Vuoteen 2020 mennessä suomalainen työelämä on Euroopan parasta. Näin lupaa Työ- ja elinkeinoministeriö Työelämä 2020 -hankkeessaan yli 30 yhteistyökumppaninsa kanssa. (Työelämä 2020 -hanke 2014) Jotta suomalainen työelämä olisi mallikelpoista vuonna 2020, alla olevien otsikoiden kuvaama tilanne työelämässä on historiaa ja myös kehitysvammaisilla henkilöillä on mahdollisuus pärjätä työmarkkinoilla ja olla osa suomalaista työvoimaa yhdenvertaisina.
Tällaisilla otsikoilla alkoivat 2010-luvun Suomessa kehitysvammaisten työelämästä kertovat lehtijutut:
Kova hinku palkkatöihin.
Palkka pari euroa päivässä.
Kehitysvammaisten laillinen riisto.
Kehitysvammaisilla teetetään töitä muutaman euron päiväpalkalla.
Olisi kiva joskus saada palkkaa työstä.
Osatyökykyisten avotyö on orjatyötä.
Ollakseen työelämän mallimaa Suomen on kehitettävä kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuuksia työelämässä. Tulevaisuudessa myös kehitysvammaiset ihmiset tekevät työtä – oikeassa palkkatyösuhteessa. Silloin ihmetellään, että aiemmin ei herätty siihen, kuinka suhteellisen pienellä panostuksella on saatu työelämään yhdenvertaisuutta ja ahkeraa työvoimaa työpaikoille. Työelämä 2020 -hankkeen arvojen mukaisesti tarvitaan vain hieman rohkeutta, sitkeyttä ja luottamusta, jotta entistä useampi tekisi työtä, jolla on tarkoitus (Aaltonen ym. 2014). Eikä työtä tarvitse tehdä vain tekemisen ilosta, vaan siitä on myös tekijälleen taloudellista hyötyä.
Tänä päivänä tuhannet kehitysvammaiset ihmiset tekevät työtä tuotannollisissa toimintakeskuksissa tai avotyötoimintana tavallisilla työpaikoilla. Avotyötoiminta kehitettiin kuntien kehitysvammahuollossa 1990-luvulla työtoiminnan yhdeksi muodoksi. Silloin sen ajateltiin olevan edistyksellinen keino integroida vammaisia tavalliseen työelämään ja työpaikoille. Se oli myös kustannustehokas keino toteuttaa työtoimintaa. Työtoimintaa järjestetään kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain tai sosiaalihuoltolain perusteella sosiaalihuollon asiakkaalle. Avotyötoiminnasta ei kuitenkaan säädetä erikseen näissä laeissa, vaan avotyötoiminnassa on kyse vuosien mittaan syntyneestä käytännöstä. (Saloviita ym. 1997; Varanka ym. 2012; ”Avotyötoiminta” KVTL.)
Toimintakeskus nähdään edelleen kehitysvammaisen työntekijän luonnollisena työnteon ympäristönä ja monissa kunnissa lähestulkoon ainoana vaihtoehtona. Jos oikein hyvä tuuri käy, kyvykkäimmille työntekijöille on tarjolla työtä oikeilla työpaikoilla – avotyötoimintana. Avotyötoimintaa pidetään kehitysvammaisen työntekijän uran huippuna, vaikka tosiasiassa silloin kehitysvammainen työntekijä tekee tuottavaa työtä ilmaisena työvoimana. Palkkaa heille ei työstä makseta, palkallisista vuosilomista tai sairauspoissaoloista puhumattakaan. Se, että työ kartuttaisi vanhuusiän eläkettä, on turha toive. Vaikka työllistyminen on sosiaalihuollon järjestämän toiminnan tavoitteena, todellisuudessa siirtymiä palkkatyöhön tapahtuu hyvin vähän (Klem 2013).
Ihminen kasvaa suhteessa elinympäristöönsä, sen tarjoamiin elämänkokemuksiin ja toisiin ihmisiin. Toimintakeskuksissa vertaisryhmään kuuluvat toiset kehitysvammaiset. Kuljetuspalvelut vievät ja tuovat kotiovelta toimintakeskukseen ja takaisin, liikkuminen paikoissa tapahtuu ryhmänä toisten kehitysvammaisten henkilöiden kanssa. Tällaisessa arjessa elämänkokemukset jäävät helposti melko suppeiksi. Ympärillä häärivä henkilökunta hoitaa ja huolehtii asiat vammaisten asiakkaiden puolesta. Tavallisella työpaikalla työskentely palkkatyösuhteisessa työssä tuo aivan erilaista vertaisuutta, taloudellista riippumattomuutta ja yhteiskunnan osallisuutta kehitysvammaiselle ihmiselle kuin työtoiminta toimintakeskuksessa. Tämä osaltaan tuottaa sen, että tulevaisuudessa yhä useampi kehitysvammainen henkilö on elämässään itsenäisempi ja toimintakykyisempi, oman elämänsä herra.
Työtoiminnasta työsuhteiseen työhön
Tulevaisuudessa toimintakeskusten työtoiminta ja avotyötoiminta ovat työelämän harjoittelemisen paikkoja, joista on tosiasiallinen mahdollisuus ponnistaa työsuhteiseen työhön. Avotyötoiminta on toistaiseksi jatkuvana työnteon muotona historiaa. Työnteko ilman työsuhdetta on rajoitettu määräaikaiseksi työkokeiluksi tai harjoittelujaksoiksi, joiden aikana kehitysvammainen henkilö voi treenata työelämätaitojaan ja hioutua timantinkovaksi tekijäksi tehtävässään. Toisaalta määräaikaisen jakson aikana voidaan työtä muokata tekijälleen sopivaksi, räätälöidä työtunteja ja tehtävänkuvaa esimerkiksi yhdistämällä osa-alueita työpaikan erilaisista töistä. Mutta vuosia jatkuvaa palkatonta työntekoa, jossa pahimmillaan työntekijä jää työpäivästään miinukselle, ei enää tapahdu.
Tulevaisuudessa useat kehitysvammaiset ihmiset työllistyvät työsuhteiseen palkkatyöhön samalla tavoin kuin muutkin. Työssään ja työyhteisössään ihminen on ensisijaisesti työntekijä eikä vammainen. Kehitysvamman olemassa oloa ei kuitenkaan voi sivuuttaa. Se on vamma ymmärtämisen ja käsityskyvyn alueella, joten käsitteellinen ajattelu on kehitysvammaiselle vaikeampaa kuin muille. Tämä aiheuttaa sen, että uuden oppiminen voi olla hitaampaa ja tapahtuu eri tavoin kuin muilla. Kehitysvammaiset ihmiset oppivat samoja asioita kuin muutkin, mutta hitaammin ja konkretisoinnin kautta, joten vammastaan johtuen kehitysvammainen henkilö tarvitsee tukea työelämässä.
Tulevaisuudessa tukea tarvitseville on sitä tarjolla. Yhteiskunnassa on herätty siihen, että suhteellisen kevyellä tuella pystytään sosiaalihuollon täysivaltaisista palveluista tukemaan ihmisiä työelämään. Julkiselle taloudelle olisi eduksi, kun työhön kykeneviä kansalaisia tuetaan siirtymään sosiaalihuollon kuluja kasvattavista asiakkaista tuottaviksi työntekijöiksi, jotka osallistuvat verojen maksamiseen ja joilla on enemmän ostovoimaa (Hietala 2013). Puhumattakaan siitä, mitä yksilölle merkitsee se, että tuntee itsensä yhteiskunnan tarpeelliseksi jäseneksi ja saa työpanoksestaan asianmukaisen korvauksen.
Suomen vammaispolitiikan ytimeen kuuluvat oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen, syrjimättömyyteen sekä tarvittaviin palveluihin ja tukitoimiin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012). Työelämässä vamman tai sairauden aiheuttamaa haittaa voidaan kompensoida erilaisin apuvälinein ja työpaikkajärjestelyin (Vates-säätiö). Kehitysvammaisen henkilön tärkein apuväline on toisen ihmisen tuki. Työelämään liittyvän tuen antajaa kutsutaan työ- tai työhönvalmentajaksi. Tuetun työllistymisen mallin mukaan työhönvalmentaja on kehitysvammaisen työntekijän tukena työnhakuvaiheessa, mutta myös jatkuvana taustatukena koko työsuhteen ja -uran ajan. Vaikka kehitysvammainen henkilö oppii tehtävänsä ja pärjää siinä itsenäisesti, voi tuen tarve ilmetä, kun tehtävänkuvassa, työympäristössä tai -yhteisössä tapahtuu muutoksia. Työhönvalmentaja varmistaa säännöllisesti kehitysvammaisen työntekijän ja työpaikan vuorovaikutuksen sujuvuuden ja työhyvinvoinnin jatkuvuuden. (Ylipaavalniemi ym. 2005; ”Työhönvalmennus” KVTL.)
On tärkeää erottaa se, että työhönvalmentajan tuki on vammaispalvelua, mutta itse työsuhde ja työpaikka eivät ole. Työsuhteen lähtökohta on se, että työnantajalla on tehtävä, johon hän tarvitsee tekijän. Työnantajalla on oikeus valita työtehtävään sopivin työntekijä. Jotta kehitysvammaisella työnhakijalla olisi mahdollisuus olla valintatilanteessa samalla viivalla muiden hakijoiden kanssa, on hänellä käytössään vammaispalveluiden tarjoama tuki. Työhönvalmentaja toimii työnantajan ja -tekijän välisenä linkkinä. Työntekijän tukemisen lisäksi hän voi vastata työnantajan kysymyksiin kehitysvamman tuomasta erityisyydestä ja avustaa mahdollisten taloudellisten tukien hakemisessa. Työnantajan tehtävänä ei ole tehdä vammaistyötä, vaan huolehtia laadukkaasta työn tuloksesta omalla alallaan.
Räätälöidyt työsuhteet ja työaikaratkaisut yleistyvät, jotta jokainen yhteiskunnassa voi antaa panoksensa työelämään, kykyjensä ja elämäntilanteensa mukaan.
Meistä tulee leipureita, poliitikkoja, muusikoita…
Asiantuntijoiden mukaan tulevaisuuden työelämää kuvastaa pirstoutuminen ja nopeutuva muutosvauhti. Nopean muutoksen ympäristössä työhönvalmentajan antaman tuen merkitys kehitysvammaiselle työntekijälle korostuu entisestään. Muita tulevaisuuden tendenssejä työelämässä arvioidaan olevan työyhteisöjen monimuotoistuminen ja yksilöllisyyden lisääntyminen. Räätälöidyt työsuhteet ja työaikaratkaisut yleistyvät, jotta jokainen yhteiskunnassa voi antaa panoksensa työelämään, kykyjensä ja elämäntilanteensa mukaan. Tulevaisuuden joustavampi työn tekemisen malli hyödyttää niin kehitysvammaisia kuin monia muita työntekijöitä. Tulevaisuuden työelämä tunnistaa työkykyisyyden monet kasvot ja työkyvyn moniulotteisuuden. Työkyky tai -kyvyttömyys ei ole yksilön ominaisuus vaan yksilön, hänen työnsä ja työympäristön suhteessa muotoutuva yhteinen ominaisuus. Kehitysvammainen työntekijä voi olla täysin työkykyinen sopivassa työtehtävässä ja organisaatiossa.
Tulevaisuuden työyhteisöt ovat monimuotoisia. Menestyvässä yrityksessä monimuotoisen työyhteisön hyödyllisyys on tunnistettu muutenkin kuin yritysvastuullisuuden mainostamisessa ulospäin. Esimerkiksi monien organisaatioiden kilpailukyky perustuu kykyyn oivaltaa kuluttajien tarpeet ja kehittää niihin sopivia tuotteita ja palveluita ennen kilpailijoita. Siihen voi tuottaa erityistä etua työmarkkinoilla olevan erilaisen osaamisen ja voimavarojen monipuolinen hyödyntäminen. Mitä paremmin työpaikalla tunnetaan erilaisia ihmisiä ja niitä löytyy myös työyhteisöstä, sitä paremmin tunnetaan monimuotoinen yhteiskunta ja sen kuluttavat kansalaiset erilaisine tarpeineen. Toisena esimerkkinä olkoon selkokielisyys organisaation viestinnässä. Selkokieli on erityisryhmille kehitettyä yksinkertaistettua yleiskieltä. Arvioiden mukaan selkokielestä hyötyy kuitenkin yli 10 prosenttia väestöstä. Myös työpaikoilla selkokielisestä sisäisestä viestinnästä ja ohjeistuksista varmasti hyötyisi yllättävän moni työntekijä. Monimuotoisen työyhteisön hyödyntämisen perusedellytyksenä on työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu. Yhdenvertaisuus tarkoittaa erilaisuuden aitoa hyväksymistä ja tukea heikommassa asemassa oleville.
Usein törmää kysymykseen kehitysvammaisille sopivista työaloista. Kehitysvammaisia ihmisiä yhdistää ainoastaan vamman samankaltaisuus. Muuten he ovat yksilöitä kuten muutkin. Kehitysvammaisia henkilöitä on kouluttautunut erilaisiin ammatteihin ja heidän taitonsa, vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa ovat yhtä moninaisia kuin ihmisillä yleensäkin. Tästä johtuen ei ole olemassa kehitysvammaisille erityisesti sopivia työtehtäviä tai -aloja. Kehitysvammaisia henkilöitä työskentelee esimerkiksi pullonpalautushuoneen hoitajina, hoiva-avustajina, yksityisyrittäjinä, lähetteinä, toimistotyöntekijöinä ja tuntisuntioina. Kuten nimikkeistä voi päätellä, nykyisinkin kehitysvammaisia työntekijöitä työskentelee monilla eri aloilla, erilaisissa organisaatioissa ja tehtävissä. Tulevaisuudessa alat, tehtävät ja nimikkeet vain lisääntyvät.
Kehitysvammaiset työntekijät voivat olla luonteva, tuottava ja yhdenvertaisesti kohdeltu osa työvoimaa tulevaisuuden Suomessa.
Tulevaisuuden unelmia
Tulevaisuuden visio kehitysvammaisten työelämästä ei ole edes kovin villi. Tulevaisuudessa ammatillisen koulutuksen käyneet työkykyiset ihmiset työllistyvät ammattiin, jota ovat opiskelleet tai halutessaan he voivat suuntautua urallaan toisaalle. He työskentelevät monilla eri aloilla ja eri tehtävissä. Koska heidän työelämään sijoittumistaan rajoittaa vamma, tarjoaa yhteiskunta työllistymiseen ja työelämäosallisuuteen tukea. Tulevaisuudessakaan kaikki kehitysvammaiset eivät työllisty palkkatyöhön. Heille on tarjolla mielekästä päiväaikaista toimintaa, joka tukee heidän omatoimisuuttaan, sosiaalista ja yhteiskunnallista osallisuutta sekä inkluusiota muilla keinoilla kuin työllistymisellä.
Yleisemmälläkin tasolla työn luonne, sen määrittely ja ihmisten suhtautuminen työhön muuttuvat. Kokonaisvaltaista hyvinvointia, osallisuutta ja vastuullisuutta korostavat arvot tulevat entistä tärkeämmiksi myös työelämässä. Vanhojen katoavien töiden tilalle kehittyy uusia tehtäviä, joissa nämä uudet arvot ovat läsnä. Toisaalta ajan jakautuminen työhön ja vapaa-aikaan on murentumassa. Palkkatyön ohella esimerkiksi yrittäjyys ja vapaaehtoistyö ovat kasvavia trendejä. Myös kehitysvammaiset voivat löytää työelämän ulkopuolelta mielekkäitä tapoja toteuttaa itseään ja olla muillekin hyödyksi. Itselleen ja yhteisölleen merkityksellisestä vapaaehtoistyötä tekee esimerkiksi irlantilainen Darragh McKenna, joka ei antanut kehitysvammaisuutensa estää hakemasta kuntansa kunniapormestarin tehtävää. Hänet valittiin asuinkaupunkinsa Borrisokanen pormestariksi vuonna 2010 aktiivisen kampanjoinnin ansiosta. Kampanjan aikana hän organisoi useita tapahtumia, joilla keräsi kaupungin puiston kehittämistyöhön yli 22 000 euroa. Nykyisin kunniapormestarina McKenna tapaa kuntalaisia edustustehtävissä erilaisissa tapahtumissa. (Kennedy 2013)
Politiikka ja vaikuttamistyö ovat monen muunkin kehitysvammaisen henkilön unelmatehtäviä. Hetki unelmaa -valokuvaprojektissa kuvattiin kehitysvammaisia henkilöitä omassa unelmassaan. Useissa kuvissa esiintyvät unelmien minät ovat politiikkoja ja vaikuttajia. Kuvissa esiintyy myös muun muassa muusikoita, urheilijoita, johtajia, leipureita, kokkeja, poliiseja, vammaisten-, lasten- ja vanhustenhoitajia. (Jokaisella on unelma – Hetki Unelmaa -muotokuvanäyttely)
Ainakin osa näistä aloista on myös tulevaisuuden töitä. Tulevaisuuden työelämässä ennustetaan automatisaation, digitalisaation, globalisaation ja robotisaation ohella paikallisuuden, lähipalveluiden ja hidastamisen trendien jatkavan kehittymistään. Esimerkiksi hoiva-alan, kulttuuri-, taide- ja viihdealan sekä käsityöläisyyden on ennakoitu olevan kasvavia aloja. Näillä aloilla löytyy varmasti myös tehtäviä, joihin kehitysvammaisia sijoittuu työntekijöiksi. (Berner 2013; Salminen 2012; Laitinen 2014)
Tämän tulevaisuuden kuvan rakentamiseen tarvitaan vain hieman rohkeutta, sitkeyttä, luottamusta sekä toimivia työllistymisen tukimuotoja palvelurakenteeseen. Niin halutessamme kehitysvammaiset työntekijät voivat olla luonteva, tuottava ja yhdenvertaisesti kohdeltu osa työvoimaa tulevaisuuden Suomessa, jonka työelämä on Euroopan parasta vuonna 2020.
Mari Hakola
työelämän asiantuntija
Kehitysvammaisten tukiliitto ry
Artikkeli on alunperin julkaistu Suuntaaja-verkkojulkaisussa 2/2014.
Lähteet ja lisätietoa
- Aaltonen, T.; Pitkänen E.; Vainio, S.; Kirjavainen P. (2013): Suomalaisen työelämän kehittämisen arvopohja v. 2020, TEM raportteja 35/2013.
- ”Avotyötoiminta” Kehitysvammaisten Tukiliiton www-sivut, viitattu 7.4.2014
- Berner, Anne (2013): Työn tulevaisuus. viitattu 7.4.2014
- Hietala, Harri (2013): Työkyvyttömyyseläkeläisen avoimille työmarkkinoille työllistymisen taloudelliset kannustimet ja vaikutukset, VATES-säätiö.
- Kennedy, Jason (2013): The mayor the merrier. The Irish Times 29.5.2013
- Jokaisella on unelma – Hetki unelmaa -muotokuvanäyttely. Suomen ammattikuvaajat ry. viitattu 7.4.2014
- Klem, Simo (2013): Työllistymistä tukeva toiminta, työtoiminta ja työhönvalmennus sosiaalihuollossa.
- Kuntakartoitus 2013. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:23, Vates-säätiö.
- Laitinen, Jaana (2014): Mitkä ammatit korvaavat Suomen katoavat työpaikat? Tulevaisuudessa syntyy ammatteja, jotka tänään tuntuvat tieteiskirjailijan mielikuvituksen tuotteilta. Helsingin Sanomat 29.1.2014
- Salminen, Jari (2012): Työ tulevaisuudessa: 7 faktaa työstä. viitattu 7.4.2014
- Saloviita, T.; Lehtinen U.; ja Pirttimaa R.; (1997): Tie auki työelämäään. Tuetun työllistämisen käyttäjäkeskeiset työtavat. Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan laitos ja Kehitysvammaisten Tukiliitto.
- ”Tulevaisuuden työelämä” Valtioneuvoston kanslian tulevaisuusselonteko www-sivut, viitattu 7.4.2014
- Työelämä 2020 –hankkeen www-sivut, viitattu 7.4.2014
- ”Työhönvalmennus” Kehitysvammaisten Tukiliiton www-sivut, viitattu 7.4.2014
- ”Vammaispolitiikka” Sosiaali- ja terveysministeriön www-sivut, viitattu 7.4.2014
- Vammaisuus ja työelämä” Vates-säätiön www-sivut, viitattu 7.4.2014
- Varanka, M.; Saarinen, J. (toim.) (2012): Avotyötoiminnasta palkkatyöhön. Vates-säätiö.
- Ylipaavalniemi P.; Sariola L.; Marniemi J; Pekkala T.; (2005): Sosiaalisen työllistämisen toimialan käsitteet. Vates-säätiö ja Valtakunnallinen työpajayhdistys.
