Osallisuus vammaissosiaalityössä

Espoossa kehitetään käytäntöjä, jotka mahdollistavat vammaisten lasten ja nuorten äänen kuulumisen vammaissosiaalityössä. Osallisuuden toteutumisen edellytyksenä ovat asiakkaan ja työntekijän molemminpuolinen kunnioitus sekä organisaation rakenteet, jotka mahdollistavat asiakkaiden mukanaolon kehittämistyössä.

Osallisuudella voidaan tarkoittaa sosiaalityössä montaa asiaa. Itse hahmotan osallisuuden koostuvan kahdesta tasosta. Yksi taso on asiakkaan ja työntekijän välillä. Tällöin osallisuus on vuorovaikutusta, toisen kunnioittamista ja yhdessä tekemistä. Toinen taso on asiakkaan ja organisaation välillä. Tällöin osallisuus voi olla esimerkiksi kehittäjäasiakkaana toimimista ja asiakkaiden osallisuuden mahdollistamista rakenteellisella tasolla. Molemmat tasot ovat tärkeitä ja ne vaikuttavat vahvasti toisiinsa. On myös tärkeää muistaa, että ihmiset tekevät organisaation.

Osallisuuden varmistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vammaissosiaalityön asiakasprosessissa (VamO) -hanke on valtakunnallinen tutkimus- ja kehittämishanke. Sen yhtenä tavoitteena on tuottaa kuvaus osallisuuden varmistavasta vammaissosiaalityön prosessista. Hankkeessa halutaankin nostaa asiakasosallisuus esille. Tällä tavoitellaan erityisesti sosiaalityön parempaa vaikuttavuutta ja asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Näillä taas halutaan edistää asiakkaiden hyvinvointia.

VamO on ESR-rahoitteinen hanke, jonka toiminta-aika on 1.9.2016-31.8.2019. Mukana hanketta toteuttamassa ovat Lapin yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Espoon kaupunki, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote, Eteva kuntayhtymä, Invalidiliitto, Kynnys ry sekä Rovaniemen kaupunki. Espoon erityisenä tavoitteena on nostaa lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä osallisuus esiin. 

Organisaation rakenteet ja osallisuus

Organisaatiossa voidaan luoda rakenteet, jotka mahdollistavat asiakkaiden mukaantulon vammaissosiaalityön kehittämiseen. Tällöin palveluista ja prosesseista saadaan paremmin asiakkaiden tilanteisiin ja tarpeisiin vastaavia. Tyypillistä on, että organisaatio kehittää toimintojaan asiakkaan parasta ajatellen. Parempi kuitenkin olisi, jos asiakkaat otettaisiin mukaan kehittämiseen ja työskentelyyn. Tätä varten tarvitaan pysyviä rakenteita, jotta asiakkaiden mukaan ottaminen ei jäisi vain yhden kehittämistyön pituiseksi tai yhden työntekijän ponnistukseksi. Osallisuuteen tarvitaan myös resursseja; osallisuudesta on vaikea puhua, jos työntekijöillä ei ole aikaa pysähtyä kuuntelemaan, mitä sanottavaa asiakkailla on.

Organisaatiossa voidaan luoda rakenteet, jotka mahdollistavat asiakkaiden mukaantulon vammaissosiaalityön kehittämiseen.

Espoossa on pyritty lisäämään kehittämistyöhön osallistuvien asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden määrää. Tämä ei koske pelkästään vammaispalveluita, vaan kaupunkiin on perustettu kokemusasiantuntijaverkosto, joka koordinoi ja kehittää kokemusasiantuntijuutta. Espoo on myös kaupunkitasolla vahvistanut kokemusasiantuntijoille maksettavat palkkiot. Esimerkiksi osallistumisesta kehittämispäivän tilaisuuteen, jonka pituus on enintään kaksi tuntia, maksetaan 35 euron palkkio. Kiinteiden palkkioiden asettaminen osoittaa arvostusta kokemusasiantuntijana tehtävää työtä kohtaan. Toisinaan raha myös saattaa mahdollistaa jonkun osallistumisen.

Osallisuusryhmät vammaissosiaalityötä kehittämässä

Yksi vaihtoehto ottaa asiakkaat mukaan kehittämistyöhön on perustaa osallisuusryhmiä. Näistä ryhmistä käytetään monia erilaisia nimityksiä, mutta niiden keskeinen idea on, että asiakkaat kokoontuvat yhteen ja osallistuvat organisaation toiminnan kehittämiseen jakamalla kokemuksiaan ja ideoimalla uutta. VamOssa kukin osatoteuttaja on perustanut oman asiakaskuntansa mukaisia osallisuusryhmiä. Kukin ryhmä koottiin hieman eri tavoin. Tämä on hyvä osoitus siitä, että yhtä oikeaa tapaa ryhmän luomiseen ei ole. Rovaniemellä ryhmän kokoaminen annettiin vammaisneuvoston ratkaistavaksi, Etevassa ryhmä muodostettiin jo olemassa olevasta asiakasraadista, Eksotessa ryhmään kutsuttiin satunnaisotannalla sellaisia asiakkaita, joilla on kuljetuspalvelun ja henkilökohtaisen avun palvelut ja Espoossa kutsu lähetettiin kaikille alle 16-vuotiaille asiakkaille ja heidän perheilleen. Espoossa ryhmiä vedetään yhteistyössä Invalidiliiton kanssa.

Espoossa päädyttiin perustamaan oma ryhmä vammaisille lapsille sekä toinen ryhmä vammaisten lasten vanhemmille sekä sellaisille aikuisille ja nuorille, jotka ovat lapsuudessaan olleet vammaispalveluiden asiakkaana. Lasten ryhmän tärkeimpänä tavoitteena on siihen osallistuvien lasten avulla kokeilla ja kehittää välineitä, joilla lasten oma ääni saataisiin paremmin kuuluviin sosiaalityössä. Ryhmässä on esimerkiksi kokeiltu Pesäpuu ry:n kehittämää Minun päiväni -lomaketta lasten osallisuutta lisäävänä työkaluna. Positiivisten kokemusten vuoksi lomake otetaan käyttöön myös sosiaalityön tapaamisiin. Aikuisten ryhmä toimii enemmän kehittävänä ryhmänä, jossa käsitellään asiakasprosessia ja esitetään tähän parannusehdotuksia. Ryhmä on esimerkiksi ottanut kantaa vammaispalvelujen neuvonnan ja palveluohjauksen järjestämiseen, jota ollaankin nyt uudistamassa.

Lisäksi Espoossa hyödynnetään sosiaalista mediaa ja perustettiin Facebookiin oma VamO-ryhmä, jossa myös kehittämisasioita voidaan viedä eteenpäin. Tämä mahdollistaa osallistumisen myös niille, jotka eivät pääse paikan päälle. Espoon vammaispalveluissa on myös hyödynnetty kokemusasiantuntijoita esimerkiksi, kun on järjestetty muuttovalmennusta omaisille. Tästä on ollut korvaamatonta apua muuttoa suunnittelevan henkilön läheisille.

Tiedottaminen lisää palveluymmärrystä

Sosiaalihuollossa organisaatio vastaa yleisen tiedottamisen ja neuvonnan järjestämisestä. Jos asiakas ei saa tietoa hänelle oleellisista asioista, hän ei voi myöskään ottaa kantaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Kun tätä kehitetään, puhutaan asiakkaan palveluymmärryksen lisäämisestä. Vammaissosiaalityössä tämä vaatii useita yhteydenottokanavia. Useassa osallisuusryhmässä kokemusasiantuntijat ovat tuoneet esille, että kuntien internet-sivujen tulee olla kunnossa, mutta pelkästään sähköiset välineet tiedottamiseen ja yhteydenottamiseen eivät riitä. Tarvitaan myös perinteisiä kanavia, kuten painettuja esitteitä ja puhelinneuvontaa.

Yhdelle esteetön tieto ei ole sitä kaikille. Tämä monipuolisuus kaikessa vuorovaikutuksessa onkin vammaissosiaalityön erityispiirre. Organisaation vastuulla on myös antaa asiakkaille mahdollisuus antaa palautetta, kertoa kehittämisehdotuksistaan ja ennen kaikkea varmistaa, että annettu palaute otetaan huomioon.

Jos asiakas ei saa tietoa hänelle oleellisista asioista, hän ei voi myöskään ottaa kantaa itseään koskevaan päätöksentekoon.

Osallisuus omaan prosessiin vaikuttamisena

Ihanteellista osallisuuden toteutumisen kannalta olisi, että asiakas ja työntekijä tekisivät yhteistyötä tasavertaisina asiantuntijoina. Työntekijällä on kuitenkin päätöksentekovastuu, mikä käytännössä tekee aidon tasavertaisuuden toteutumisesta vaikeaa. Oleellista on, että työntekijä kunnioittaa asiakasta oman asiansa asiantuntijana ja asiakas kunnioittaa työntekijää vammaissosiaalityön asiantuntijana.

Lähtökohta osallisuudelle on, että itse asiakas saa osallistua häntä koskeviin tapaamisiin. Valitettavasti tämä ei vielä ole itsestäänselvyys vammaisten henkilöiden kohdalla. Asiakkaan läsnäolon varmistaminen on kuitenkin työntekijän vastuulla. Samaan aikaan tulee muistaa, että asiakkaalla on myös oikeus kieltäytyä osallistumasta. Erityisesti lasten kohdalla on pohdittava hänen ikätasoaan ja sitä, miten asioista keskustellaan hänelle sopivalla tavalla. Vammaispalvelulain mukaisessa palvelusuunnitelmassa keskitytään helposti asiakkaan vamman tai sairauden aiheuttamiin toimintakyvyn rajoitteisiin ja vaikeuksiin, ovathan ne edellytys palvelujen saamiselle. Jotta vammaissosiaalityön palaverit eivät olisi asiakkaan heikkouksien auki repimistä, tulee muistaa keskittyä myös asiakkaiden voimavaroihin ja vahvuuksiin.

Vuorovaikutuksen onnistuminen on kriittinen osa asiakkaan osallisuutta. Vammaissosiaalityössä haasteena on vuorovaikutuksen moninaisuus. Sosiaalityöntekijän osaamiseen ei sisälly kaikkien puhetta tukevien kommunikaatiomenetelmien hallinta, mutta hänen tehtävänsä on järjestää asiakkaalle mahdollisuus osallistua omien asioiden käsittelyyn niillä kommunikaatiokeinoilla, joita asiakas on tottunut käyttämään. Sosiaalityöntekijän tuleekin tietää, milloin turvautua esimerkiksi tulkkiin tai tuettuun päätöksentekoon. Joskus vuorovaikutus on sitä, että omaiset tai muut läheiset tulkitsevat asiakkaan mielipidettä. Tällöin tulee olla tarkkana, että näkemys on aidosti asiakkaan, eikä omaisen.

Vuorovaikutuksen onnistuminen on kriittinen osa asiakkaan osallisuutta.

Vammaissosiaalityön osallisuuden toteutumisessa tulee ymmärtää, että asiakkaan voi myös ottaa konkreettisesti mukaan esimerkiksi palvelusuunnitelmien tekemiseen. Vaikka laki edellyttää asiakkaan mukaan ottamista, tämä jää usein varsin pinnalliselle tasolle. Espoon vammaispalveluiden työntekijöillä on kannettavat tietokoneet mukana kotikäynneillä, jolloin asiakkaan näkemyksen saa kirjattua mahdollisimman alkuperäisessä muodossa asiakirjoihin. Mahdollisuus on myös siihen, että käynnillä teksti heijastetaan seinälle, jolloin asiakas voi vaikuttaa siihen, mitä asioita kirjataan ja miten. Asiakkaalla on myös aina jälkikäteen mahdollisuus korjata ja kommentoida hänestä kirjoitettua tekstiä. Sosiaalityöntekijän vastuulla on varmistaa, että asiakas tietää tämän.

Sillä, että asiakas tulee kuulluksi ja kohdatuksi hänen omassa prosessissaan, on tärkeä merkitys yhteistyölle. Vammaissosiaalityöhön kuuluu myös vaikeita asioita ja joskus sosiaalityöntekijä tekee asiakkaalle kielteisiä päätöksiä. Jos asiat on käsitelty avoimesti ja asiakas tuntee, että prosessi on kaikesta huolimatta ollut hänen hallinnassaan, on yhteistyön jatkuminen tämän jälkeen paljon helpompaa.

Sillä, että asiakas tulee kuulluksi ja kohdatuksi hänen omassa prosessissaan, on tärkeä merkitys yhteistyölle.

Tulevaisuudessa

Vaikka olemmekin Espoossa nyt ottaneet asiakasosallisuuden keskiöön, on vielä paljon tehtävissä. VamOssa on juuri toteutettu valtakunnallinen kysely vammaissosiaalityön asiakkaille. Kyselyssä kartoitettiin asiakkaiden kokemuksia, ideoita ja toiveita osallisuuden suhteen. Kyselyn tulokset sekä osallisuusryhmien keskustelut tulevat toimimaan kehittämisen pohjana jatkossa.

Kokemusasiantuntijoiden monipuolista hyödyntämistä sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa tulee edelleen pohtia ja kehittää. Millä tavoin kokemusasiantuntijaa, asiakasraatia, kehittäjäasiakkaita tai muuta osallistavaa kehittämistoimintaa voisi ottaa osaksi juuri meidän toimintaamme?

Tulevaisuudessa myös digitalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia parantaa asiakkaiden osallisuutta ja avaamaan hiljaisen tiedon arkkua, kun asiakkaat muun muassa alkavat nähdä reaaliajassa heitä koskevat asiakirjat. Digitalisaatio luo varmasti tulevaisuudessa sellaisia mahdollisuuksia osallisuudelle, joita emme osaa vielä edes ajatella.

Heli Ronimus
projektisuunnittelija
VamO-hanke

Artikkeli on julkaistu alunperin Suuntaaja-verkkojulkaisussa 3/2017.