyviä erilaisia, osin ristiriitaisiakin näkemyksiä. Jotta prosessiin osallistuvien erilaisista näkemyksistä ja tiedosta syntyy uutta tietoja ja yhteistä ymmärrystä, osapuolilla tulee olla valmius luopua ajatuksesta, että oma näkökulma on kaikkein tärkein tai ainoa oikea. Tähän voidaan vaikuttaa fasilitoinnissa käytettävillä menetelmillä. Työskentelymenetelmien valinnassa tulee huomioida myös se, että valmiuksiltaan erilaiset ihmiset voivat osallistua yhdenvertaisesti. Tämä tarkoittaa sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen esteettömyyden varmistamista.
Yhteiskehittämisen onnistumisen edellytyksiä ovat selkeät tavoitteet sekä osapuolten aito motivaatio kuulla toisiaan ja sitoutuminen prosessiin.
Ammattilaiset osallistuvat yhteiskehittämiseen yleensä työajallaan ja saavat siitä palkkaa. Asiakasosallistujien osalta joudutaan yhteiskehittämisessä ottamaan kantaa siihen, milloin kyseessä on palkkioperusteinen kokemusasiantuntijan työpanos vai osallistujan puhtaasti omaan kiinnostukseen perustuva osallistuminen, josta ei makseta palkkiota. Perusperiaatteena voitaneen pitää, että asiakasosallistujalle ei saa tulla osallistumisesta kuluja.
Kenties pahin yhteiskehittämisen sudenkuoppa on asiakasosallistujien ja kokemusasiantuntijoiden näennäisosallisuus: asiakkaita kutsutaan mukaan vain siksi, että voidaan sanoa asiakasosallisuuden toteutuneen. Asiakkailla ei kuitenkaan tosiasiassa ole mahdollisuuksia vaikuttaa eikä heidän näkemyksiinsä suhtauduta vakavasti. Prosessissa on hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, miten ja millä perusteella asiakasosallistujat tai kokemusasiantuntijat kutsutaan ja valitaan yhteiskehittämiseen. Näennäisosallisuutta on myös esimerkiksi se, että asukasosallistujiksi kutsutaan pelkästään sellaisia henkilöitä, joilla tiedetään olevan vain positiivisia näkemyksiä palveluista tai jotka osaavat puhua ammattilaisten kanssa samaa kieltä.
Myös saavutettavuuden takaaminen on yhteiskehittämiselle haaste. Yhteiskehittämisiin osallistuminen tulisi pystyä mahdollistamaan myös paljon apua ja esimerkiksi kommunikaation tukea tarvitseville ihmisille. Tämä voi edellyttää esimerkiksi vaihtoehtoisten kommunikaatiomenetelmien tai tulkkipalvelujen käyttöä. Näiden järjestämismahdollisuudet vaihtelevat kunnittain. Myös sosiaalisten tilanteiden pelko voi olla osallistumisen este. Tällöin ratkaisu voi olla esimerkiksi se, että asiakasosallistujan kanssa tehdään video, jolla hän kertoo näkemyksiään, ja video esitetään yhteiskehittämispajassa.
Silloin kun yhteiskehittäminen on ulkopuolisen tahon fasilitoima lyhyt ja nopea interventio, on erityisen tärkeää, että prosessilla on omistaja, joka ottaa prosessin päätyttyä vastuun jatkosta. Tavoitteiden ja vastuiden selkeällä määrittelyllä varmistetaan se, että osapuolten odotukset suhteessa toisiinsa ovat realistiset ja että yhteiskehittäminen tuottaa tulosta.
Artikkelin kuvassa on Aspan Omat avaimet -projektin nuoria suunnittelemassa nuorille tarkoitettua Olkkari-toimintaa Joensuussa.
Kirjoittanut Päivi Huuskonen, kehitysjohtaja, Aspa-säätiö
Julkaistu alun perin Suuntaaja-verkkolehdessä 1/2019
