“Wau mikä urapolku, oletpas edennyt hienosti urallasi!” “Halusitko aina esihenkilötyöhön?” “Tiesitkö jo pienenä tyttönä, että sinusta tulee johtaja?” En tiennyt.
Tiet johtajaksi voivat olla hyvin erilaisia. Olen itse esimerkki siitä, miten sieltä kentältä, kehitysvammaisten ohjaajasta ajauduin yksikön johtajaksi. Siitä jatkoin palvelupäälliköksi eli kollegojeni pomoksi ja nykyiseen työhyvinvointipäällikön rooliin.
Asetelma on vähintäänkin haastava, eikä välttämättä aina onnistu. Hienoa tässä on se, että kentän arvostuksen saa helpommin, kun on itse tehnyt samaa työtä ja substanssiosaamista on. Matkan varrella olen joutunut menemään itseeni, peilannut toistuvasti asioita ja opetellut ymmärtämään, miten erilaisia ihmisiä olemme ja miten erilaista johtamista kukin yksilö tarvitsee ja ansaitsee voidakseen hyvin työssään.
Johtamistyö yllätti ja kasvatti
Sain ensimmäisen oman kehitysvammaisten asumisyksikön perustettavakseni 26-vuotiaana. Ajattelin eläväni työunelmaani, olinhan yksikön johtaja. Tämä tarkoitti paljon vastuuta, ihania asiakkaita ja tiimiä, jonka pääsin rekrytoimaan ihan itse. Tiimiin valikoitui 10 upeaa sote-alan ammattilaista erilaisine elämäntilanteineen ja -tarinoineen. Mukaan mahtui yli- ja alisuoriutujia sekä ihmisiä, jotka suhtautuivat esimerkiksi muutoksiin hyvin eri tavalla. Eikä mennyt aikaakaan, kun huomasin olevani pulassa.
Esihenkilötyöhön ajautuneena löysin yhtäkkiä itseni istumasta työnantajan edustajana koeajan purkutilanteissa tai työterveyden vastaanotolla varhaisen välittämisen palavereissa. Oli mielenterveys- ja päihdeongelmia, läheisten sairastumista, vauvauutisia ja paljon muuta. Kai tätä elämäksikin kutsutaan.
Muistan edelleen monet tekemäni virheet sekä saamani positiiviset sekä rakentavat palautteet. Niiden myötä menin itseeni, pyysin anteeksi, otin opikseni ja kehityin. Pohdin paljon sitä, miten saada tiimin paras potentiaali esiin niin, että kaikki jaksavat ja voivat hyvin niin työssä kuin vapaa-ajalla. Vuoden päästä yksikön käynnistymisestä meidät palkittiin parhaana tiiminä. Teimme hyvää tulosta, asiakkaat olivat tyytyväisiä. Vaihtuvuutta tai sairauslomia ei enää juuri ollut. Jotain teimme oikein, yhdessä.
Esimerkki luo pohjan
Usein ajautuessa johtajan tehtävään opit haetaan edellisiltä ja nykyisiltä esihenkilöiltä. Valitettavasti kaikki eivät ole hyviä ja esimerkki voi olla pahasti pielessä. Onneksi johtajapolkuni alussa oma esihenkilöni kulki rinnalla ja opasti, antoi vapauksia ja vastuuta sopivassa suhteessa. Sain hyvän esimerkin johtajana toimimiseen.
Olen aina ollut kova tekemään töitä, innostunut ja tykännyt työstäni. ”Rohkea uuden ajan johtaja, jolta hymy hyytyy harvoin”, luki jossain palautteessani. En kuitenkaan aina ole ollut hyvä johtaja. Olen ollut epätäydellinen ja epävarma. Ajoittain olen uupunut, itkenyt kotona työpäivän jälkeen, kun olen halunnut suorittaa kaiken täydellisesti. Olen halunnut näyttää ulospäin hyvältä, vaikka sisäisesti en ole ollut varma selviänkö enää yhdestäkään tunnista, päivästä, saati viikosta.
Kävin johtamisopintoja ja esihenkilövalmennuksia vasta myöhemmin urallani. Sen myötä oivalsin, että hyviksi johtajiksi ei synnytä vaan se vaatii muutakin kuin ”hyvän tyypin”. Ymmärsin, että ihmisiä ja yksilöitä johdetaan, ei asioita ja tiimejä.
Hyvä johtaminen on hyvinvointia
Kiiltokuvaa johtamistyöstä on turha luoda. Esihenkilötyö on vaativaa ja hyvin vastuullista, ikävääkin joskus. Se ei sovi kaikille. Moni meistä kamppailee päivittäin organisaatiotasolta tulleiden paineiden, tulostavoitteiden, henkilökunnan saatavuuden, henkilöstön hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimisen sekä asiakastyön haasteiden kanssa.
Onnistuessaan esihenkilötyö on palkitsevaa ja innostavaa. Voit vaikuttaa omaan työhön ja tehdä työtä, jolla on merkitystä. Se vaatii jatkuvaa oman osaamisen kehittämistä. Se on keskeneräisyyden, epävarmuuden ja haavoittuvuuden hyväksymistä.
Omat oivallukseni liittyvät tunneälyyn. Hyvällä johtajalla tulee olla hyvien vuorovaikutustaitojen ja esimerkillisen asenteen lisäksi rutkasti tunneälyä. Tätä hyödyntämällä johtaminen vaikuttaa positiivisesti työyhteisön ja yksilön toimintaan. Aitoutta ja avoimuutta ei voi myöskään liikaa korostaa. Ne herättävät luottamusta ja luottamuksen syntyminen on yksi johtajuuden kulmakivistä.
Toimivimmat ja onnellisimmat tiimit, asiakkaat ja parhaat talousluvut ovat usein niissä yrityksissä, joissa johdetaan hyvinvointia. Niissä johdetaan jokaista ihmistä, yhtä kerrallaan, parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sillä hetkellä, siinä elämäntilanteessa.
Mari Pietarinen,
palvelu- ja työhyvinvointipäällikkö, Aspa Palvelut Oy
