Suomalaiset hyvinvointipalvelut kohtaavat valtavia haasteita. Toisaalta tulevaisuus tuo ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Kuinka hyvinvointipalvelut saadaan tuottamaan parempaa elämää aiempaa pienemmillä kustannuksilla tulevaisuuden mahdollisuuksia hyödyntämällä?
Hyvinvointipalveluiden historiasta Suomessa (esim. Sosiaali- ja terveysministeriö 2011; Teperi & Vuorenkoski 2005) voidaan poimia neljä merkittävää kehitystarinaa. Ensinnäkin väestö elää jatkuvasti pidempään ja on terveempää kuin koskaan aiemmin. Toiseksi talouskehityksestä johtuen mielenterveyden ja muiden sairauksien ongelmat kohdistuvat yhä useammin niille, joilla on vähiten kykyjä ja resursseja selvitä niistä. Kolmanneksi hyvinvointipalvelujen tehtävä on muuttunut sairauksien poistamisesta hiljalleen kohti hyvinvoinnin ylläpitämistä. Neljänneksi yksilön mahdollisuudet vastata omasta hyvinvoinnista lisääntyvät. Myös hyvinvoinnin ylläpitämisen kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet, kun uusia hyvinvointipalveluita on rakennettu vanhojen oheen eikä tilalle (Mattila 2011).
Kaupungistuminen aiheuttaa kahdenlaista syrjäytymistä
Vaikka suomalaisten terveys on kohentunut viime vuosikymmeninä merkittävästi, sekä sukupuolten että eri sosioekonomisessa asemassa olevien väliset terveyserot ovat säilyneet muihin länsimaihin verrattuna suurina. Huomattavia terveyseroja on myös asuinalueiden kesken. (Teperi & Vuorenkoski 2005) Suomalaiset myös ikääntyvät ja työikäisten osuus väestöstä pienenee (Kaihovaara 2013).
Kaupungistumisen (ks. Helsingin kaupungin tietokeskus 2010) seurauksena syntyy kahdenlaista syrjäytymistä. Toisaalta maaseudulla asuvia palvelee alati harveneva hyvinvointipalvelujen verkko, ja toisaalta kaupunkeihin syntyy juurettomuudesta ja muista syistä johtuvaa osattomuutta.
Maaseudun autioituminen työikäisistä rasittaa erityisesti terveydenhuoltojärjestelmää. Kuntauudistukset ja vastaavat aloitteet pyrkivät järkevöittämään hyvinvointipalvelurakenteita, mutta kustannussäästöjä voi saada vain rajallisesti. Esimerkiksi kalliit hoitokuljetukset vaikuttavat vääjäämättömiltä.
Luovan alan työntekijät ja uusien mahdollisuuksien etsijät kerääntyvät kaupunkeihin. Tällaisen luovan talouden kaupunkikehityksen toinen puoli on se, että mielenterveysongelmat lisääntyvät (Ks. Andersson & Andersson 2012). Väistämätön kaupungistuminen hankaloittaa tasapuolisen hyvinvoinnin mahdollisuuksien tarjoamista jokaiselle. Hyvinvointipalveluiden on muututtava vastaamaan erilaisiin haasteisiin eri paikoissa.
Työ ei saisi olla ainoa tapa kuulua yhteiskuntaan
Toinen merkittävä hyvinvointipalveluiden haaste on teknologisen työttömyyden seuraukset. Teknologisella työttömyydellä viitataan teknologisen kehityksen, esimerkiksi viestintäteknologian ja automaation aiheuttamaan työttömyyteen. Kun aiemmat sukupolvet saattoivat selvitä teknologian aiheuttamista työpaikkojen vähenemisistä siten, että heidän lapsensa kouluttautuivat uusiin tehtäviin, on nykypäivänä varauduttava vaihtamaan työpaikkaa täysin eri alalle monta kertaa elämän aikana. Lisäksi, koska työpaikkoja katoaa myös palvelualoilta ja kalliisti palkatuista tehtävistä, on varauduttava siihen, että täystyöllisyys ei ole enää mahdollinen tavoite yhteiskunnassa.
Yksi tyypillinen tulevaisuudentutkimuksen utopia on maailma, jossa harvan täytyy tehdä enää töitä, koska robotit hoitavat raskaat työt. Tällainen maailma olisi kuitenkin kuin liiallisin miestappioin saavutettu, pyrrhinen voitto todellisuudessa, jossa me rakennamme merkityksellisyyden ja yhteiskuntaan kuulumisen tunteemme työn kautta. Mitä vähemmän tehtävää työtä on, sitä enemmän on työttömiä, joille tämän päivän luterilaisen työetiikan kyllästämässä yhteiskunnassa silotetaan vain yksi arvokas tehtävä: uuden työn etsintä. Yhteiskuntana meille olisi äärimmäisen tärkeää ryhtyä keskustelemaan uudenlaisista tavoista rakentaa merkityksellinen elämä ja löytää uusia arvokkaita tapoja kuulua yhteiskuntaan työn tekemisen lisäksi. Muuten merkityksettömyyden ja osattomuuden tunteet tuntuvat raskaana taakkana hyvinvointipalveluissa.
Tulevaisuuden haasteet ovat taloudellisia
Hyvinvoinnin ylläpitämisen kustannuksia arvioitaessa on otettava huomioon myös hoidon hinnan nousu. (ks. Kapiainen, Väisänen, & Haula 2014). Väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen aiheuttavat siis kustannuspaineita kahdella merkittävällä tavalla: toisaalta hoidettavia on enemmän, ja toisaalta heidän hoitamisensa on jatkuvasti aiempaa kalliimpaa.
Nykyinen lineaarinen hinnannousu on saatu pidettyä hallussa lisäämällä henkilöstön työtaakkaa, tehostamalla ja leikkaamalla palveluita. Tätä ei voida tehdä enää pitkään.
Kaiken kaikkiaan väestön ikääntymisestä ja ihmisiä eriarvoistavasta taloudellis-teknologisesta kehityksestä seuraa valtava kustannushaaste hyvinvointipalveluille. Nykyinen lineaarinen hinnannousu on saatu pidettyä hallussa lisäämällä henkilöstön työtaakkaa, tehostamalla ja leikkaamalla palveluita. Tätä ei voida tehdä enää pitkään. Yhdessä suurten tulevaisuuden haasteiden kanssa nykymuotoisten hyvinvointipalveluiden kustannukset tulevat kasvamaan kiihtyvällä tahdilla. Haasteet kohtaa koko yhteiskunta yhdessä. Mahdollisuudet, eli hoidon henkilökohtaistuminen ja ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, taas ovat tällä hetkellä pitkälti vain yksittäisten ihmisten saatavilla. Keskeiseksi tulevaisuuskysymykseksi muodostuu se, kuinka mahdollisuuksien hyödyntäminen onnistuu koko yhteiskunnan tasolla.
Oman hyvinvoinnin asiantuntijat
Hyvinvoinnin henkilökohtaistuminen johtuu ensisijassa siitä, että ihmisillä on jatkuvasti enenevissä määrin mahdollisuus saada tietoa omasta terveydestään (Main & Slywotzky 2012). Osittain kehitys johtuu uusista teknologisista mahdollisuuksista. Sairastajat tulevat nykyään usein lääkärien vastaanotolle mukanaan valmis, internetistä printattu diagnoosi. Tämä on vasta alkua: Internet on mahdollistanut voimaantumisen oman hyvinvoinnin asiantuntijaksi (ks. PSFK 2014). Tällaista palvelua tarjoaa esimerkiksi suomalainen Sensotrend, joka automatisoi diabeetikon päiväkirjan. Laite visualisoi diabeetikon insuliinitilanteen mittaamalla todellista insuliinitasoa. Tämä auttaa diabeetikkoa ymmärtämään ruokavalion, urheilun ja insuliinipistosten vaikutusta omaan insuliinitasoon.
Terveysdata ja vastuu omasta terveydestä synnyttää potilaiden yhteisöjä. Suurin yhteisö lienee samaa tautia sairastavien keskustelutila patientslikeme.com, jossa liiketoimintamalli on tarjota lääkeyrityksille harvinaisten tautien kokeiluhoitojen vapaaehtoisia. Suuria yhteisöjä on myös MS-taudin ja erilaisten syöpien parissa. Vertaistieto on usein helpottavaa ja todellista ymmärrystä lisäävää. Monet käytännön vinkit voivat jäädä lääkäreiltä sanomatta, he kun eivät yleensä ole tautia itse sairastaneet, vaikka sen tieteellisen perustan usein yhteisöä paremmin tietävätkin. Toisaalta teknologia tukee myös lääkäreiden ja potilaiden vuorovaikutusta. Suomalainen Meedoc tarjoaa huokeita videokonsultaatioita lääkäreiden kanssa – ilman jonotusta. Lääkärille soitetaan esimerkiksi iPadilla. Näin lääkärikäynnin kynnys madaltuu, ja tiedon vaivaavan oireen vakavuudesta saa heti.
Hyvä esimerkki on myös Asthmapolis-niminen yritys, joka on rakentanut sijaintitietoja tallentavan astmasumuttimen. Kun suuri määrä ihmisiä käyttää tätä sumutinta, yritys saa selville tietoja mahdollisista astmakatalyyteistä, kuten ilmansaasteista. Tämä auttaa lääkäreitä rakentamaan henkilökohtaisempia hoitosuunnitelmia ja havaitsemaan ennaltaehkäisymahdollisuuksia. (Groves et al. 2013)
Sairauksien hoidosta hyvinvoinnin ylläpitoon käyttäytymismuutoksen avulla
Yhteisöt, henkilökohtaiset diagnosointi- ja tiedonkeruuvälineet muun muassa puettavan elektroniikan anturien avulla, ja DNA-sekvensoinnin ja henkilökohtaisen vatsabakteeridatan selvittämisen halpeneminen tuovat ennennäkemättömän paljon henkilökohtaista terveystietoa jokaisen saataville.
Henkilökohtaisella geenitiedolla on ensivaiheessa hyötyjä ehkä eniten käyttäytymismuutoksen puolella: Olen itse selvittänyt osan perimästäni amerikkalaispalvelun avulla. Pääosin tieto oli yhdentekevää. Toisaalta selvityksestä paljastunut hieman tavanomaista korkeampi melanoomariski lisännee intoani käyttää aurinkovoidetta. Tällainen terveysviestinnän avulla tapahtuva ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, josta Suomessa on esimerkkejä jo Pohjois-Karjala-projektista lähtien, tarjoaa merkittävimpiä ja radikaaleimpia tulevaisuuden mahdollisuuksia hyvinvointipalveluille. Tietoyhteiskunnassa viestintä ei ole massatiedotusta, vaan henkilökohtaista, toimintaa tuottavaa ja kustannustehokasta. Lisäksi siitä voidaan tehdä motivoivaa esimerkiksi pelillistämisen avulla.
Pelillistämisestä hyvinvointipalveluissa on paljon esimerkkejä. Monet yritykset, kuten suomalainen Heiaheia, tekevät pelillistettyjä urheiluapplikaatioita. Pelillistämisestä on myös hyötyä sairaanhoidossa, vaikka toimijoita onkin vähemmän. Hyvä esimerkki pelillistämisen mahdollisuuksista on rakentamani Sitran terveydenhuollon pelillistämispalkinnon voittanut Herring-peli, jota käytetään yliopistollisissa keskussairaaloissa lasten kuulontutkimusten tukena (Sitra 2013). FWD Health -niminen applikaatio motivoi käyttäjiä kuntoilemaan sen avulla, että säännöllinen kuntoilu alentaa heidän vakuutusmaksujaan. Tällaisella varsin amerikkalaisella lähestymistavalla on tietysti myös toinen puoli: jos ei kuntoile, vakuutusmaksut kasvavat. Sama ongelma on läsnä monissa henkilökohtaisen terveysdatan sovelluksissa.
Yhdessä hoidon henkilökohtaistuminen ja siirtymä sairauksien hoidosta hyvinvoinnin ylläpitoon mahdollistavat yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna halvan, henkilökohtaisen ja hyvää elämää tuottavan perusterveydenhoitojärjestelmän, jossa ennaltaehkäisevät toimenpiteet kohdennetaan jokaisen yksilöllisten tarpeiden mukaan, jokaiselle mahdollistetaan terveyden mahdollisimman tehokas omaseuranta ja rakennetaan kyvykkyydet ylläpitää terveyttään ja voida hyvin. On kuitenkin huomattava, että lääke- ja hoitoteollisuuden intressit eivät tue tätä tavoitetta. Radikaali ennaltaehkäisevä hyvinvointijärjestelmä tuhoaa niin paljon arvoa markkinoilta, että heidän ei yksinkertaisesti kannata sijoittaa kehitystä tukeviin toimenpiteisiin tai sovelluksiin. Erään suuren lääkeyrityksen sijoitusjohtaja sanoi tämän asian minulle suoraan, todeten, että ainakaan kyseinen yritys ei toimi terveyden ennaltaehkäisyn parissa, vaan hoitaa sairauksia ja kehittää lääkkeitä sairauksiin, koska vain jälkimmäisellä markkinalla on rahaa. (ks. Koponen 2013)
Ottamalla tämän kylmän kapitalistisen tosiasian huomioon uskon, että aidosti toimivaan ennaltaehkäisevään ja henkilökohtaiseen hyvinvointijärjestelmään päästään vain merkittävällä valtiollisella investoinnilla, joka voi kohdistua sekä omiin kehittämishankkeisiin, innovatiivisiin hankintoihin että pienten startup-yritysten tukemiseen (vrt. Mazzucato 2011).
Tällä hetkellä auto on lain mukaan katsastettava, mutta oman hyvinvoinnin ylläpitäminen on ajankohtaista vasta, kun kroppa hajoaa tielle.
Toisin olemisen mahdollisuuksien näkeminen hyvinvointipalveluissa
Tällä hetkellä auto on lain mukaan katsastettava, mutta oman hyvinvoinnin ylläpitäminen on ajankohtaista vasta, kun kroppa hajoaa tielle. Tulevaisuuden uudet mahdollisuudet voidaan hyödyntää vain täysin uudenlaista ajattelua toteuttamalla. Kuinka hyvin näitä mahdollisuuksia pystytään polkuriippuvuuksista eli aiempien päätösten välttämättömistä seurauksista huolimatta hyödyntämään riippuu siitä, kuinka konkreettisia toisin olemisen mahdollisuuksia vaihtoehtoisille koko yhteiskunnan laajuisille malleille onnistutaan rakentamaan. Tämä vaatii ensinnäkin näkemystä toisin olemisen mahdollisuuksista, ja sitten kevyitä prototyyppejä, joissa erilaisia konkreettisia ratkaisuja kokeillaan uudenlaisista tulevaisuusnäkemyksistä käsin. Tulevaisuudentutkimuksen menetelmien joukosta löytyy oivallisia työkaluja ensimmäistä tarkoitusta varten.
Poliittisesti haastavaan, radikaalia muutosta tarvitsevaan yhteiskunnalliseen haasteeseen voi vastata luomalla yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa uskottavia, monipuolisia skenaarioita tulevaisuudesta. Hyvät tulevaisuusskenaariot puhuttelevat ja motivoivat tämän päivän päätöksentekoa, näyttävät toisin olemisen mahdollisuuden ja uuden polun sitä kohti pääsemiseksi.
Skenaarioiden taustatyönä kannattaa tehdä kokonaisvaltaista, systeemistä tilannekuvan selvittämistä esimerkiksi pehmeän systeemimetodologian avulla. Sen avulla kaikkien sidosryhmien näkemys tilanteesta saadaan ainakin keskusteluun, mikä vähentää esimerkiksi terveyspalveluiden käyttäjien ja tarjoajien välisiä näkemyseroja. Erityisen hyödyllinen olisi hyvinvointipalveluiden tulevaisuuksia radikaalisti ruotiva Delfoi-tutkimus, jossa monen alan asiantuntijat pääsisivät anonyymisti keskustelemaan hyvinvointipalveluiden tulevaisuudesta, jakaen toisilleen omien asiantuntijuusalojensa tietoa.
Hyvinvointipalveluille on pystyttävä näyttämään vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia, sillä nykyinen tulevaisuus näyttää synkältä. Voisi sanoa, että hyvinvointipalvelut ovat vaarassa sairastua. Tarvitaan ennaltaehkäisevää hoitoa tulevaisuudentutkimuksen menetelmien avulla, ennen kuin on liian myöhäistä.
Johannes Koponen
Tulevaisuuden tutkimuksen opettaja
Aalto-yliopisto
Artikkeli julkaistu alunperin Suuntaaja-verkkojulkaisussa 2/2014.
Lähteet ja lisätietoja
- Andersson, Åke; Andersson, David (2012). “Minne luovat kaupungit?” Metropolialueen talous: Näkökulmia kaupunkitalouden ajankohtaisiin aiheisiin.
- Groves, Peter; Kayyali, Basel; Knott, David; Van Kuiken, Steve (2013). The “Big Data” Revolution in Healthcare: Accelerating Value and Innovation. McKinsey.
- Helsingin kaupungin tietokeskus (2010). Helsingin väestöennuste 2011-2050.
- Kaihovaara, Antti (20139. “Väestö muuttuu – pysyykö Suomi perässä.” Kalevi Sorsa Säätiö.
- Kapiainen, Satu; Väisänen, Antti; Haula, Taru (2014). Terveyden- ja sosiaalihuollon yksikkökustannukset Suomessa vuonna 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
- Koponen, Johannes (2013). “Terveysmyyttejä murtamassa.” Sitra.
- Main, Tom; Slywotzky, Adrian (2012). The Volume-To-Value Revolution: Rebuilding the DNA of Health from the Patient In. Oliver Wyman.
- Mattila, Yrjö (2011). Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista.
- Mazzucato, Mariana (2011). The Entrepreneurial State. Demos UK.
- PSFK (2014). “Future of Health Report.”
- Sitra (2013). “Herring ja Ravintoguru Sitran pelikilpailun aatelia.” Sitran uutiset.
- Sosiaali- ja terveysministeriö (2011). “Suuriruhtinaskunnasta hyvinvointiyhteiskuntaan.”
- Tanhua, Hannele; Knape, Nina (2014). “Suomen sosiaaliturvan menot kasvoivat vuonna 2012.” THL: Sosiaalimenot ja rahoitus 2012.
- Teperi, Juha; Vuorenkoski, Lauri (2005). “Terveys ja terveydenhuolto Suomessa Toisen maailmansodan jälkeen.” Terveyskirjasto.
