Työhöni Digiloikkarit-toiminnassa kuuluu arjessaan tukea tarvitsevien digiosallisuuden edistäminen. Tänä vuonna keskitymme etenkin vaikeasti vammaisten digitaitoihin.
Vaikka monesti työ turhauttaa ja tuntuu, että asiat etenevät liian hitaasti, en koskaan ole kyseenalaistanut työni tärkeyttä. Digitaidot ovat yksi tärkeimmistä kansalaistaidoista, joita ilman moni asia ei suju – tai sujuu ainakin huomattavasti hankalammin. Heikoimmassa asemassa olevien digitaitojen edistämiseen tulisikin kiinnittää enemmän huomioita.
Julkinen digituki ei ole kaikkien saatavilla
Vaikka suomalaisilla on yleisesti ottaen keskimäärin hyvät digitaidot, mahtuu porukkaan myös niitä, joiden digitaidot ovat heikot tai niitä ei ole lainkaan. Digitaitoraportin 2023 mukaan perusdigitaidot puuttuvat noin 25 % suomalaisista. Tämän sisälle mahtuu monenlaista tallaajaa. Etenkin iäkkäät ja muut syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella olevat putoavat helposti digimaailman kyydistä. Digitukeen onkin panostettu viime vuosina paljon. Sitä tarjoavat niin viranomaiset, kirjastot, kunnat kuin kolmas sektori. Julkinen digituki tavoittaa kuitenkin heikosti vaikeasti vammaisia henkilöitä. Sitä ei ole joko suunnattu heidän tarpeisiinsa tai ajatellaan, että digitaidot eivät kosketa heitä.
Vaikeasti vammaisiin mahtuu kuitenkin paljon digitaidottomia henkilöitä. Erilaiset fyysiset toimintarajoitteet asettavat omat haasteensa digilaitteiden käytölle. Tämä ei kuitenkaan selitä ilmiötä kokonaisuudessaan. Vammaiset henkilöt pystyvät usein kyllä käyttämään digilaitteita, kunhan heille on tarjolla siihen riittävästi apua ja tukea.
Vammaisten henkilöiden potentiaalia digilaitteiden käyttäjinä ei nähdä
Digiosallisuuden parissa jo jokusen vuoden työtä tehneenä, en lakkaa hämmästelemästä miten vaikeasti vammaisten henkilöiden potentiaalia digilaitteiden käyttäjinä ei vieläkään tunnisteta. Heidät nähdään ennemmin avun tarvitsijoina tai avun kohteena kuin itsenäisinä toimijoina. Tämä on nurinkurista, sillä digilaitteiden ja -sovellusten käyttö saattaisi nimenomaan edistää itsenäistä pärjäämistä. Erilaiset älykotisovellukset voivat helpottaa itsenäistä asumista ja sähköisen asioinnin taidot parhaimmillaan säästää sekä avustajatunteja että taksimatkoja.
Digimaailman tarjoama yhteisöllisyys ja vapaa-ajan aktiviteetit verkossa nousevat myös aivan eri tavalla tärkeiksi, kun liikkuminen kodin ulkopuolella on haastavaa. Tähän voi varmasti moni suomalainen samaistua koronavuosien kokemusten jälkeen, kun suuri osa ihmisten välisestä kanssakäymisestä siirtyi verkkoon ja ihmisten pariin ei ollut asiaa.
Digitaalinen tai verkossa tapahtuva vuorovaikutus ja asiointi voi parhaimmillaan toimia myös tasavertaistavana vammattomiin nähden. Kommunikointi onnistuu esimerkiksi kirjoittamalla, jos puheentuottamisessa on haasteita ja välimatkat eivät koidu liikuntarajoitteisen asioinnin ja vuorovaikutuksen esteeksi.
Digilaitteen käyttö mahdolliseksi pienillä, helpoilla ratkaisuilla
Digilaitteiden käyttö ei myöskään vaadi esimerkiksi täydellistä käsien hienomotoriikkaa. Apuvälineitä löytyy kyllä moneen lähtöön. Työssäni olen oppinut, että aina näiden ei tarvitse olla kalliita patenttiratkaisuja. Esimerkiksi näytönkosketuskynä tai PopSocket tai muu puhelimen pidike saattavat helpottaa huomattavasti digilaitteen käyttöä.
Yksinkertaisimmillaan sopivan laitteen valinta voi olla merkittävä tekijä. Esimerkiksi kännykkä saattaa pysyä kädessä paremmin kuin isokokoisempi tabletti. Myös laitteiden omat helppokäyttötoiminnot voi ottaa avuksi. Näitä ovat esimerkiksi tekstin ja kuvakkeiden suurentaminen ja ääniohjaus. Kyse on siis monesti ihan perusjutuista. Toiminnoista, mitkä yhtä lailla helpottavat tällaisen keski-ikäisen, ikänäöstä ja kiireestä kärsivän digilaitteen käyttöä.
Digimaailman mahdollisuudet näkyviksi
Kirsikka järvinen kirjoittaa blogitekstissään Digiloikka kissavideoista Kela-asiointiin miten digimaailmaan tutustuminen on helpompi aloittaa hauskan ja mukavan tekemisen kautta kuin Kelan lomakkeiden täyttämisellä. Tänä vuonna toteutammekin Digiloikkareissa yhteistyössä Mielekäs-toiminnan kanssa Mielekäs digi -ryhmiä vaikeasti vammaisten päiväaikaisessa toiminnassa. Näissä ryhmissä digimaailmaan tutustutaan rennolla otteella, esimerkiksi juuri niitä kissavideoita katsomalla. Ideana on, että kaikista osallistujista ei välttämättä tarvitse tulla diginörttejä, jotka suvereenisti hoitavat kaikki asiansa verkossa. Toki tähän kannustamme, silloin kun innostus herää.
Tärkein pointti on kuitenkin se, että vaikka osallistujan toimintakyky ei ikinä mahdollistaisi digilaitteen käyttöä edes avustettuna, on jokaisella kuitenkin oikeus olla osallisena digimaailman tarjoamista mahdollisuuksista. Oli se sitten musiikin kuuntelemista Youtubesta, valokuvien katselemista lempimaisemista tai videopuhelun soittamista lapsuuden ystävälle.
Saara Kanula
digikoordinaattori
Aspa-säätiön Digiloikkarit-toiminta
