Seksuaalisuuden kohtaaminen avustamisen tilanteissa

Miten kohdata vammaisen ihmisen seksuaalisuus avustamisen tilanteissa? Ihmisarvon kunnioittaminen, hienotunteisuus ja toimiva keskinäinen kommunikointi ovat onnistuneen kohtaamisen kulmakiviä.

Se, että seksuaalisuuteen liittyvien asioiden käsittelemisestä tuli lähes kokopäiväistä työtä, oli oma valintani. Entäpä, kun seksiin tai seksuaalisuuteen törmää työssään tahtomatta? Entä, kun avustajalta pyydetäänkin avustamista seksuaalitoimintojen toteuttamiseksi?

Asia on niin laaja ja moninainen, että siitä saisi kokonaisen kirjasarjan. Raotan kuitenkin hiukan tässä artikkelissa työpaikalla tapahtuvaa seksuaalisuuden kohtaamisen verhoa, ja kirjoitan vammaisuudesta ja seksuaalisuudesta yleisellä tasolla. Lopussa esitän joitakin yksittäisiä ja yksityiskohtaisia tilanteita, joihin avustaja voi työssään joutua ja esimerkkejä siitä, miten kyseisissä tilanteissa voisi toimia. Toivon, että lukija voi esimerkeistä saada pohjaa ja kannustusta soveltaa itselleen sopivia käyttäytymismalleja seksuaalisuuden kohtaamiseen avustajan työssä.

Vammaisuus ja seksuaalisuus

Seksuaalisuus on aiheena monenlaisia ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita herättävä asia. Tarkastellaan sitä mistä suunnasta tahansa, yksi asia on varmaa; seksuaalisuus koskettaa meitä kaikkia, olimme sitten vammaisia tai vammattomia, sairaita tai terveitä, kauniita tai rohkeita. Seksuaalisuus on perustarve, olennainen osa persoonallisuuttamme ja koko ihmisyyttämme. 

Vammaisuus ei poista ihmisestä seksuaalisuutta, mutta se saattaa tuoda haasteita seksin toteutumiselle käytännössä. Myös seksuaalinen kehitys voi olla haasteellista, mikäli elää sellaisissa olosuhteissa, joissa vanhoihin myytteihin perustuvaa, asenteellista suhtautumista vammaisen ihmisen seksuaalisuuteen on läsnä. Tällaisia myyttejä ovat esimerkiksi:

  • vammainen ihminen ei ole kiinnostunut seksistä
  • vammaiselle ihmiselle ei kannata puhua seksistä, sillä se aiheuttaa vain mielipahaa,
  • mikäli vammainen ihminen haluaa seurustella, on paras seurustella toisen vammaisen kanssa
  • vammaisesta ihmisestä ei ole isäksi tai äidiksi
  • vammaisen naisen kuukautiset tulee lakkauttaa, niistä on vain lisää työtä avustajalle
  • vammainen lapsi ei tarvitse seksuaalikasvatusta
  • mikäli vammaiseen ihmiseen liitetään käsite seksi, on kyse vammaisseksistä
  • vammaiset ihmiset ovat ikuisesti lapsia,
  • kaikki vammaiset ihmiset ovat heteroseksuaaleja.

Vammaisuus ei poista ihmisestä seksuaalisuutta, mutta se saattaa tuoda haasteita seksin toteutumiselle käytännössä.

Työskenneltyäni vammaisten ihmisten parissa toistakymmentä vuotta, joista seksuaalineuvojana useita vuosia, on ikävä kyllä todettava edellä mainittujen myyttien olevan yhä olemassa. Ihmisten kertomat tarinat kokemuksistaan ja tuntemuksistaan seksuaalisuuden ja vammaisuuden saralla paljastavat asenteellisen suhtautumisen elävän yllättävän sitkeässä! 

Seksuaalisuuttaan voi ilmaista muun muassa kommunikoimalla, pukeutumisella, katseilla, kosketuksilla ja eleillä. Seksuaalisuuden ilmaisemisen tarve on yksilöllistä. Joku haluaa tehdä sen sanoin, yksi kuunnellen, toinen kosketellen. Joku ei halua koskaan puhua tai kuullakaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, toinen ei muusta välitä! 

Joskus esimerkiksi aivovaurion aiheuttama vammautuminen voi heijastella seksuaalisuuteen siten, että seksuaalisuudesta tulee pakkomielteinen, jatkuvasti pinnalla oleva asia. Toisaalta voi käydä myös niin, että aivovaurion myötä seksuaalinen mielenkiinto katoaa kokonaan. Joillekin ihmisille tuntopuutokset, spastisuus (sairauden aiheuttama lihasjäykkyyden lisääntyminen) tai jokin muu kehon hallintaan liittyvä ominaisuus saattaa tuoda käytännön toimintaan erityistarpeita tai omanlaisensa tavan saavuttaa seksuaalista mielihyvää tai vaikka saada aikaan hedelmöittyminen. 

Ei kuitenkaan ole olemassa jotain tiettyä vammaa, joka vaikuttaisi automaattisesti ihmisen seksuaalisuuteen, eivätkä vammaiset ihmiset koe seksiä tai seksuaalisuutta eri tavoilla vammattomiin verrattuna. Jokainen ihminen kokee seksuaalisuuden omalla tavallaan, omaan kehitykseen, identiteettiin, kokemuksiin, tietoon ja tunteisiinsa pohjautuen. 

Kun seksuaalisuutta tarkastellaan osana ihmisenä olemista, ei ole vaikeaa hyväksyä sen olemassaoloa myös päivittäisessä avustamisen työssä. Ihmisistähän on kysymys. 

Puheeksi ottamisen taito

Olisipa hienoa, jos esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan haastattelutilanteessa jo puhuttaisi seksuaalisuuteen liittyvästä avustamisen tarpeesta. Tämä loisi turvallisen pohjan mahdolliselle tulevalle avustamistilanteelle. Työnhakija voisi myös itse ottaa asian puheeksi, jos näyttää siltä, että työnantaja ei sitä tee. Kommunikointikyky lienee yksi henkilökohtaisen avustajan tärkeistä työkaluista.

Kun avustamisen työtä tehdään asumispalveluyksikössä, on kommunikointi luonnollisesti yhtä tärkeää. 

Keskustelin äskettäin erään asumispalveluyksikön asukkaiden kanssa siitä, miten pyytää avustajaa avustamaan itsetyydytyksessä tai rakastellessa kumppanin kanssa. Asukkaat eivät olleet koskaan puhuneet seksuaalisuudesta avustajien kanssa ja olettivat, että eivät koskaan voisi puhuakaan. Pohdimme, löytyisikö sittenkin joku, edes yksi henkilö, jonka puoleen kääntyä tässä herkässä asiassa…

Asumispalveluyksiköissä voitaisi vaikka yhdessä sopia toimintatavoista ja siitä, ketkä olisivat sellaisia henkilöitä, joiden puoleen asukkaat voisivat kääntyä intiimien asioiden puitteissa.  Mikäli mahdollista, näistä henkilöistä voitaisiin valita joku, joka kävisi seksuaalialan koulutuksen ja toimisi myös työyhteisön tukena.

Myös avustajilla tulisi ehdottomasti olla tila ja aika työhön liittyvien seksuaalisten asioiden käsittelylle. Jotkut arkiset tilanteet saattavat nostaa hämmennyksen tai vaivautuneisuuden tuntemuksia, joista puhuminen on tärkeää.  

Seksuaalisuuteen liittyvien sanojen lausuminen voi toisista tuntua hankalalta, mutta puhumista voi ja kannattaa harjoitella esimerkiksi työkavereiden kanssa. Yhdessä puhuminen on hyvä tapa sekä jakaa ajatuksia ja kokemuksia (yksityisyyden merkeissä tietenkin, mutta yleisellä tasolla), että käyttää asioista ja ilmiöistä oikeita, itselle sopivia sanoja. 

Koulutuspäivä, jonka yhtenä teemana olisi seksuaalisuuden kohtaaminen avustamisen tilanteissa, tarjoaisi mainion foorumin tällaiseen. Toistan, että puhuminen, sanojen lausuminen ääneen, on todellakin paras tapa ylittää mahdollinen puheeksi ottamisen kynnys tilanteessa, jossa sitä tarvitaan. Koulutustilaisuuksissa saa myös asiallista tietoa.

Avustajille tarkoitettujen koulutuspäivien sisällöstä voisi myös tiedottaa asukkaille. Hedelmällisintä olisi kuitenkin järjestää yhteinen koulutuspäivä sekä työntekijöille että asukkaille! Näin luodaan taloon ilmapiiri, jossa seksuaalisuuteen liittyvien asioiden käsitteleminen on sallittua ja hyväksyttyä. 

Väkivallattomuudesta ja kunnioittavasta kommunikoinnista

Kunnioittava, luottamuksellinen kommunikointi avaa tiet käsitellä lähes mitä tahansa ja mahdollistaa parhaiten seksuaalisuuden kohtaamiseen liittyvän väkivallattomuuden. Seksuaalisen toiminnan ei tule loukata, alistaa eikä käyttää ketään hyväkseen. On yhtä tärkeää kunnioittaa omaa seksuaalisuuttaan kuin toisenkin.  

Ajattelen niin, että avustajan ei koskaan kannata työssään ryhtyä epämiellyttävältä tuntuvaan seksuaalisuuteen liittyvään toimenpiteeseen. Jos esimerkiksi asiakas pyytää apua saadakseen jonkin seksivälineen käyttöönsä masturbointiin ja avustajasta toimenpide tuntuu kovin epämiellyttävältä, en suosittelisi avustamaan kyseisessä asiassa. Sen sijaan avustaja voisi tyynesti todeta, että se ei oikein tunnu hänestä luontevalta, mutta ymmärtää asian tärkeyden. Sitten hän voisi kysyä, olisiko joku toinen työntekijä, jota tuohon herkkään hetkeen voisi pyytää avustamaan. Jos tilanteeseen ryhtyy väkisin ja vastentahtoisesti, se voi satuttaa kumpaakin osapuolta. 

Kunnioittava, luottamuksellinen kommunikointi avaa tiet käsitellä lähes mitä tahansa ja mahdollistaa parhaiten seksuaalisuuden kohtaamiseen liittyvän väkivallattomuuden.

On hyvä tiedostaa että spontaani, ajattelematon reagointi (esimerkiksi avustajan huudahdus: Yök! vaikka leikkimielisestikin) voi aiheuttaa asiakkaalle lähtemättömän häpeän ja inhon tunteen seksuaalisuuttaan kohtaan. Lienee turha edes mainita, mutta tarkoitan kunnioittavalla kommunikoinnilla myös luottamuksellisuutta. Työntekijän tulisi tehdä asiakkaalle selväksi, että ei aio puhua asiakkaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kenellekään muulle, ellei asiakas itse jostain syystä niin halua. Mikäli intiimejä asioita on otettava puheeksi jonkun ulkopuolisen kanssa, on asiasta sovittava yhdessä ja selvitettävä tarkasti, miksi ja minkä verran aiheesta olisi tarpeellista puhua.

Käytännön esimerkkejä

Lopuksi muutamia käytännön esimerkkejä toimintaehdotuksineen tilanteista, joita avustajan työssä saattaa tulla vastaan. 

Avustaja on juuri asettamassa urinaalikondomia (peniksen päälle vedettävä, lateksinen virtsankerääjä), kun penis paisuu erektioon ja kondomin saaminen paikoilleen estyy. On ihan tavallista, että mies saa erektion tahdosta riippumattaankin, ja on tärkeää että avustaja toimii tilanteessa mahdollisimman neutraalisti ja hienotunteisesti. Hän voi omaan tyyliinsä todeta ääneen että kappas vaan, laitetaan tähän peniksen päälle vaikka pyyhe vähäksi aikaa ja rupatellaan jostain ihan muusta, kunnes erektio on mennyt ohi ja saadaan ”urtsi” laitettua. Jos tilanteeseen joutuu yllättäen ja varautumatta, saattavat reaktiot olla monenlaisia, mutta ehkä koomisinta on, jos avustaja käyttäytyy ikään kuin erektiota ei olisikaan, vaikka sehän se on keskeisin asia koko tilanteessa! (Paljastettakoon että avustajana olen itse reagoinut juuri tällä tavalla…)

Työnantaja haluaa katsella pornoelokuvaa pienessä yksiössään. Avustaja on työajallaan, joten hänen täytyisi olla paikalla elokuvan aikana. Avustaja kokee tilanteen erittäin ahdistavaksi, sillä hän suorastaan inhoaa pornografiaa. Nyt ollaankin herkillä vesillä. Voiko avustaja kieltäytyä? Pitääkö hänen toimia vastoin omaa seksuaalista hyvinvointiaan? Tällaisessa tilanteessa kehottaisin avustajaa ottamaan asian hienotunteisesti puheeksi. Hän voi kertoa, ettei halua olla läsnä elokuvan aikana ja näin kunnioittaa molempien yksityisyyttä. Kannattaa keskustella, voisiko toimia vaikka siten, että avustaja laittaa elokuvan pyörimään mutta poistuu muille asioille siksi aikaa. Uskon, että hyvässä hengessä asiaan saadaan molempia miellyttävä ratkaisu. Mutta jälleen kerran, kommunikoitava on.

Avustajaa on pyydetty tulemaan huoneeseen tiettyyn kellonaikaan avustamaan kahta henkilöä, jotka haluavat rakastella mutta tarvitsevat siihen jonkin verran apua. Avustaja on etukäteen keskustellut pariskunnan kanssa tulevasta tilanteesta, ja kaikille on selkeää, minkä verran avustaja on paikalla. Oma näkemykseni on, että avustaja voi auttaa tarvittaessa kondomin tai seksivälineen asettamisessa, mukavan asennon löytymisessä ja niin edelleen, mutta poistuu sitten paikalta. Asumispalveluyksikössä voidaan yhteisesti sopia, että avustaja ei jää paikalle seksin ajaksi. Se on hyvä sopimus, joka suojaa jokaisen osapuolen seksuaalista reviiriä. Samanlainen käytäntö toimii itsetyydytyksen suhteen. Avustaja voi avustaa sopivan asennon löytymisessä ja mahdollisen seksivälineen asettamisessa, mutta poistuu sitten paikalta. 

Jos avustaja kokee (oikeastaan missä tahansa tilanteessa) olevansa jännittynyt tai hermostunut, ei kannata sen antaa vaikuttaa negatiivisesti. Voi vaikka todeta, että vähän tämä jännittää, mutta älkää antako sen kuitenkaan häiritä herkkää tilannetta. Kiireetön ja suhteellisen neutraali, vaikkakin myönteinen, läsnäolo luo hetkestä turvallisen.

Viimeisenä esimerkkinä haluan kertoa työtilanteesta, jossa romantiikka ja ihastuminen astuivat esiin. Tiedän pariskuntia, jotka ovat rakastuneet tavattuaan avustamisen merkeissä, mutta mitä tehdä jos tunne onkin yksipuolista? Muistan erään haikean kauniin tarinan, jossa asumispalveluyksikön asukas rakastui talossa työskentelevään avustajaan. Rakastunut kertoi tunteistaan avustajalle, joka ei kuitenkaan tuntenut samoin. Avustaja vietti pitkiä aikoja rakastuneen seurassa – kuunteli ja puhui lempeästi mutta kertoi myös selkeästi omista tunteistaan, jotka eivät sisältäneet eroottisia tai romanttisia piirteitä. Tämä aiheutti rakastuneelle valtavaa surua, mutta luulen, että avustajan myötätuntoinen ja selkeä asennoituminen auttoivat surun kohtaamisessa, hyväksymisessä ja lopulta irti päästämisessä. 

Eläköön ikuinen oppiminen!  

Seksuaalineuvoja- ja kasvattajakoulutuksessa tähdennettiin alusta alkaen, että asiakastyössä tulemme kohtaamaan ensisijaisesti oman seksuaalisuutemme ja sen, miten siihen suhtaudumme. Se oli haastavaa, mutta käytännön työskentely ja työssä oppiminen se vasta haastavaa olikin! Oikeastaan – oppiminen jatkuu aina. Jokainen tilanne on erilainen, jokainen ihminen omanlainen. 

Artikkelia lopettaessani pyörii mielessä monta tärkeää asiaa, joita pitäisi vielä painottaa; esimerkiksi seksuaalioikeudet, seksuaalinen suuntautuneisuus, seksin apuvälineet, seksuaaliterveys ja se, että seksi ja seksuaalisuus eivät tarkoita samaa asiaa. Seksuaalisuus avustamisen tilanteissa on aina ollut jonkin sortin tabu. Toivon, että tämä artikkeli onnistuu herättämään aiheesta sen ansaitsemaa keskustelua.

Merituuli Laiho
seksuaalineuvoja ja -kasvattaja

Artikkeli on alunperin ilmestynyt Suuntaaja-verkkojulkaisussa 1/2013.

Lähteet ja linkit