Essi sairastui murrosiässä skitsofreniaan. Elämä on ollut haastavaa, mutta viime vuosien aikana suunta on ollut koko ajan tasaisempaan päin. Nyt hän asuu omassa kodissa ja saa tukea asumiseen Aspa-koti Valtista.
En tiedä mistä alkaisin ja miten, mutta jostain on aloitettava. Minusta tuntuu, että 36 vuoteen mahtuu liian paljon asioita. Jo murrosikäisenä sairastuin skitsofreniaan. Elämäni on ollut hyvin haastavaa sairastumisen jälkeen. En kuvitellut elämääni tällaiseksi, mutta auttavia tahoja onneksi on ollut monia.
Nuorena kävin Porissa nuorisopsykiatrian poliklinikalla jonkin aikaa erinäisten haasteiden takia. Muistan, kuinka sieltä minut ohjattiin joskus Harjavallan sairaalan nuorten osastolle jouluksi. Koulumenestykseni kärsi ja sairaala-jaksot Harjavallassa lisääntyivät useammalla eri osastolla. Niiden välissä sain asua onneksi äitini luona, mistä olin aina iloinen.
Elämässä ylä- ja alamäkiä
Aikaa kului, kunnes tapahtui jotain hyvää. Harjavallan Hiitteenhovissa tapasin tulevan puolisoni. Menimme naimisiin ja elämä näytti parempaa puoltaan. Valitettavasti rakkaus ei kestänyt loputtomiin vaan erosimme. En osannut ikinä kuvitella ylä- ja alamäkien määrää elämässä. Muutaman vuoden sisällä tapasin uuden mukavan miehen, jonka kanssa muutimmekin yhdessä Merikarvialle. Ajattelin kaiken olevan nyt kohdallaan. Elämä oli jälleen erilaista kuin olin kuvitellut, joten muutin itsekseni Sampolaan omaan asuntoon.
Elämän tuoma vapaus ja ihmiset ympärillä olivat hienoja asioita mutta arki oli minulle valitettavasti yksin käsiteltäväksi liian raskasta. Pääsin Veturin asumisyksikköön osasto-jakson kautta asumaan, jolloin keskittyminen minuun itseeni oli jälleen helpompaa. Oloni koheni ja olin valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti itsenäisempää elämää.
Vaiheittain kohti itsenäisempää elämää
Muutto Aspa-koti Nahkurin asumispalveluyksikköön tuntui hieman pelottavalta, joskin toiveikkaalta. Pääsin myös tekemään jälleen ruokaa itse. Olin menossa kohti itsenäisempää elämää. Perusasioiden saralla oli vieläkin paljon opeteltavaa mutta suunta oli eteenpäin. Niin vain jälleen koitti aika ottaa uusi askel kohti tulevaa, jolloin muutto Poriin, Aspa-koti Valttiin tuli ajankohtaiseksi. Täällä asun vieläkin.
Nykyään elämä on mukavan tasaista. Saan tukea tarvittaessa, sekä saan käydä töissä Hyvän mielen talolla, Hyviksellä. Näen silloin tällöin ystäviäni kun haluan, sekä huolehdin asuntoni siisteydestä itse. Kykenen nyt enempään kuin aikoihin. Osa kiitoksesta kuuluu niin nykyisille, kuin aiemmillekin tahoille ja henkilöille, jotka ovat minua vuosien aikana tukeneet. Iso osa työskentelystä tapahtuu silti omassa mielessä mutta apu on sen työn osannut ohjata oikeaan suuntaan.
Kiitos kaikille kaikesta tähänastisesta. Matkaa on kuitenkin vielä edessä.
Essi
Aspa-koti Valtin asiakas
