Onko sinulla joku, joka uskoo sinuun?

Syksyiset terveiset uudelta blogistilta ja pitkään Aspan toiminnassa mukana olleelta! Taipaleeni Aspan kanssa alkoi vuonna 2001 eli noin 19 vuotta sitten istuessani Kellokosken sairaalan perhehuoneessa ensimmäisen Aspan työntekijäni kanssa. Hän oli myös mukana uloskirjoituksessani. 

Alku oli hankalaa. Sain ensin yksiön, jossa asuin vuoden verran. Olin huonossa kunnossa, ja minut päätettiin siirtää soluasumiseen vahvalla tuella. Solussa työntekijäni kävi kolme kertaa päivässä katsomassa minua. Myöhemmin ajateltuna olin onnekas, että pääsin Aspan asiakkaaksi enkä joutunut laitokseen asumaan. Soluasuminen sujui paremmin, mutta siinäkin oli omat haasteensa. Esimerkiksi oli vaikeaa sopeutua toisen ihmisen rytmiin ja tapoihin. Suurin ongelma kuitenkin oli kummankin kuntoutujan haastava sairaus. Joskus sitä tuntui siltä, että joutui toiselle hoitajaks,i kun hänellä meni huonosti. Tänä päivänä Aspa ei enää tarjoa soluasumista. 

Kun pääsin omaan yksiöön noin seitsemän soluvuoden jälkeen, tajusin kuinka paljon oma koti merkitsee. Nautin, kun saan sisustaa tai vaikka keittää teetä itselleni yöllä. Tänä syksynä tulee 11 vuotta täyteen omassa rakkaaksi muuttuneessa Aspan yksiössäni Vantaalla. Iloa elämääni tuovat kaikenkarvaiset eläimet, hyvät keskustelut, ystävät ja kirjallisuus. 

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan elämästäni, jouduin miettimään matkaani epätoivoisesta nuoresta naisesta, joka uskoi, ettei kelpaa edes elämään. Aspa on kulkenut rinnallani koko tuon ajan. Silloinkin, kun en jaksanut uskoa itseeni, aina joku Aspan työntekijöistä jaksoi uskoa minuun. 19 vuoden ajan, jota en edes uskonut tavoittavani. Olen nyt yliopisto-opintoja aloitteleva osa-aikaisesti töissä käyvä nainen ja ylpeästi aspalainen. 

Toivoisin vielä lisää yhteisöllisyyttä, vaikka korona aikaan kaikki tapaamiset ovat kortilla. Yhteisöllisyydestä minulla on todella hyvä kokemus ja siksi toivoisin sitä lisää. Yksi pisimmistä ystävyyssuhteistani sai alkunsa Aspan risteilyllä Tallinnaan. Istuin autolautan aulabaarissa luonnollisesti yksin, en tuntenut ketään, ja luultavasti näytin jonkun hylkäämältä mollamaijalta. Nainen tuli pöytääni ja kysyi, onko siinä tilaa. Ja totta kai oli. Tuosta risteilystä on jo 12 vuotta ja ystävyys on säilynyt tuon ajan. 

Muutama vuosi sitten toteutimme tämän risteilyltä löydetyn ystävän kanssa kahdestaan matkan Roomaan. Matka oli todella onnistunut: katselimme nähtävyyksiä, söimme hyvää italialaista ruokaa ja nautimme Rooman keväästä. Ensi keväänä pitäisi kokea Riikan risteily ja viimeisempänä muttei vähäisimpänä toteutamme matkan Israeliin. Katsos nälkä kasvaa syödessä. 

Suvi 
Aspan vuokralainen, Aspa Palveluiden asiakas

Aspan toiminnassa mukana oleva, asutko pääkaupunkiseudulla tai Tampereen seudulla? Meillä on sinulle ehdotus!

Haluaisitko kutsua minut ja Aspan kehittämissuunnittelijan Siinan kahville? Keitä sinä kahvit ja kerro, mikä olisi unelmiesi tilanne asumisesi tai vaikka elämäsi suhteen. Me tuomme pullat. Meitä kiinnostaa selvittää ja kehittää vielä piilossa olevia asumiseen liittyviä tarpeita ja toiveita.

Palkinnoksi rohkeudesta saat pienen lahjan ja papukaijamerkin. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Siina Vättöön p. 040 631 1128 tai sähköpostilla siina.vatto@aspa.fi.