Istumme kansainvälisellä porukalla lontoolaisessa lounasravintolassa. Espanjalaiset työystävät ovat aistikkaita ja välittömiä. Suutelevat poskille aina kohdatessa. Keskustelemme ihmisoikeuksista ja nauramme vastavoimaksi.
Kerron Aspan Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeesta. Vieressäni istuvan miehen kämmen on lämmin ja viipyvä. Hän silittää minua selästä ja sanoo, että teemme hyvää työtä. Sanat tuntuvat erityisiltä. Ne piirtyvät lempeinä ihoni alle.
Lupa puhua -toimintapäivässä tapaan kokeneen naishoitajan. Hän on työskennellyt kymmeniä vuosia asumispalveluissa vaikeasti kehitysvammaisten henkilöiden kanssa.
–Kun kuljen ihmisten ohi, tervehdin heitä kosketuksella. Saatan taputtaa toverillisesti olkapäälle tai hieroa hetken rintakehää. Monilla ei ole yhteyttä omaisiin, joten me hoitajat olemme usein ainoa ihmiskontakti. Kosketuksella osoitan olevani läsnä. Suojakäsineitä käytän vain todellisessa tarpeessa. Otan käsineet pois heti kun mahdollista. Miksi tarvitsisin käsineitä, kun avustan pukeutumisessa tai laitan asukkaan hiuksia? Iho ihoa vasten välittyy sellaista kunnioitusta, jota emme pysty viestimään muovikalvon läpi, tai jos suoritamme vain toimenpiteitä.
Eettisiä arvoja vaaliva sisikuntani tanssahtelee naisen kertomuksessa. Korvani rakastuvat! Miten joku voi tehdä työnsä näin hyvin? Miten joku osaa soitella omaa kehoaan toisten ihmisten onneksi, ja kokea tästä myös itse onnea? Romanttisesta kosketuksesta vaille jäävät saavat voimaa kehollisesta empatiasta.
Kunnioittavan kosketuksen käsikirja (Styrman & Torniainen, 2018) puhuu samaa kieltä kohtaamani hoitajan kanssa. Kirjan esimerkit kertovat, ettei kosketuksen käyttö ammattityössä vaadi lisäaikaa, eikä lisäresursseja. Kosketus hoitaa myös hoitajaa, ja parhaimmillaan koko työyhteisöä, joka oppii kuulemaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan uusilla tavoin. Keholliset dialogiset kohtaamiset luovat ymmärrystä ja voimavaroja, joita ei ole mahdollista saavuttaa sanoilla. Esimerkiksi yhteisessä hierontahetkessä uskaltaudutaan sinä–minä-tilan sijasta me-tilaan. Syntyy uudenlaista kumppanuutta, joka tuottaa asiakkaalle arvokkuuden kokemuksen. Tällaiset kokemukset kannattelevat asiakasta myös vaikeissa elämäntilanteissa.
Tiedostan ja aistin, että kaikki eivät pidä kosketuksesta. Jotkut ovat traumatisoituneet, kun heitä on koskettu luvatta. Joillekin jo oman kehon koskeminen saattaa olla kiusallista. Miten esimerkiksi rintojen omatarkkailu toteutuu, jos koskettaminen tuntuu vastenmieliseltä? Millä keinoilla voisimme lievittää pelkoja? Ja ketä asukas voisi pyytää tutkimaan rintojaan, jos ei itse pysty tai ylety? Näitä kysymyksiä ratkomme yhteistyössä Tunne rintasi ry:n ja kokemustoimijoidemme kanssa.
Voimaa seksuaalisuudesta -hanketyössä olemme kosketuksissa alueisiin, jotka ovat ihmisen herkintä. Herkkyyden kunnioittaminen ei kuitenkaan toteudu vaalimalla tabuja tai hyssyttelemällä. Puhumme rohkeasti itsemääräämisoikeudesta ja itsetyydytyksestä, perheen perustamisesta ja avusteisesta seksistä. Lupa puhua on monille ensimmäinen etappi kohti ihmis- ja seksuaalioikeuksien toteutumista.
”Saanko minä suudella minun kumppania”, kysyy rouva viisissä kymmenissä. Hänelle on kerrottu, että suudellessa taudit tarttuvat. Asumisyksikkö ei halua epidemioita.
”Onko oikein, että minun pitää aina matkustaa naisystäväni luo, jos haluamme harrastaa seksiä? Meidän yksikössä tämmöiset puuhat ovat mustalla listalla”, pohtii keski-ikäinen mies.
”Haluaisin voida olla oma itseni, transihminen, muulloinkin kuin vappuna. Juhlissa minulla on lupa pukeutua rintaliiveihin ja hameeseen, koska kaikki muutkin pukeutuvat.”
”Jos olen oikein kiltisti, voitteko antaa dildoni kaapista?”
Seksuaalioikeudet, kuten kaikki ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia.
Oikeuksien toteutuminen ei saa olla kiinni jonkun ihmisen hyvästä tahdosta.
Milla Ilonen, hankepäällikkö, Voimaa seksuaalisuudesta -hanke (2018–2020)
Lähde: Kunnioittavan kosketuksen käsikirja: ammatillinen hoitokohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla / Tuula Styrman, Marika Torniainen. PS-kustannus 2018