Vuokraamme asuntoja mielenterveyskuntoutujille ja eri tavoin vammaisille ihmisille ympäri Suomea. Joillakin vuokralaisistamme on haasteita asumisessa tai vuokranmaksussa. Pyrimme tarjoamaan heille ratkaisuja hankalaan tilanteeseen.
Työskentelen hankepäällikkönä ja talousneuvojana Aspa-säätiön Velka veks -hankkeessa. Työparini toimii asumisneuvojana. Vuoden kestävän hankkeen rahoittaa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA.
Kokemustoimijat mukana
Hyödynnämme kehittämistoiminnassamme kokemustoimijoiden tuomaa kokemustietoa. Hankkeessamme mukana olevilla kokemustoimijoilla on omakohtaista kokemusta esimerkiksi velkaongelmista, asumisen haasteista, mielenterveys- ja päihdeongelmista tai rikollisuudesta. Heillä on myös kokemusta näihin liittyvien palvelujen käyttämisestä.
Kokemustoimijat auttavat meitä ymmärtämään asiakkaiden tarpeita ja käytösmalleja, ja se auttaa meitä työntekijöitä kohtaamaan asiakkaamme paremmin.
Elämänhallinnan haasteet vaikeuttavat tukiviidakossa pärjäämistä
Olemme hankkeen aikana huomanneet, että suurimmalla osalla asukkaistamme vuokravelan syntymisen syynä on se, että Kelan tuet ovat erilaisista syistä menneet sekaisin. Useimmiten asukas on unohtanut hakea toimeentulotukea tai unohtanut tehdä asumistuen vuositarkistuksen.
Asukkaillamme voi olla esimerkiksi mielenterveyden haasteita tai he ovat eri tavoin vammaisia ihmisiä tai itsenäistymässä olevia jälkihuollon nuoria. Suurimmalla osalla on isoja tai pieniä haasteita elämänhallinnassa. Näiden haasteiden myötä pelkkä tukien hakeminen voi tuntua isolta ja ylitsepääsemättömältä asialta.
Isoin tehtävämme velkojen selvittelyssä on tsempata ja kannustaa asukasta hoitamaan tukiasiansa ajan tasalle. Seuraamme, miten homma etenee. Mikäli asukas ei tsemppauksesta huolimatta saa asioitaan hoidettua, otamme yhteyttä tukitahoon ja teemme verkostotyötä asian selvittämiseksi.
Toki on myös asukkaita, jotka laiminlyövät oman osuutensa vuokranmaksussa tai ovat käyttäneet omalle tililleen tulleen asumistuen vuokran maksun sijaan johonkin muuhun.
Suurin osa asukkaistamme saa kuntoutustukea, toimeentulotukea tai eläkettä. Osa käy töissä ja opiskelee. Meillä on paljon myös tilanteita, joissa asukas aloittaa palkkatyön, keikkatyön tai opinnot siinä vaiheessa, kun saa Kelan tukia. Tällöin haasteena on se, että asukas ei hahmota sitä, että tuet menevät sekaisin, tippuvat tai lähtevät kokonaan pois.
Tarvittaessa selvitämme, missä on lähin leipäjono
Mikäli asukkaalla sattuu olemaan ulosotossa velkaa ja ulosotto lähtee ulosmittaamaan palkasta isoa siivua, asukkaamme tulot tippuvat tosi pieniksi. Tällöin he eivät välttämättä tajua olevansa oikeutettuja toimeentulotukeen.
Asukkaamme tarvitsevat paljon ohjeistusta esimerkiksi Kelan asioissa ja täytyy myöntää, ettei ammattilaisenakaan ole aina helppoa tulkita päätöksiä tai laskea, onko asukas oikeutettu esimerkiksi toimeentulotukeen.
Tuntuu hassulta sanoa, että ”kokeile hakea toimeentulotukea, sieltä tulee joko myönteinen tai kielteinen päätös.” Sitten odotellaan monta viikkoa, ja pahimmassa tapauksessa tulee hylkäävä päätös sen vuoksi, että tulot ovat muutaman euron verran yli rajan tai asukkaalla on ylijäämää edellisiltä kuukausilta, ja ne rahat on jo käytetty.
Asiakas on stressannut tilannetta viikkoja ja sitten tulee pettymys. Yhdessä pohdimme, kuinka jo tiukoilla oleva talous saadaan pidettyä kasassa ja tsemppaamme, että ”kyllä kannattaa tehdä töitä, pidemmän päälle se tulee kantamaan hedelmää”.
Tarvittaessa ohjaamme asiakkaan hakemaan harkinnanvaraista toimeentulotukea, kirkon diakonin luo tai selvitämme missä on lähin leipäjono.
Voi myös käydä niin, että asukas on aloittanut työt ja jonkun ajan kuluttua elämänhallinta heikkenee tai sairaus ottaa uudelleen yliotteen. Näissä tapauksessa on taas uusi samankaltainen, ehkä vielä pahempikin ”tukiviidakko” edessä ja selvityksiä täytyy toimittaa moneen eri paikkaan.
Nämä ovat niitä vaiheita, jossa olemme huomanneet, että vuokravelkaa syntyy, koska asukas jämähtää tähän tilaan. Tulee häpeän tunteita työn päättymisestä, epäonnistumisen tunnetta ja kyvyttömyyttä hakea tukia uudelleen tai selvittää tilannettaan. Tukitahon tuki saattaa näissä tilanteissa olla jo päättynyt, koska asukas on niin sanotusti ”saanut asiat raiteilleen,” koska on jo työllistynytkin.
Asumistuki suoraan vuokranantajan tilille
Asumistuki mahdollistaa paljon ja sen hyviä puolia on se, että se maksetaan säännöllisesti. Tuen voi laittaa tulemaan suoraan vuokranantajan tilille. Tällöin vältytään kiusaukselta käyttää rahaa muuhun. Asumistuki on aito hyvä lisä kattamaan asumisen kustannuksia.
Jos asukas haluaa kirjoittaa tietojenluovutuslomakkeen Kelaan, se helpottaa sekä ammattilaisten työskentelyä että asukkaan tilannetta, jos tulee tilanteita, joita asukas ei voi yksin selvittää.
Etäosallistuminen avuksi tiedon kulkuun
Kokemustoimijamme ovat tuoneet esille, että ammattilaisten, jotka työskentelevät asukkaan tukena, olisi hyvä olla kartalla asukkaan asioista ja tehdä moniammatillista yhteistyötä. On raskasta kertoa samat asiat moneen kertaan eri tahoille, kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijälle, asumispalvelun työntekijälle, Kelan työntekijälle, TE-toimiston työntekijälle, psykiatriselle sairaanhoitajalle, kuntouttavan työtoiminnan sosiaaliohjaajalle ja ehkä vielä terapeutille. Toisaalta tuotiin ilmi myös näkökulmaa, että on hyvin kiusallista, jos verkostopalaverissa istuu kuusi ihmistä ja osalla on vielä opiskelija mukana. Kaikki tuijottavat ja on vaikea saada sanotuksi mitään.
Tätä näkökulmaa pohtiessani sain ajatuksen voisiko jo koronan myötä tutuksi tullutta videopuhelua hyödyntää verkostopalavereissa? Olen sitä mieltä, että kaikkea ei pidä sähköistää ja asiakkaat tarvitsevat henkilökohtaisia ”face-to-face”-tapaamisia.
Voisiko asiakas tulla yhden ammattilaisen luokse palaveriin ja loput ammattilaiset ovat kuvakkeina videoyhteyksien avulla läsnä? Palaverissa voisi alussa sopia, että videoyhteydellä olevat saavat lopussa kommentoida tai jos asiakkaalla on heiltä jotakin kysyttävää, voi kysyä kesken. Näin asiakkaan olo ei olisi niin kiusallinen, työntekijöiden aikaa säästyisi ja silti kaikki olisivat perillä asiakkaan tilanteesta.
Käytännön kokemuksia tukien haasteista ja mahdollisuuksista
Keräsin kahdelta kokemustoimijaltamme ”minielämän stoorin”, jossa he kertovat ajatuksensa siitä, minkälaisia haasteita ja mahdollisuuksia Kelan tuissa, etenkin asumistuessa on. Stoorien henkilökohtaisuuden vuoksi heidän nimensä on muutettu.
Saara, 53-vuotias perushoitaja
Paloin loppuun hoitotyöstä. Tämän seurauksena minulla diagnosoitiin masennus. Halusin vaihtaa maisemaa ja muutin kauniiseen omakotitaloon maaseudulla. Talo paljastui myöhemmin asuinkelvottomaksi hometaloksi. Homeen vaikutuksesta minulla diagnosoitiin COPD keuhkoahtaumatauti. En ole vieläkään kuntoutunut niin, että voisin tehdä kokoaikaista työtä.
Olen elänyt Kelan tuilla noin yhdeksän vuotta. En voi tienata yhtään ylimääräistä, koska se vaikuttaa heti tukiin. Kun tuet menevät sekaisin, vie paljon voimia saada ne taas rullaamaan normaalisti. Olin joskus 2,5 kuukautta kokonaan ilman rahaa. En saanut päivärahaa, koska olin sairaslomalla. Sairaspäivärahaa en saanut, koska olin työkykyinen. YTK onneksi alkoi maksamaan päivärahaa, mutta sen käsittelyssä kesti.
Järjestelmä ei mielestäni kannusta tekemään töitä, tai sitten palkan pitäisi olla niin suuri, että pärjää. Olen kuitenkin kiitollinen, että tällä hetkellä voin asua pääkaupunkiseudulla, jossa on kalliimmat vuokrat. Ilman asumistukea tämä ei olisi mahdollista.
Asumistuen ongelmana näen sen, että avoliitossa molempien osapuolien tuet lasketaan yhteen. Avopuolison omaisuus huomioidaan, eli jos hän esimerkiksi omistaa metsää, sekin huomioidaan, vaikka metsän omistuksesta ei siinä hetkessä ole toiselle osapuolelle taloudellista hyötyä. Tämä asia ei kannusta ihmisiä muuttamaan yhteen.
Toimivassa järjestelmässä huomioitaisiin mielestäni vain hakijan tulot sekä huomioitaisiin enemmän missä päin Suomea asuu. Kaupungissa elämä on kalliimpaa kuin maalla.
Isoin haaveeni on, että voisin joskus elää ilman Kelan tukia. On aika nöyryyttävää olla tukien varassa.
Jarkko, 30-vuotias opiskelija
Olen opiskellut Kelan tuilla toisen asteen alusta asti. Sain asumistukea jo toisen asteen opintojen aikana, sekä myös Kelan takaaman opintolainan, senkin jo toisen asteen alusta asti.
Opiskellessani toisella asteella, lainasin rahaa vanhemmilleni opintolainastani. He lupasivat tukea joskus myöhemmässä vaiheessa minua taloudellisesti, kunhan perheen oma taloudellinen tilanne olisi parempi, ja näin onkin tapahtunut.
Olen ollut välillä opintotuella, välillä toimeentulotuella, ja nykyään opiskelen kuntoutusrahan varassa. Näistä kaikkein vaikein ja epävarmin tukimuoto on ollut toimeentulotuki, koska jokainen pienikin työpätkä, jonka olen voinut saada, on täytynyt punnita tarkkaan ja usein kieltäytyä siksi, että toimeentulotuki saattaa lähteä kokonaan pois tai ainakin vähenee.
Tukikuvioiden selvittely on ollut hankalaa aina, ja on sitä edelleen, joskin nykyään tilanne on jo parempi. Kuntoutusrahalla ollessa saa tienata vähän ilman, että tuet katoavat pois alta. Olen joutunut myös toimeentulotuella eläessä ongelmiin veronpalautusten takia – kun joulukuussa tuli veronpalautuksia (joita sain lähinnä tukitulojen takia), minulta evättiin seuraavan vuoden alusta toimeentulotuki, ja jouduin elämään noin puolitoista kuukautta ilman tukia. Sain kyllä harkinnanvaraista toimeentulotukea ja apua diakoniasta, mutta epävarmuus ja tilanne yleisesti oli kovin vaikea. Näin kävi ainakin kahtena vuonna.
Jo toisen asteen alusta asti otettu opintolaina on ehtinyt vuosien varrella kasvaa melkein kolmeenkymmeneen tuhanteen euroon, ja kieltämättä ahdistaa, kuinka saan ne maksettua ikinä takaisin. Olen silti tällä hetkellä toiveikas sen suhteen, että saan maksettua opintolainat takaisin.
Asumistuki on ollut korvaamaton apu Kelalta, ja asumistuen kanssa minulla ei ole ollut liiemmin ongelmia. Olin taannoin jonkin aikaa asunnottomana, mutta sekin tilanne helpottui, kun sain asunnon Aspa-säätiön kautta ja Kelalta asumistukea. Asumistuen suhteen on joutunut tekemään kaikkein vähiten tuloselvityksiä ja muuta paperityötä.
Mielestäni koko Suomen tukijärjestelmä kaipaisi suuria uudistuksia, vaikka se onkin kieltämättä maailman mittakaavassa vertaansa vailla. Se, että tukijärjestelmä on hyvä, ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla parempi. Mielestäni perustulojärjestelmä keskeisimpänä tulojen lähteenä pienituloisille olisi kaikkein järkevin tukimuoto.
Vastikkeeton perustulo rohkaisee tekemään keikka- ja pätkätöitä, aloittamaan pienyrityksiä tai ylipäänsäkin elämään vapaammin, kun tietäisi, että aina on jonkin tulonlähde, johon nojautua. Perustulo pitäisi yllä jatkuvaa ja tasaista rahan liikettä pitkin koko kansakuntaa, ja näen, että se lisäisi pidemmällä tähtäimellä verotuloja valtiolle siten, että sen hyödyt olisivat valtavasti suuremmat kuin haitat. Väärinkäytöksiä tai ”väärinkäytöksiä” tulisi varmasti, mutta niitä tulee aina, järjestelmästä riippumatta.
Niin kauan kuin vastikkeettomaan perustuloon emme pääse, tätä nykyistä järjestelmää voi kuitenkin parantaa selkokielistämällä palveluita, takaamalla tarpeeksi suurella sosiaalipalvelujen henkilöstöllä laadukkaan ja kohtaavan palvelun ja poistamalla jatkuvasti köyhyyteen liittyviä stigmoja. Tuilla elämistä parjataan jatkuvasti, ja erityisesti eräät varsin varakkaat ihmiset puhuvat pienituloisista jatkuvasti taakkana, kulueränä, loisina. Ihmiset tulee nähdä ihmisinä tulotasosta riippumatta.
Teija Hietikon blogiteksti on julkaistu alunperin Sosten blogissa 9.11.2020 liittyen viime keväänä käynnistyneeseen sosiaaliturvan suureen uudistukseen ja parhaillaan meneillään olevaan arviointiin ansiotulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen toimivuudesta. Lue Sosten blogissa julkaistu kirjoitus Asumis- ja velkaneuvonnalla arki haltuun.
