Yksinäisyydestä

Yksinäisyys on yksi pahimmista terveysriskeistä Suomessa. Kuitenkin se on myös normaali tunne, jota kaikki tuntevat joskus.

Yksinäisyys on kokemus ulkopuolisuudesta ja siitä, että muut eivät välitä. Se voi pahimmillaan olla musertavaa ja johtaa ihmisen itsetuhoisuuteen ja syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa, mutta yleisintä se on iäkkäiden ihmisten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Yksinäisyyden taustalla voi olla syrjintää, menetyksiä ja haaveita, jotka eivät toteutuneet.

Yksinäisyys ja yksinolo eivät ole sama asia. Kaikki ihmiset kaipaavat joskus myös omaa aikaa, ja erityisesti luonteeltaan introvertit ihmiset tarvitsevat yksinoloa muita enemmän. Toisaalta ihminen voi kokea olevansa yksinäinen, vaikka hän olisi ystäviensä seurassa. Ihmisille on tärkeää tuntea tulevansa arvostetuksi.

Yksinäisyys kannattaa ottaa puheeksi

Minä kysyn ystäviltäni usein, mitä heille kuuluu. Itsekin samaan kysymykseen vastaa usein vain, että ihan hyvää. Yksinäisyys ei välttämättä tule itsestään näkyviin arjen pienissä keskusteluissa. Siksi otan yksinäisyyden välillä puheeksi ja ehdotan yhteistä tekemistä. Kaikista tärkeintä on kuitenkin kuuntelu ja myötätunto.

Teini-iässä olin itse kovin yksinäinen. Minulla ei ollut yhtään ystävää, ja vietin lähes kaiken vapaa-aikani kotona. Ehdin jo menettää toivon, kunnes tutut esittelivät minulle uusia, samanhenkisiä ystäviä. Aluksi olin pitkään sosiaalisesti kömpelö enkä oikein osannut jutella, mutta ajan kanssa rohkaistuin. Myöhemmin innostuin vapaaehtoistoiminnasta ja sosiaali- ja terveysalan opinnoista. Joskus on yhä hetkiä, jolloin yksinäisyys kirpaisee, mutta olen oppinut käsittelemään sitä paremmin. Yksinolo on välillä jopa tervetullutta aikaa rentoutumiselle ja itsensä etsimiselle.

Miten sinä autat ystävääsi, jos hän kertoo olevansa yksinäinen? Entä miten lievität omaa yksinäisyyttäsi?

Mari Nuutila
Kirjoittaja on kokemustoimija Aspa-säätiön Mielekäs-toiminnassa. Tutustu toimintaan, jos kaipaat mielekästä tekemistä vapaa-aikaasi.