Nyky-yhteiskunnassa kehitetään lisää palveluita ja niitä kohdistetaan erittäin spesifisti vastaamaan asiakkaiden tarpeita. Se on toki hyvä asia, mutta tällöin palvelupolut jäävät palveluissa usein lyhyiksi. Nuoren näkökulmasta tämä tarkoittaa useita eri kontakteja ammattilaisiin ja useita siirtymisiä palveluista toiseen. Itselleni tämä palveluviidakon laki herättää huolen ihmisyyden katoamisesta työntekijä-asiakassuhteissa.
Asiakassuhde tarkoittaa työntekijälle ja asiakkaalle erilaisia asioita. Nuoret tapaavat työntekijöitä siitä lähtökohdasta, että he ovat niitä tahoja, eli ihmisiä, jotka heitä auttavat. Asiakassuhde edustaa nuorelle enemmän ihmissuhdetta, ja palvelu, jota hän käyttää on sen taustalla. Monelle nuorelle työntekijä-asiakassuhde voi olla ainut turvallinen aikuissuhde, joka hänellä on olemassa. Asiakkaani kuvaa asiakassuhdetta niin, että jos palveluntuottaja ei kohtaa nuorta yksilönä ja inhimillisesti, niin nuori jättää hakeutumasta palvelun piiriin enää uudelleen epämukavuuden takia.
Toisena huolenaiheena on palvelusuhteen päättyminen, kun tavoitteet tuotettavan palvelun osalta ovat täyttyneet ja nuoren on aika siirtyä seuraavaan palveluun. Nuori voi kokea hyvän asiakas-työntekijäsuhteen voimauttavana ja sen päättyminen voi olla iso juttu. Myös uuteen työntekijään luottamussuhteen rakentuminen vie aikaa, ja huolemme onkin, mikäli uusi työntekijä ei kohtaa nuorta yksilönä, on tällä riski pudota palveluiden ulkopuolelle.
Sama kuvio toistuu myös siinä, että nuorten kanssa työskentelevien ammattikunnassa on työpaikoilla suurta vaihtuvuutta. Tämä aiheuttaa saman ketjureaktion kuin edellä kuvaamassani tapauksessa.
Myös hallituksen esittämä jälkihuollon ikärajan lasku huolestuttaa minua. Erityisen isossa riskissä ovat erityisen tuen tarpeessa olevat nuoret. Jälkihuolto edustaa nuorille palvelua eli ihmisyyttä, jota ilman heillä ei ole tukiverkkoa. Ikärajan lasku tarkoittaa näille nuorille yksin jäämistä mahdollisesti hyvinkin haastavissa, keskeneräisissä tilanteissa ja elämänvaiheissa.
Aspa-säätiön ja Lapsistrategian toteuttamassa jälkihuoltoselvityksessä nuoret kertovat kokemuksistaan jälkihuollosta ja kuvaavat vuoden 2020 jälkihuollon ikärajan noston vaikutuksia seuraavasti. Selvityksessä haastatellut nuoret kuvaavat, että ikärajan nostaminen on ollut tarpeen. Jälkihuollossa nuorten elämän rinnalla kulkemisella on ollut iso merkitys, ja mitä pidempään nuoren rinnalla kuljetaan, sitä enemmän ehtii elämässä kohdata haastaviakin asioita.
Haastatellut nuoret kuvaavat haasteita, joita on seurannut siitä, kun ikäraja on vielä ollut alempi: ”en tiiä, jälkihuolto loppui vähän kesken kaiken, suurimmat ongelmat alkoivat sitten siinä vaiheessa, oli kuitenkin naiivi ja hukassa, kun jälkihuolto loppui 21-vuotiaana, niin ei ollut enää ketään keltä kysyä”.
Tarvitsisimmeko palveluviidakon ja ikärajojen sijaan enemmän pitkäjänteistä rinnalla kulkemista ja annetaanko meille työntekijöille tähän mahdollisuus?
Isabel Lepola-Fernandez & Asiakas X
