Tulevaisuuden työ – uhka vai mahdollisuus

Työ ja työelämän toimintaympäristö muuttuvat vauhdilla. Teknis-taloudelliset muutokset, tieto- ja viestintäteknologia, työtehtävien ja ammattien muutokset, uudenlaiset yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen tavat haastavat. Miten muutokset näkyvät työelämässä ja miten voimme niihin varautua? Millaisia valintoja ja mahdollisuuksia ne tarjoavat?

Tässä artikkelissa käsitellään tunnistettuja toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutuksia työhön ja työelämään sekä pohditaan, miten niihin voi vaikuttaa.

Toimintaympäristön muutokset  

Suomalaisen yhteiskunnan ikärakenne muuttuu ja eliniän odote kasvaa. Uusi teknologia etenee, hajautettu työ ja uudet työn tekemisen tavat haastavat johtamista, työyhteisöjä, palvelussuhteen ehtoja ja työhyvinvointia. Taloudellinen – ja osin henkinenkin  kestävyysvaje sekä työn tuottavuuden, työelämän laadun ja työhyvinvoinnin vaatimukset nostavat päätään. Samalla kun yksilöllisyyden korostaminen lisääntyy, nousevat sosiaaliset ja henkiset tarpeet. (Elo ym. 2013.)

Maailma on nopeampi, monimutkaisempi ja epävarmempi (Tienari ym. 2011). Ennakoitavuus on heikkoa ja kenenkään asiantuntemus ei yksin riitä, vaan kaikkien suomalaisten viisaus ja osaaminen tulee saada käyttöön. Työyhteisöt ovat monimuotoisempia, monikulttuurisempia sekä ikärakenteeltaan nykyistä rikkaampia. Paine joustaviin palvelussuhteen ehtoihin, verkostoitumiseen ja työssä oppimiseen kasvaa. Globaalien yhteisöjen rinnalle syntyy paikallisia ja virtuaalisia yhteisöjä.

On arvioitu, että eettisyys ja ekologisuus elämäntyylinä lisääntyvät ja kulutuskeskeisyys vähentyy. Tällä on vaikutusta liikkumiseen ja asumiseen sekä ajasta ja paikasta riippumattoman työn tekemiseen. 

Antti Kasvio (Kasvio 2014) on todennut, että tuottavuuden kehitys on edennyt käännepisteeseen. Maapallon luonnonvarat ja ekologisen järjestelmän mukautumiskyky eivät enää riitä. 

Tuottavuuden kehitys on edennyt käännepisteeseen. Maapallon luonnonvarat ja ekologisen järjestelmän mukautumiskyky eivät enää riitä.

Vaikutukset työhön ja työelämään 

Avoimesti saatavilla olevan tiedon määrä kasvaa edelleen huimasti. Tiedon jakaminen muuttuu arvokkaaksi, kun siihen liittyy osaamista ja näkemyksellisyyttä. Työelämässä lisäarvoa tuottaa tiedon soveltaminen ja erityisasiantuntemus (Gratton 2011). Työtä siirtyy matalan osaamisen tehtävistä korkeamman osaamisen tehtäviin. Manuaalisia ja rutiinitöitä automatisoidaan, kun taas luovuutta, erityisosaamista ja monimutkaisia riippuvuussuhteita edellyttävät työt jäävät ihmisille. Luovuutta ja korkeaa osaamistasoa vaativa suunnittelu ja käsityö lisääntyvät. Myös motivointi, sosiaalinen kanssakäyminen ja kommunikointi jäävät ihmisille. (Etla 2014 & Gratton 2011.)

Osa nykyisistä ammateista häviää ja tilalle syntyy uusia ammatteja ja työpaikkoja. Myös työn sisältö muuttuu. Muutokset ovat suurimpia siellä, missä ihmisen tekemä työ voidaan korvata teknologialla tai roboteilla. Koneille siirretään myös fyysisesti raskaita töitä. Etlan tutkimuksessa listattiin esimerkkejä ammateista, jotka todennäköisimmin katoavat Suomesta lähitulevaisuudessa. Näitä olivat mm. puhelinmyyjät, tallentajat ja valokuvien kehittäjät, huolitsijat sekä kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijat. Parhaiten säilyviä ammatteja olivat hotellinjohtajat, ravitsemusalan asiantuntijat, opetusmenetelmien erityisasiantuntijat, kuulontutkijat ja puheterapeutit sekä liikunta- tai taideterapeutit. (Etla.)

Pysyvien palvelussuhteiden ja pitkien työurien aika saman työnantajan palveluksessa on pitkälti ohitse. Työvoiman käyttö on tulevaisuudessa joustavaa. Työtä tehdään entistä enemmän perinteisen palkkatyön sijaan projekteissa, määräaikaisina, freelancereina, yrittäjinä, ammatinharjoittajina, vapaaehtoistyön tekijöinä ym. Riski työttömyyden kasvusta on olemassa, vaikka muutokset eivät välttämättä lisää työttömyyttä. Joillakin aloilla työttömyys lisääntyy, joillakin taas syntyy uusia työpaikkoja ja ammatteja. Muutoksen nopeutta on vaikea ennakoida.

Uudistuva tieto- ja viestintäteknologia muuttaa kanssakäymisen tapaa. Liikkuva, ajasta ja paikasta riippumaton työ sekä etä- ja läsnätyö lisääntyvät, samoin keskinäisriippuvuudet ja uudenlaiset yhdessä tekemisen muodot. Myös ihmisen ja koneen yhteistyö tulee vahvistumaan. 

Samalla, kun työtä tehdään entistä itsenäisemmin, lisääntyy yksittäisen työntekijän vastuu oman työnsä tuloksista, osaamisensa kehittämisestä ja elämänsä hallinnasta. Myös tarve työyhteisöjen yhteisille osaamisille kasvaa. Digitaaliset opetusmetodit, verkko-opiskelu, työssä oppiminen, videovälitteisyys ja vuorovaikutusosaaminen ovat arkea.

Julkisen sektorin, yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden tehtävänjako muuttuu ja rajapinnat madaltuvat. Elämässä etsitään uusia haasteita, elämyksiä ja mahdollisuuksia kehittyä ja oppia uutta. Merkitysten etsiminen tarjoaa vapaaehtoistyölle ja talkoille uudenlaisia mahdollisuuksia ja käyttöön otetaan uudenlaisia osallistamisen ja osallistumisen tapoja.  

Ongelmat muuttuvat entistä vaikeammin hallittaviksi. Suomalainen työelämä polarisoituu ja työmarkkinoiden toiminta monimutkaistuu. Työvoiman vajaakäytön ja työelämän syrjäytymisen aiheuttamat ongelmat tulevat entistä vaikeammin hallittaviksi. Syntyy vapaaehtoisia itseorganisoitumiseen pohjautuvia toimintoja. Samoin syntyy paikallisyhteisöjen epävirallisia verkostoja. Vapaa-ajan ja elämysten tuottamiseen sekä arjen parantamiseen tähtäävät palvelut lisääntyvät. Työn edellyttämä matkustaminen karsitaan minimiin. Kasvio puhuu kestävän työn järjestelyistä: yhtäaikaisesti pyritään parantamaan ekotehokkuutta, taloudellista kannattavuutta, työelämän laatua ja työyhteisöjen sosiaalista toimivuutta. (Kasvio 2014.)

Valinnat ja mahdollisuudet 

Tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta ei yksin määrittele kehityksen suuntaa. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa ja valintoja teemme me ihmiset omilla tietoisilla päätöksillämme ja arvovalinnoillamme. Millaisia valintoja siis teemme – yksin ja yhdessä? Olennaista on, miten tuemme uudistumista, oppimista ja muutoskyvykkyyttä nykyisessä työelämän murroksessa. Työn mielekkyys ja merkityksellisyys ovat tuleville sukupolville tärkeitä arvoja, samoin yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen (Tienari ym. 2011). Miten tuemme yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä monipaikkaisessa ja virtuaalisessa, yksilöllisyyttä ihannoivassa maailmassa?

Työelämän kehittämisstrategiassa 2020 on linjattu tavoitteeksi, että suomalainen työelämä on Euroopan parasta vuoteen 2020. Työurien pidentämistavoitteen kannalta on todettu tärkeäksi, että työttömyysjaksot lyhenevät ja erityisryhmien, kuten maahan muuttaneiden, osatyökykyisten ja vajaatyöllistettyjen, mahdollisuudet olla mukana työelämässä varmistetaan. (Työelämästrategia vuoteen 2020)

Ympäristöasiat ja eettisyys, ekologisesti kestävä talous ja hyvinvointi nostavat myös keskusteluissa päätään. Voisiko perinteisen työ- ja tuottavuuskeskeisen kulttuurin rinnalle tuoda nykyistä enemmän sosiaalisesti ja ekologisesti hyödyllistä tekemistä?

Onko Kasvion esittämä kestävän kehityksen periaatteiden toteuttaminen paras keino työelämän kohentamiseen? Hän toteaa, että tärkein tehtävä tulevaisuudessa on inhimillisen työn sovittaminen käytettävissä olevien luonnonvarojen ja maapallon ekologisen järjestelmän mukautumiskyvyn sanelemiin rajoihin. Kestävyydellä hän tarkoittaa ekologista, taloudellista, inhimillistä ja sosiaalista kestävyyttä. (Kasvio 2014).

Tulevaisuuteen voi parhaiten valmistautua positiivisella asenteella ja verkostoitumalla sekä omasta osaamisesta, hyvinvoinnista ja merkityksellisestä elämästä huolehtimalla. Helsingin yliopiston tutkija Katri Saarikiveä lainaten: ”Tulevaisuuden työ on kehittymistä, oppimista ja lisääntyvää merkityksellisyyttä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa”.

Tulevaisuuteen voi parhaiten valmistautua positiivisella asenteella ja verkostoitumalla sekä omasta osaamisesta, hyvinvoinnista ja merkityksellisestä elämästä huolehtimalla.

Maarit Hildén
henkilöstöjohtaja
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
avoimen yliopiston tulevaisuuden tutkimuksen opiskelija

Artikkeli on alunperin julkaistu Suuntaaja-verkkojulkaisussa 2/2014.

Lähteet ja lisätietoja

Elo, Niina; Hildén, Maarit (2013). Työelämän toimintaympäristö 2040. Opinnäyte Turun yliopistoon. 
Etla; Rouvinen, Petri, tutkimusjohtaja, Computerization Threatens One Third of Finnish Employment. 13,1,2014.  
Etla, Todennäköisimmin katoavat ammatit:
Gratton, Lynda, professori, London Business School (2011). The Shift. The Future of Work is Already Here.  
Kasvio, Antti (2014). Kestävä työ ja hyvä elämä. 2014. 
Tienari, Janne; Piekkari, Rebecca (2011). Z ja epäjohtaminen. Talentum.
Työelämästrategia vuoteen 2020.
Työn tulevaisuus –seminaari 5.5.2014