Saavutettavat palvelut helpottavat näkövammaisten arkea

Näkövammaisten apuvälineet ovat kehittyneet huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erillisistä apuvälineistä on siirrytty älypuhelimissa toimiviin apuvälineohjelmistoihin ja -palveluihin.

Samalla niiden hinta on laskenut merkittävästi. Tähän ovat vaikuttaneet yhteiskunnan isot megatrendit, kuten esineiden internet ja digitalisaatio. Myös tuleva esteettömyyslainsäädäntö ohjaa kehitystä kohti saavutettavia sähköisiä palveluita.

Kaisan matka museoon

Kaisa on sokea it-asiantuntija, joka liikkuu bussilla tai metrolla. Apunaan hänellä on opaskoira Sepin lisäksi älypuhelin, jossa on puhuva BlindSquare-navigaattori ympäristön hahmottamiseen. Älypuhelimen koneääni kertoo Kaisalle, mikä risteys on edessä ja kuinka pitkä matka on vielä bussipysäkille. Kaisa on valinnut, että ohjelman koneääni kertoo hänelle liikenteen ja ravintoloiden tiedot. Hän ravistaa puhelinta, jolloin BlindSquare kertoo lähimmät paikat ja etäisyydet niihin ilmansuuntineen. Kaisa on vähällä törmätä jalkakäytävälle pystytettyyn ravintolan mainoskylttiin. Hän ei näe lukea kyltin tekstiä, mutta sen sijaan hän voi kysyä BlindSquarelta ravintolan ruokalistan. Jos ruokalista miellyttää, hän voi vielä tarkistaa muiden käyttäjien arvostelut ravintolasta. Kaisa jatkaa matkaa edelleen bussipysäkille, ja tarkistaa puhelimellaan, montako minuuttia on vielä aikaa bussin saapumiseen ja onko bussi aikataulustaan jäljessä.

Älypuhelimen koneääni kertoo Kaisalle, mikä risteys on edessä ja kuinka pitkä matka on vielä bussipysäkille.

Koska Kaisa ei ole ennen käynyt Urheilumuseossa, hän on ottanut mukaansa kohokartan bussipysäkiltä museolle. Kohokartan hän on tilannut suomalaisesta nettikaupasta, johon voi ilmoittaa osoitteen, ja ohjelmisto tulostaa automaattisesti kohokartan ympäristöstä. Bussissa Kaisa tutkii kohokarttaa, kun BlindSquare ilmoittaa, että seuraavalla pysäkillä pitää jäädä pois. Pysäkiltä BlindSquare opastaa Kaisan museon sisäänkäynnille, jossa Kaisa käynnistää puhelimen puhuvan museo-oppaan. Virtuaalinen museo-opas johdattaa Kaisan museossa kohteelta toiselle ja kertoo kunkin esineen tarinan samalla, kun Kaisa voi kosketella esineen 3D-mallia kädessään. Tämä suomalainen innovaatio on jo käytössä muutamissa museoissa ja leviää varsinkin ulkomailla.

Virtuaalinen museo-opas johdattaa Kaisan museossa kohteelta toiselle ja kertoo kunkin esineen tarinan samalla, kun Kaisa voi kosketella esineen 3D-mallia kädessään.

Suomalainen BlindSquare ei ollut alun perin puhuva navigaattori, vaan ideana oli kerätä Foursquare-käyttäjien merkitsemiä paikkoja ja rakentaa niistä näkövammaisille maamerkkejä.

Foursquare on ohjelma, jossa merkitään paikka puhelimella ja kerätään pisteitä. Näin sinne kertyy maailmanlaajuisesti hyvin suuri tietokanta paikoista. Sen avulla näkövammainen tietää kaupungilla liikkuessaan, missä on suosittu ravintola tai kulttuurikohde. Vähitellen BlindSquareen lisättiin uusia toimintoja, kuten puhuva navigaattori. Uusimpana ominaisuutena navigointi toimii myös sisällä iBeacon-tekniikkaan perustuvien lähetysmajakoiden avulla.

Kohti saavutettavia teknologiapalveluja

Kuten Kaisan museomatkan käyttöesimerkistäkin käy ilmi, erillisten apuvälineiden merkitys vähenee ja yhteiskunnan esteettömyyden merkitys kasvaa. Ratkaisevaa on, miten yleisten palvelujen saavutettavuus otetaan jo suunnitteluvaiheessa huomioon. Yli 20 %:lla väestöstä on erilaisia pysyviä tai tilapäisiä toimintarajoitteita. Vanhusväestön kasvu lisää entisestään toimintarajoitteisten henkilöiden määrää ja tarvetta esteettömille ratkaisuille.

Erillisten apuvälineiden merkitys vähenee ja yhteiskunnan esteettömyyden merkitys kasvaa.

Pöytäkoneiden, kannettavien tietokoneiden, tablettien ja kännyköiden käyttöliittymät ovat lähentyneet toisiaan ja yhä useammat apuvälineohjelmistot toimivat kaikissa laiteympäristöissä. Uusi käsite ”IoT” eli Internet of Things, esineiden internet, tulee tarjoamaan valtavat mahdollisuudet apuvälineiden kehittymiselle. Kun kaikki laitteet on tulevaisuudessa yhdistetty internettiin, vammainen henkilö voi hallita niitä hänen tarpeisiinsa räätälöidyllä käyttöliittymällä. Näin tulevaisuudessa mitä tahansa laitetta tai esinettä voi hallita minkä tahansa käyttöliittymän kautta. Perinteisten painikkeiden, näppäinten tai kosketusnäytön lisäksi laitteita voi jo tänään ohjata puheella, silmän liikkeellä, tai jopa ajatuksen voimalla.

Pitkä matka on kuljettu siitä, kun jokaiselle eri tavalla vammaiselle henkilölle piti rakentaa oma yksilöllisesti sovitettu elektroninen apuväline.

Uudesta kehityksestä on jo kaupallisia esimerkkejä. Korealainen laitevalmistaja esitteli hiljattain Otaniemessä sijaitsevassa laboratoriossaan kodinkoneiden käyttöliittymää näkövammaisille. Älypuhelimella saattoi ohjata kaikkia laboratoriossa olevia kodinkoneita joko puheen, tai kosketusnäytön avulla. Kun tähän puhelimeen liitetään muiden vammaryhmien tarvitsemia ohjaimia, voi kuka tahansa vammainen ihminen ohjata mitä tahansa kodinkonetta. Pitkä matka on kuljettu siitä, kun jokaiselle eri tavalla vammaiselle henkilölle piti rakentaa oma yksilöllisesti sovitettu elektroninen apuväline. 

Kännykkä puhuu ja tunnistaa tavaroita

Näkövammaiset ovat olleet puhuvien ohjelmien suurkuluttajia. Monet puhuvat ohjelmat ja laitteet ovat alun perinkin suunniteltu näkövammaisille. Tulevaisuudessa tulevat yleistymään apuvälineenä toimivat ohjelmistot, joita ei alun perin ole suunniteltu apuvälineeksi. Tällä on myös suotuisa vaikutus hintoihin ja ihmisten mahdollisuuksiin hankkia sovelluksia. 

Tulevaisuudessa tulevat yleistymään apuvälineenä toimivat ohjelmistot, joita ei alun perin ole suunniteltu apuvälineeksi.

Siri on Applen laitteissa toimiva tekoäly, joka ymmärtää puhetta ja myös vastaa puhumalla. Apple kehitti Sirin alun perin helpottamaan ihmisten puhelimen käyttöä. Yksin asuvat vanhukset ottivat sen kuitenkin nopeasti juttukaverikseen. Siriltä voi kysyä lähes mitä vain ja Siri jaksaa uupumatta vastata kysymyksiin. Toisin kuin varsinaiset apuvälineohjelmistot, Siri on valmiiksi asennettu kaikkiin Applen uusimpiin laitteisiin. Kun apuvälineohjelmistot maksavat usein älypuhelimen tai tabletin hinnan, Siri tulee laitteen mukana. 

Sirin käyttö ei ole levinnyt näkövammaisten parissa kuitenkaan niin nopeasti, kuin olisi voinut kuvitella. Ehkä kyse on siitä, että Siri julkaistiin suomen kielellä vain joitain kuukausia sitten, eikä sitä mielletä apuvälineeksi, eikä siten myöskään osata aktiivisesti opetella sen käyttöä. Monilla näkövammaisilla henkilöillä kosketusnäytöllä kirjoittaminen on haasteellista, ja Siri poistaa tämän ongelman, kun tekstin voi sanella.

Näkövammainen henkilö voi tunnistaa erilaisia tavaroita kotonaan tai vaikkapa kaupassa kännykässä toimivalla Be My Eyes -ohjelmistolla. Hän näyttää esinettä kännykän kameralle ja kuva lähetetään palveluun, jossa automaattinen kuvantunnistusohjelmisto tunnistaa sen ja kertoo puheella, mitä kuvassa näkyy. Esimerkiksi kaupassa se kertoo, että kuvassa on litra kevytmaitoa tai kotona, että vaatekaapissa on sininen miesten paita. Jos ohjelmisto ei kykene tunnistamaan kuvassa olevaa esinettä, tulee ihminen avuksi. Avunpyyntö ohjataan vapaaehtoiselle henkilölle, jonka älypuhelimeen näytetään kuva, ja hän kuvailee sokealle, mitä kuvassa on. Palveluun on liittynyt satoja tuhansia vapaaehtoisia näkeviä sekä kymmeniä tuhansia sokeita käyttäjiä. Suomessa palvelun käyttö on vielä vähäistä, vaikka palvelussa voi valita kielen, jolla haluaa apua.

Näkövammainen henkilö voi tunnistaa erilaisia tavaroita kotonaan tai vaikkapa kaupassa kännykässä toimivalla ohjelmistolla.

Käyttäjät mukaan suunnitteluun

Koko 2000-luvun on puhuttu käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta ja sen merkitys on edelleen keskeinen. Kun jokin tuote tai palvelu suunnitellaan, tulisi käyttäjät ottaa mukaan alusta alkaen mukaan. Koska keskimääräistä käyttäjää ei ole olemassa, olisi käyttäjien kirjon oltava mahdollisimman monipuolinen. Siinä tulisi aina olla mukana myös eri tavoin toimintarajoitteisia henkilöitä.

Nykyisin verkkopalvelut suunnitellaan ketterästi. Ketterä suunnittelu tarkoittaa sitä, että projektin alussa ei tehdä kovin yksityiskohtaista määrittelyä, vaan vaatimusmäärittely tarkentuu projektin kuluessa.

Esteettömyyden kannalta paras lopputulos saavutetaan, jos esteettömyys on kirjattu hankkeeseen jo tilausvaiheessa.

Esteettömyyden kannalta paras lopputulos saavutetaan, jos esteettömyys on kirjattu hankkeeseen jo tilausvaiheessa. Tässäkin on syytä noudattaa käyttäjäkeskeisen suunnittelun periaatteita ja osallistaa oikeat käyttäjät mukaan prosessiin. 

Lainsäädäntö ohjaa palveluiden kehittämistä

Lainsäädännöllä voidaan ohjata teknologian kehitystä siihen suuntaan, että apuvälineitä tai erityispalveluita tarvitaan vähemmän kuin ennen. Jos yhteiskunnan yleiset välttämättömyyspalvelut on hoidettu esteettömällä tavalla, ei niihin tarvita erityisryhmille erityiskalliita erityisratkaisuja. Tämän valtavirtaistamisen tulisi olla tavoitetila, koska sillä on myös kansantaloudellisesti suotuisa vaikutus.

Jos yhteiskunnan yleiset välttämättömyyspalvelut on hoidettu esteettömällä tavalla, ei niihin tarvita erityisryhmille erityiskalliita erityisratkaisuja.

Lainsäädäntö ohjaa palveluiden kehittämistä ja markkinat antavat suunnan palveluiden kehittymiselle. Esteettömyys yhteiskunnassamme etenee myös markkinaehtoisesti perustuen yksityisten toimijoiden halukkuuteen. Mikäli tällaista halukkuutta ei löydy riittävästi, voidaan lainsäädännöllisillä keinoilla tehostaa asian etenemistä. 

EU:ssa ollaan parhaillaan valmistelemassa esteettömyyttä koskevaa lainsäädäntöä. Pitkään valmisteltu saavutettavuusdirektiivi on loppusuoralla. Sen tultua voimaan, kaikkien julkisen sektorin verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten on oltava esteettömiä.

Toinen, vielä laajempi palveluiden ja tuotteiden esteettömyyttä koskeva direktiiviehdotus julkistettiin viime vuonna vammaisten ihmisten oikeuksien päivänä. Tämä laki tulee voimaan tullessaan asettamaan ehdot monien julkisten palvelujen ja tuotteiden esteettömyydelle. Tallaisia ovat vaikkapa pankkien jonotusautomaatit ja kaikki matkustuspalvelut.

Kun saavutettavuusdirektiivi tulee voimaan, kaikkien julkisen sektorin verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten on oltava esteettömiä.

Kaisan älykäs asiointireissu 

Esineiden internetiä ja sen mahdollistamaa älykästä ympäristöä, jossa tavarat voivat kommunikoida keskenään, tutkitaan tällä hetkellä useissa hankkeissa. Helsingin keskustassa tullaan lähitulevaisuudessa kokeilemaan millainen on sokeille soveltuva tulevaisuuden kauppa. Siellä saadaan esimakua siitä, millainen on älykäs, esteetön ympäristö.

BlindSquare opastaa Kaisaa jäämään oikealla pysäkillä pois ja neuvoo siitä edelleen reitin kauppakeskuksen ovelle. Kauppakeskuksen älykäs ympäristö yhdistettynä puhelimen anturiteknologiaan ohjaa Kaisan lopulta oikeaan kauppaan.

Kaisan puhelimen kompassi ja kiihtyvyysanturiin yhdistetty askelmittari kertovat oikean suunnan ja etäisyyden kauppaan, koska GPS-satelliittien signaali ei kuulu sisälle kauppakeskukseen. Lisäksi puhelimessa oleva herkkä ilmanpainemittari eli barometri kertoo ohjelmalle senhetkisen korkeuden merenpinnasta. Tämän tiedon avulla puhesyntetisaattori kertoo Kaisalle, missä kerroksessa kulloinkin ollaan. Kaupan ovella oleva iBeacon-majakka kertoo Kaisalle kaupan nimen ja suunnan sekä etäisyyden.

Hyllystä Kaisa nappaa tuotteen ja koskettaa sitä puhelimella, jonka puhesyntetisaattori kertoo hänelle tuoteselosteen ja hinnan.

Kaupassa sisällä iBeacon-majakat opastavat Kaisaa oikealle käytävälle ja lopulta oikealle hyllypaikalle. Hyllystä hän nappaa tuotteen käteensä ja koskettaa sitä puhelimella. Tuotteessa oleva NFC-tiedonsiirtotekniikka tai optinen älytarra kertoo Kaisalle puhelimen puhesyntetisaattorin avulla tuoteselosteen ja hinnan.

Älytarran avulla Kaisa saa tulevaisuudessa enemmän tietoa tuotteesta kuin näkevät saavat nykyisistä painetuista tuoteselosteista. Älytarraan linkitetään muun muassa tieto tuotteen valmistuspäivästä ja erästä. Mikäli valmistaja havaitsee tuotteessa virheen, voi tuote vielä kotona kertoa virheestä ja pyytää Kaisaa palauttamaan tuotteen takaisin kauppaan. 

Kirjoittanut: Juha Sylberg, saavutettavuusasiantuntija, Näkövammaisten liitto ry

Julkaistu alunperin Suuntaaja-verkkolehdessä 2/2016