Psykoosin läpikäyneenä tiedän, että ihmisen mieli voi hajota nopeasti. Tiedän myös, että sen uudelleen rakentaminen on kaikessa työläydessäänkin mahdollista.
Matka kuntoutumisen potilaasta kokemustoimijaksi ei ole ollut helppo. Tällä pitkällä ja joskus kivikkoisella tiellä Aspa Palveluiden ohjaajat ovat olleet korvaamattomia kanssakulkijoita. Kiitos kiireettömistä kohtaamista. Kiitos, että olette rakentaneet elämääni eheämmäksi yhdessä minun kanssani.
Psykoosi on psyykkiset rakenteet romuttava kriisi. Olen kuvaillut sen jälkeistä itseäni ihmisraunioksi, joka rakentaa itsensä ja elämänsä pala palalta uudelleen. Usein siinä samalla harjoitellaan – muiden nuorten tavoin – muun muassa itsenäistymistä, arjen hallintaa, asumisen taitoja ja rahan käyttöä. Monet myös opiskelevat.
Kuntoutuminen on prosessi, jossa käydään läpi monia vaikeita tunteita. Ensimmäinen tunne kiteytyy perimmäiseen kysymykseen: miksi minulle kävi näin? Sairauden vuoksi tunnetaan häpeää, menetettyjen vuosien vuoksi surua, itseä ja sairautta kohtaan vihaa.
Kaikki tämä voi näyttäytyä kapinointina lääkkeitä tai diagnoosia vastaan. Se voi näyttäytyä pelkona siitä, että sinut ymmärretään väärin tai tuomitaan sairauden takia. Se voi näyttäytyä myös kaiken valtaavana toivottomuuden tunteena.
Identiteettiä pitäisi pystyä rakentamaan – muiden nuorten tavoin – yhä eheämmäksi. Eri asia on, miten tämä tehdään sellaisen sairauden kanssa, jota on vaikea hyväksyä ja joka romuttaa käsityksen omasta itsestä perustuksia ravisuttavalla tavalla? Kuinka voi tuntea itsensä, jos ei tunnista edes ajatuksiaan omikseen?
Rehellisesti sanottuna nämä vuodet ovat olleet aikamoisen kivireen vetämistä. Silti niistäkin on ollut mahdollista toipua. Ilo ja toivo ovat tulleet takaisin elämääni.
Mietin lämmöllä kaikkia ohjaajiani. He eivät ole vain tulleet kotiini vaan olleet ihmisiä ihmiselle – ja se jos mikä on sitä ihmisen hommaa!
Kirjoittaja
Aspan kokemustoimija
