Tutkimustiedon perusteella vammaisten ihmisten osallisuus on jäänyt vajaaksi. Asiakaslähtöistä osallisuutta halutaan vahvistaa myös sosiaalipalvelujen sähköistämisen avulla. Vammaisten ihmisten teknologiaosallisuudesta on kuitenkin vain vähän tietoa. Kokonaisvaltaisen osallisuuden toteutumisessa tarvitaankin vammaisten ihmisten ja sosiaalityön kumppanuutta.
Sähköisillä palveluilla haetaan kustannustehokkuutta. Niillä tavoitellaan myös palvelujen yhdenvertaista saatavuutta kansalaisille sekä kansalaisten oman toimijuuden vahvistamista.
Yhdenvertaisuus ei tarkoita samoja palveluja kaikille, koska ihmisten paikalliset ja yksilölliset tilanteet, tarpeet ja toimijuus ovat erilaisia. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) soveltamisoppaan mukaan osallisuudella tarkoitetaan sekä kuulumisen ja mukana olon tunnetta että mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa. Sosiaalityö määritellään muutosta ja sosiaalista koheesiota edistävänä työnä:
“Social work is a practice-based profession and an academic discipline that promotes social change and development, social cohesion, and the empowerment and liberation of people”. (IFSW 2014)
Oikeudenmukaisuus on sosiaalityön keskeinen periaate. Yksi sosiaalityön ajankohtaisista tehtävistä on teknologiaosallisuuden (tai digiosallisuus esim. Strömberg-Jakka 2010) oikeudenmukainen toteutuminen. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen 4. artikla velvoittaa toteuttamaan ja edistämään vammaisille ihmisille soveltuvan teknologian tutkimusta, kehittämistä, saatavuutta ja käyttöä. Esteettömyyden näkökulmasta kyse on saavutettavuudesta ja käytettävyydestä (Kanula 2015).
Sosiaalityössä teknologiaosaamisella tarkoitetaan paitsi kykyä käyttää teknologiaa, myös kykyä toimia sosiaalityön näkökulmasta teknologiaa hyödyntävissä palvelu- ja kehittämisprosesseissa. Teknologia koskettaa vammaisten ihmisten osallistumista ja osallisuutta kotona arjen teknologiassa, koulutuksessa, työssä, kuntoutuksessa, terveydenhuollossa, asioimisessa ja vapaa-ajalla.
Teknologia koskettaa vammaisten ihmisten osallistumista ja osallisuutta kotona arjen teknologiassa, koulutuksessa, työssä, kuntoutuksessa, terveydenhuollossa, asioimisessa ja vapaa-ajalla.
Tässä artikkelissa nostan esille sosiaalityön mahdollisuuksia edistää vammaisten ihmisten kokonaisvaltaista osallisuutta teknologisoitumisen sekä tutkimustiedon kontekstissa. Väitöstutkimukseni (Kivistö 2014) tulosten esittelyn jälkeen pohdin palvelujen sähköistämiskehityksen mahdollisuuksia ja haasteita erityisesti suhteessa lakiuudistuksiin, sosiaalityön asiakasprosessiin ja sosiaalityön tiedontuotantoon.
Yksi ja kolme kuvaa osallisuuteen
Vaikeavammaisten ihmisten osallisuuteen pureutuva väitöstutkimukseni (Kivistö 2014) koostui kolmesta osatutkimuksesta, jotka yhdessä muodostivat monimenetelmällisen kokonaisuuden (ks. Creswell & Plano Clark 2011). Tutkimusjoukon muodostivat yhden paikkakunnan henkilökohtaista apua saaneet vammaiset ihmiset.
Kolme osatutkimusta osoittivat ”yhtenä kuvana” vaikeavammaisten ihmisten osallisuuden jäävän vajaaksi, mutta olevan dynaamista. Erilaisten aineistojen, esimerkiksi asiakasrekisteriaineiston ja kokemuksellisen haastatteluaineiston perusteella vammainen ihminen voi tulla tulkituksi osalliseksi tai osattomaksi. Dynaaminen osallisuus tarkoittaa myös, että palvelujen, tuen ja oman toimijuuden avulla on mahdollista saavuttaa osallisuutta.
Kolme osatutkimusta osoittivat ”yhtenä kuvana” vaikeavammaisten ihmisten osallisuuden jäävän vajaaksi.
Osatutkimukset kertoivat myös ”kolme erilaista kuvaa” osallisuudesta. Ensimmäisen osatutkimuksen perusteella vaikeavammaiset ihmiset ovat vain harvoin palkkatyössä. Päivätoimintaan osallistuttiin työtoimintaa useammin. Melko moni osallistui harrastustoimintaan, mutta harvempi yhteiskunnalliseen toimintaan. Osa oli osaton kaikilta keskeisinä pidetyiltä osallistumisen areenoilta. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksessa tavoiteltu täysimääräinen osallistuminen ei toteudu. Henkilökohtaisen avun asiakkuudesta huolimatta osallistuminen ei jakaudu yhdenvertaisesti.
Osallistuminen ei takaa osallisuuden kokemusta
Toinen osatutkimus osoitti, että osallistuminen ei takaa osallisuuden kokemusta. Negatiivisiin kokemuksiin olivat vaikuttaneet ympäristön ja asenteiden esteellisyys, puutteelliset palvelut, teknologian toimimattomuus, vammaisuus sekä oma elämänasenne. Henkilökohtainen apu oli yleensä edesauttanut osallisuutta. Henkilökohtainen apu palvelumallina kotiin annettuna ja erityisesti palveluasumisen yhteydessä asumisyksikössä toteutettuna koettiin kuitenkin järjestelmäkeskeiseksi työnantajamalliin verrattuna (myös Kivistö 2011). Järjestelmäkeskeisessä avussa vammainen asiakas ei pysty riittävällä tavalla vaikuttamaan avun antamisen ajankohtaan, avun toteuttamistapaan, avun tarkkaan sisältöön, eikä siihen kuka apua antaa. Asumiseen liittyvän avun koettu laatu liittyy vammaisen asiakkaan ja työntekijän välisen kohtaamisen laatuun (Kivistö 2011; Lappalainen 2014).
Henkilökohtainen apu oli yleensä edesauttanut osallisuutta.
Myös viranomaiskohtaamisissa moni oli kokenut epäarvostavaa ja epäyhdenvertaista, myös työntekijästä riippuvaa kohtelua sekä kuulemattomaksi jäämistä. Nykyisin sosiaalityön retoriikassa puhutaan kuitenkin työntekijän ja asiakkaan kumppanuudesta ja jaetusta asiantuntijuudesta. Uudistuvan vammaispalvelulain luonnoksessa korostetaan vammaisen ihmisen osallisuutta koko sosiaalityön prosessin aikana (Huhta 2015).
Kolmannessa osatutkimuksessa vammaiset ihmiset puhuivat osallisuudesta positiivisena sopeutumisen kykynä tai voimauttavana taistelemisena silloin, kun he olivat saavuttaneet jotain merkityksellistä. Osattomuudesta puhuttiin voimia vievänä taistelemaan joutumisena sekä pakkona sopeutua tai luovuttaa. Palvelusuunnitelmissa sosiaaliviranomaiset dokumentoivat vammaisten asiakkaidensa osallistumisen kohteita sekä jonkin verran heidän voimavarojaan ja toiveitaan. Palvelusuunnitelmissa korostettiin vamman vaikea-asteisuutta, toimintakyvyn vajeita ja avun tarpeita. Palvelusuunnitelmissa ei juurikaan kuvattu teknologiaosallisuuden toteutumista. Tähän sosiaalityön prosessissa tulisi kiinnittää huomiota. Palvelusuunnitelmissa ja niitä edeltävissä palvelutarvearvioissa tulisi yleisesti huomioida ja dokumentoida, miten kunkin asiakkaan osallisuus yksilöllisesti rakentuu. Tähän tarvitaan asiakkaan kokemuksellista asiantuntijuutta.
Sosiaalityön dokumentointia on internetin keskustelupalstoilla kritisoitu jopa siten, että se ei perustu tietoon vaan työntekijöiden omien käsitysten vahvistamiseen. Teknologian ja tiedon tuottamisen näkökulmasta olisi mahdollista kokeilla osallistavaa dokumentointia, jossa asiakas ja työntekijä työskentelevät ja kirjoittavat yhdessä. Tällöin dokumentoiduksi voisi tulla yhteinen, jaettu ymmärrys asiasta.
Asiakasosallisuutta sosiaalityön prosessissa
Uudistuneen sosiaalihuoltolain (1301/2014) tarkoituksena on vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta sekä asiakaskeskeisyyttä. Kunnissa kehitetäänkin kokemus- ja kehittäjäasiakastoimintaa ja muita kanavia kansalaisosallistumiselle.
Sosiaalityö on asiakas- ja asiantuntijatyötä, jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisön tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 15 §). Sosiaalityö ei siis ole ennaltaehkäisevää ohjausta tai neuvontaa tai managerialistista palveluohjausta silloin, kun tarpeet vaativat jotakin syvällisempää, esimerkiksi psykososiaalista tai valtaistavaa työskentelyä. Sosiaalihuoltolain vahvistuttua vammaisten ihmisten parissa tehtävää sosiaalityötä voitaneen toteuttaa asiakastarpeisiin ja asiakkaan etuun perustuen sekä perussosiaalityönä että erikoisosaamista vaativana vammaissosiaalityönä.
Sosiaalihuoltolaissa (34-46 §) määritellään sosiaalityön kokonaisvaltainen prosessi. Prosessi sisältää yhteydenottamisen, palvelutarpeen arvioinnin, asiakassuunnitelman, päätösten teon ja palvelujen toteuttamisen, arvioinnin sekä prosessin päättämisen. Lakiin on kirjattu myös läheisverkoston sekä monialaisen työn tarpeen kartoittaminen. Sosiaalityön prosessia tavoitteellisesti läpileikkaa sekä asiakasosallisuus että palvelujen käyttäjien tarpeet huomioiva palvelumuotoilu. Osallisuuden edistämiseksi sosiaalityössä on asetettava asiakas yhteisen työskentelyn keskiöön prosessin kaikissa vaiheissa arvostaen asiakkaan kokemuksellista tietoa. Joustavassa palvelumuotoilussa osa asiakkaista voi asioida omatoimisesti sähköisesti osan saadessa tiiviimpää sosiaalityön palvelua joko kokonaan tai osittain kasvokkain.
Osallisuuden edistämiseksi sosiaalityössä on asetettava asiakas yhteisen työskentelyn keskiöön prosessin kaikissa vaiheissa arvostaen asiakkaan kokemuksellista tietoa.
Monipuolisen tiedontuotannon merkitys sosiaalityössä
Sosiaalityötä on kuvailtu tietotyöksi. Kunnissa sosiaalityötä kuitenkin kuvataan lähinnä taloudellisten tunnuslukujen avulla. Esimerkiksi vuoden 2014 aikana kuuden suurimman kaupungin vammaispalvelukustannukset nousivat 7,5 prosenttia edellisvuodesta ja deflatoidut kustannukset noin 26 prosenttia vuosien 2010 ja 2014 välillä. (Vartiainen 2015.)
Henkilökohtainen apu on osallisuutta tukeva palvelu, joka mahdollistaa vaikeavammaisille ihmisille myös vapaa-ajan ja yhteiskunnallisen osallistumisen. Henkilökohtaisen avun asiakasmäärä on yli kaksinkertaistunut kuutoskaupungeissa viimeisen viiden vuoden aikana. Sekä asiakasmäärä että kustannukset kasvoivat vuoden 2014 aikana yli 14 prosenttia (Vartiainen 2015). Taloudellisilla tunnusluvuilla on vaikea osoittaa sosiaalityön palvelujen vaikuttavuutta hyvinvoinnin ja osallisuuden näkökulmasta. Tarvitaan monipuolista tietoa, jota on saatavilla esimerkiksi asiakkaiden palvelusuunnitelmia systemaattisesti analysoimalla ja dokumentointiin huomiota kiinnittämällä.
Henkilökohtainen apu on osallisuutta tukeva palvelu, joka mahdollistaa vaikeavammaisille ihmisille myös vapaa-ajan ja yhteiskunnallisen osallistumisen.
Tiedon tuotannon tarve liittyy myös rakenteelliseen sosiaalityöhön, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Sosiaalihuoltolain 7 § mukaisesti rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu 1) tiedon tuottaminen asiakastarpeista, niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä palveluiden vaikuttavuudesta, 2) tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sekä 3) sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuominen osaksi kunnan monialaista yhteistyötä.
Sosiaalityön teknologiaosaaminen, sekä asiakas- ja työntekijätarpeet huomioiva tietojärjestelmä auttaa tiedon tuotannossa ja hyödyntämisessä. Tietotyö mahdollistaa käytäntöjen perusteltavuuden ja tutkimusperustaisen kehittämisen. Tietotyö toimivien tietojärjestelmien avulla mahdollistaa myös sujuvan monialaisen työn tekemisen.
Sosiaalityön tulee vahvistaa teknologian mahdollisuuksia ja minimoida riskejä
Sosiaalityönkin asiakkaat olettavat saavansa palvelua ajallisesti ja menetelmällisesti joustavasti ja tarpeitaan vastaavasti. Erityisesti nuorten ja työikäisten kohdalla sähköisillä palveluilla voi olla merkittävä osa osallisuudessa. Teknologian avulla asiakkaat voivat hankkia ja tuottaa tietoa, eAsioida, osallistua aktiivisesti sosiaalityön prosessiin sen eri vaiheissa sekä raportoida palvelujen laadusta. Teknologia mahdollistaa myös matalan kynnyksen vuorovaikutuksen. Videopuhelut voivat tuoda helpotusta esimerkiksi pitkiin välimatkoihin. Teknologia ja sähköiset palvelut voivat vahvistaa sosiaalityön osaamista sekä osaamisen ylläpitämistä ja kehittämistä. Sähköiset palvelut voivat vahvistaa myös sosiaalityön avoimuutta ja näkyvyyttä. Tämä vaatii kuitenkin sekä toimivaa teknologiaa että sosiaalityön teknologiaosaamista.
Mikäli palvelujen käyttäjien moninaisia tarpeita ei oteta kehityksessä huomioon, hyvää tarkoittava teknologia voi syrjäyttää osan kansalaisista (Pohjola ym. 2010; Watling & Rogers 2012). Teknologia- tai digiosallisuuden jakautuessa epäyhdenvertaisesti puhutaan digitaalisesta kuilusta (esim. Strömberg-Jakka 2010; Watling & Rogers 2012). Teknologiaa ei ole käytettävissä eri puolilla maata yhdenvertaisesti, eivätkä kaikki osaa, pysty tai halua hyödyntää teknologiaa.
Sosiaalipalvelujen asiakkaat eivät ole sähköisten palvelujen tarjonnan suhteen vielä yhdenvertaisessa asemassa muiden kansalaisten kanssa (Strömberg-Jakka 2010). Sosiaalityön tehtävä on tunnistaa teknologian haasteet, kuten joidenkin vammaisten ihmisten aidon itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Vammaissosiaalityön erikoisosaaminen yhdistettynä sosiaalityön teknologiaosaamiseen ja vammaisten ihmisten kokemusasiantuntijuuteen mahdollistaa teknologisoitumis- ja sähköistymiskehityksen, jossa huomioidaan saavutettavuuden, esteettömyyden ja käytettävyyden periaatteet.
Sosiaalityön tehtävä on tunnistaa teknologian haasteet, kuten joidenkin vammaisten ihmisten aidon itsemääräämisoikeuden toteutuminen.
Kumppanuudella kokonaisvaltaista osallisuutta
Talouspuhe varjostaa vammaisten ihmisten osallisuutta. Toisaalta lakiuudistukset tarjoavat vahvan perustan osallisuudelle. Oikeudenmukaisuuteen perustuvan sosiaalityön on oltava aktiivisesti mukana yhteiskunnallisissa, myös teknologisoitumista ja palvelujen sähköistämistä koskevissa prosesseissa kansalaisten osallisuuden näkökulmasta.
Sähköiset palvelut tarjoavat mahdollisuuksia vahvistaa asiakkaan ja sosiaalityön kumppanuutta sekä molempien omaa ja yhteistä tietoperustaa. Yhteistoimijuus voi toteutua järjestelmässä, jossa tiedon saatavuus ja tuottaminen ovat mahdollisia sekä työntekijöille että asiakkaille. Toimivat sähköiset palvelut voivat auttaa palvelujen alueellisessa saatavuudessa ja monipuolistaa palveluvalikoimaa tarveperustaisesti.
Kokonaisvaltainen osallisuus sisältää teknologiaosallisuuden. Sosiaalityö huolehtii osaltaan teknologiaosallisuuden oikeudenmukaisesta toteutumisesta. Sosiaalityössä tarvitaan sosiaalityön teknologiaosaamista, osallisuuden huomioimista koko asiakasprosessin ajan sekä lisää tutkimusta. Palvelujen sähköistämisessä tarpeita vastaaviksi tarvitaan palvelun käyttäjien, käytännön työntekijöiden, kehittämisen sekä IT-alan asiantuntemusta. Teknologia muuttaa sosiaalista, mutta myös sosiaalinen vaikuttaa teknologisoitumiseen ja digitalisaatioon.
Palvelujen sähköistämisessä tarpeita vastaaviksi tarvitaan palvelun käyttäjien, käytännön työntekijöiden, kehittämisen sekä IT-alan asiantuntemusta.
Mari Kivistö
yliopistonlehtori, YTT
Lapin yliopisto
Artikkeli on julkaistu alunperin Suuntaaja-verkkolehdessä 3/2015.
Lähteet ja lisätietoja
Creswell, John W. & Plano, Clark Vicky L. (2011). Designing and conducting mixed-method reearch. 2nd edition. California: Sage.
Huhta, Jaana (2015). Puheenvuoro vammaispalvelujen neuvottelupäivillä 29.1.2015.
IFSW (2014). Sosiaalityön maailmanlaajuinen määritelmä.
Kanula, Saara (2015). Esteettömyys mahdollistaa osallisuuden yhteiskuntaan. Aspa-Suuntaaja 2/2015.
Sosiaalihuoltolain soveltamisopas (2015).
Strömberg-Jakka, Minna (2010). Sosiaalityötä ja tasa-arvoa sosiaalitoimen verkkoneuvontaan? Teoksessa: Pohjola Anneli, Kääriäinen Aino & Kuusisto–Niemi Sirpa (toim.) Sosiaalityö, tieto ja teknologia. Juva: PS-kustannus:.
Watling, Sue & Rogers, Jim (2012). Social work in a digital society. London: Sage.
