Vammaisen henkilön arki saattaa olla jatkuvaa taistelua kuinka tasapainottaa tulot ja menot kuukausittain. Osallisuutta ja taloudellista yhdenvertaisuutta tulisi edistää paremmalla pääsyllä työelämään.
Todennäköisyys, ettei elämänpolku kulje normaalia reittiä peruskoulusta työelämän kautta vanhuuseläkkeelle on syntymästään vammaisella henkilöllä moninkertainen vammattomaan nähden. Tämä lisää vammaisen henkilön riskiä siihen, että hän elää köyhyysrajan alapuolella koko elämänsä.
Osa vammaisista henkilöistä siirtyy 16-vuotiaana suoraan eläkkeelle, eikä ole näin ollen lainkaan mukana työelämässä. Arviot vammaisten työllisyysasteista vaihtelevat, eikä kattavaa tilastotietoa ole helposti saatavissa. Osatyökykyiset huomioivista tilastoista ei välttämättä pysty erottelemaan vammaisia henkilöitä ja muita osatyökykyisiä henkilöitä toisistaan. Puhuttaessa työkyvyn käsitteestä on huomioitava, että se on aina tehtäväsidonnainen (Pakarinen 2018). Näin ollen hyvinkin vaikeasti vammainen voi olla mukana työelämässä täysillä, mikäli selättää ennakkoluulot.
Lisäahdistusta vammaisten elämään tuo, että normimenojen lisäksi vamma ja sairaudet aiheuttavat usein lisäkuluja, joita tulonsiirrot eivät täysimääräisesti korvaa. Aikuisena vammautuminen tuo sekin monille tuloköyhyyden. Heidän tilanteensa on kuitenkin melko usein hieman parempi, kuin syntymävammaisella tai nuorena vammautuneella. Vaikka he joutuisivat vammautumisen johdosta eläkkeelle, he saavat usein työeläkettä.
Lisäahdistusta vammaisten elämään tuo, että normimenojen lisäksi vamma ja sairaudet aiheuttavat usein lisäkuluja, joita tulonsiirrot eivät täysimääräisesti korvaa.
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ratifioitiin Suomessa 10.6.2016. Sopimuksen artikla 28 koskee riittävää elintasoa ja sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvan turvaamiseksi ja edistämiseksi on toimittava niin, että varmistetaan köyhyydessä eläville vammaisille henkilöille ja heidän perheilleen valtion tuki vammaisuudesta aiheutuviin kuluihin. 13.3.2018 julkaistiin edellä mainitun sopimuksen kansallinen toimintaohjelma. Siinä on 82 toimenpidettä, joiden toteuttamiseen ministeriöt ovat sitoutuneet. Näistä viisi koski riittävän elintason ja sosiaaliturvan vahvistamista. Suomessa nämä oikeudet eivät vieläkään tahdo toteutua käytännössä, vaikka vammainen henkilö käyttäisi koko energiansa ja tietotaitonsa asioidensa hoitamiseen.
Mitä on köyhyys
Köyhyys jaetaan yleensä absoluuttiseen ja suhteelliseen köyhyyteen. Absoluuttisella tai äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Suomalainen köyhyys on pääasiassa suhteellista köyhyyttä. Sillä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän pienituloisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen tulotasoon. Suhteellisessa köyhyydessä elävät joutuvat kuitenkin kamppailemaan monin tavoin ja osin luopumaan mahdollisuudesta osallistua yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toimintoihin.
Suhteellista köyhyyttä mitataan mediaanitulolla. Henkilö on köyhä, jos hänen tulonsa ovat vähemmän kuin 60 % mediaanitulosta (pienituloisuusraja). Arjessa tästä voidaan puhua köyhyysrajana, joka vuonna 2016 oli 1200 euroa per kuukausi. (Suomen virallinen tilasto 2018.)
Suhteellisen tulometodin (mediaanitulon) lisäksi nykyään köyhyyttä on alettu mittaamaan niin kutsutulla minimibudjetilla. Minimibudjetti kuvaa kohtuullista vähimmäiskulutusta, mikä oli vuonna 2013 yksinasuvalla ilman asumismenoja 600–669 euroa kuussa iästä riippuen. Yksinasuvan kohtuullisiksi katsotut asumismenot olivat 156 euroa kuussa omistusasunnossa ja vuokralla 388–540 euroa kuussa asuinpaikasta riippuen. (Mukkila ym. 2017.)
Kun on pakko valita
Vaikeavammaisella eläkkeellä olevalla henkilöllä tulot koostuvat pääosin takuueläkkeestä, mahdollisesti myönnetystä eläkkeen saajan hoitotuesta sekä asumistuesta. Takuueläkkeen suuruus on noin 775€/kk, tiukoin kriteerein myönnetty eläkkeensaajan hoitotuki puolestaan 70,52-324,85 €/kk. Eläkkeensaajan asumistuen suuruus on asumismenojen mukaan 0-530 €/kk. Maksimiasumistuen takuueläkeläinen saa, ilman muita tuloja pääkaupunkiseudulla, 675 € vuokrakuluilla. (Kelan www-sivut.)
Vähävaraisen vammaisen elämä on joka päivä valintojen tekemistä. Takuueläkeläinen miettii lähes päivittäin, ostanko leipää vai lääkkeitä.
Helsingin Invalidien yhdistys ry ja Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto pitivät joulukuussa 2017 tilaisuuden Kuuleeko kukaan takuueläkeläistä? (ks. Paasivirta 2018). Vähävaraisen vammaisen elämä on joka päivä valintojen tekemistä. Takuueläkeläinen miettii lähes päivittäin, ostanko leipää vai lääkkeitä, totesi tilaisuuden paneelikeskustelun vetäjä Pirkko Justander. Pystynkö maksamaan puhelinlaskun? Entä jos tulee jokin yllättävä meno: joudun sairaalaan tai jääkaappi hajoaa? Miten vammainen vähävarainen jaksaa näiden ikuisten valintojen kanssa?
Terveysongelmat ja huonot mahdollisuudet päästä työelämään lisäävät taloudellista eriarvoisuutta. Tilannetta kiristävät perusturvan indeksijäädytykset, lääkekorvausten leikkaukset ja asumiskulujen – erityisesti vuokrien ja sähkön hinnan – nousu. Julkisten varojen säästötoimet ovat aiheuttaneet merkittävää taloudellisten ongelmien kasaantumista vähävaraisille vammaisille henkilöille. (Invalidiliiton jäsenkysely 2017.)
Vammainenkin tarvitsee virkistystä ja kulttuuria elämäänsä. Tämä lisää hyvinvointia. Kuitenkin osallistumismahdollisuudet ovat rajalliset, pienituloisuuden (käteen jäävät tulot usein miinusmerkkisiäpakollisten menojen jälkeen), vähien taksimatkojen, avustajan tai tulkkauksen puuttumisen vuoksi.
Leipäjonossa käynti on usealle vammaiselle henkilölle arkipäivää. Siellä käymisistä rajoittaa kuitenkin kyvyttömyys fyysisesti jonottaa pitkään ja vähäiset taksimatkat.
Leipäjonossa käynti on usealle vammaiselle henkilölle arkipäivää. Siellä käymisistä rajoittaa kuitenkin kyvyttömyys fyysisesti jonottaa pitkään ja vähäiset taksimatkat. Heinolassa tämä on ratkaistu siten, että vapaaehtoiset vievät autolla kotiin vaikeavammaisille avustuspaketteja.
Monet vammaiset henkilöt ovat pitkäaikaisia toimeentulon asiakkaita, vaikka sen kuuluisi olla viimesijainen ja väliaikainen etuus. Sosiaalitoimistosta on mahdollisuus saada myös täydentävää toimeentulotukea, kunhan sitä osaa vaatia jo Kelan perustoimeentulotuen hakuvaiheessa. Vammaiselle toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaille ongelmia voi tuoda normaalia isomman asunnon tarve isojen apuvälineiden vuoksi, jolloin asumiskulut nousevat suuremmiksi, kuin Kela hyväksyy toimeentulotukea saavalle.
Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon maksut
Invalidiliiton jäsenkyselyssä 2017 nousi esiin huolestuttava seikka siitä, että puolella vastaajista oli vaikeuksia suoriutua sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Erilaisten asiakasmaksujen myötä pienituloiset maksavat suhteellisesti enemmän julkisista palveluista. Pitkäaikaissairailla ja vammaisilla henkilöillä voi olettaa olevan keskimäärin enemmän asiointeja sosiaali- ja terveydenhuollossa, kuin muilla samaan ikäluokkaan kuuluvilla ihmisillä. Näihin liittyvät maksut ovat monen pitkäaikaissairaan suurimpia menoeriä, elämään kuuluvien peruskulujen lisäksi. Näitä kuluja peritään heiltä toisinaan ulosoton kautta. Tällöin vaarana on luottotietojen menetys, jolloin elämässä kärjistyvät muutkin kuin taloudelliset ongelmat.
Vammaisten henkilöiden kuluja lisäävät erilaiset omavastuut ja maksukatot. Terveydenhuollon vuotuinen maksukatto on 683 euroa vuosina 2018-2019 (sisältää sarjamaksuja, poliklinikka- ja terveyskeskusmaksuja). Katto vaihtelee, koska sen määrä on sidottu Kansaneläkeindeksiin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.) Toisaalta Kel -indeksi itsessään on jäädytetty. Tällöin esimerkiksi vammaistuki tai pelkkä kansaneläke eivät nouse. Takuueläkettä on nostettu erillispäätöksillä muutama euro per vuosi ja vuonna 2018 noin 15 euroa.
Erityisen tärkeitä huomioitavia asioita vammaisten ihmisten menorakenteessa ovat niin sanotut piilokulut. Niitä voivat olla muun muassa sähköpyörätuolin latauskulut, luku-tv ja tietokoneen runsas tarve.
Terveydenhuollon matkojen omavastuu Kelassa on 25 euroa per yhdensuuntainen matka tai 300 euroa per vuosi. Lääkkeiden alkuomavastuu 50 euroa per vuosi ja sen lisäksi on kustakin lääkkeestä normiomavastuut. Kunnan puolella maksetaan kuljetuspalveluista omavastuita, joiden suuruus vaihtelee kunnasta toiseen. (Kelan www-sivut.)
Erityisen tärkeitä huomioitavia asioita vammaisten ihmisten menorakenteessa ovat niin sanotut piilokulut. Niitä voivat olla muun muassa sähköpyörätuolin latauskulut, luku-tv ja tietokoneen runsas tarve. Taksintilauskulut ovat eräs piilokuluerä. Joissakin kunnissa voi joutua maksamaan diabeteksesta aiheutuvia kuluja. Tämä on monen näkövammaisen sairaus. Joissakin kunnissa on vaipat maksettava itse, jos virtsainkontinenssi ei ole kunnan kriteerein tarpeeksi vaikea.
Johtopäätöksiä
Työelämään pääsyn parantaminen lisäisi vammaisten ihmisten osallisuutta ja taloudellista yhdenvertaisuutta. Vammaisuus ei läheskään aina tarkoita täyttä työkyvyttömyyttä. Työelämässä tulisi hyödyntää osatyökykyisten ihmisten osaamista nykyistä paremmin. Eläkkeen lepäämään jättäminen on monimutkainen prosessi, mutta silti osa vammaisista uskaltautuu siihenkin lähtemään. Takuueläkkeellä saa ansaita osa-aikatöistä runsaat 700 euroa kuukaudessa, mutta tämän kuukausirajan kanssa tulee olla hyvin tarkka.
Vammaisuus ei läheskään aina tarkoita täyttä työkyvyttömyyttä. Työelämässä tulisi hyödyntää osatyökykyisten ihmisten osaamista nykyistä paremmin.
Asiakasmaksuissa on lakiin perustuva, velvoittava huojennusmahdollisuus. Se on huonosti tunnettu keino helpottaa pienituloisten henkilöiden taloudellista kuormaa. Asiakasmaksulain 11§:n mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai hänen perheensä toimeentulon tai henkilön elatusvelvollisuuden toteuttamista. Kela edellyttääkin, että ennen kuin se myöntää toimeentulotukea asiakasmaksuihin, on niihin haettu huojennusta. Tähän ei ole olemassa valtakunnallista ohjetta.
Vammaisten köyhyydestä on tärkeä puhua ääneen, koska kuntien kautta ei toteudu kaikki lainsäätäjänkään tarkoittamat asiat. Vammainen henkilö joutuu usein valituskierteeseen, eikä sekään aina takaa yhdenvertaisuutta, koska kunnat saattavat jättää noudattamatta jopa ylempien viranomaisten päätöksiä, ilman sanktioita.
Tuula Paasivirta
Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston viestintävastaava
Julkaistu alun perin Suuntaaja-verkkolehdessä 1/2018
Lähteet ja lisätietoja
European Anti Powerty Network.
Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992.
Invalidiliiton jäsenkysely sosiaalisesta ja taloudellisesta yhdenvertaisuudesta 2017.
Paasivirta, Tuula. (2018) Kuuleeko kukaan takuueläkeläistä? Tilaisuusmuistio tilaisuudesta 4.12.2017. Kuka Kuuntelee Köyhää? -verkosto.
Pakarinen, Jaana (2018). Osatyökykyisyys ja työkyvyttömyys. Teoksessa Jouko Kajanoja (toim.), Työllisyyskysymys. Into Kustannus, Riika.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2018). Terveydenhuollon maksukatto.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.3.2018]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2016/01/tjt_2016_01_2018-03-02_tie_001_fi.html?ad=notify
