Satu Niirasella on ollut elämässään monenlaisia vaiheita. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja päihteet ovat tuoneet siihen haasteita. Aspa ja entinen ohjaaja Minna Fali ovat kulkeneet mukana lähes 20 vuotta, vaikka asiakkuus on päättynyt jo kauan sitten. Nyt elämässä on tasapainoa, Satu opiskelee ja tukee muita kokemusasiantuntijana.
Joensuulainen Satu oli 21-vuotias, kun hänestä tuli Aspa Palveluiden asiakas. Takana oli puolen vuoden hoitojakso päihdeongelmaisille naisille tarkoitetussa hoitokoti Tuhkimossa. “Ei tullut kysymykseen, että olisin muuttanut suoraan sieltä asumaan itsenäisesti”, nyt 37-vuotias Satu kertoo. Hän muutti Aspa-säätiön yksiöön ja Aspa-koti Sillansuun ohjaajalta sai tarvittavaa tukea. Jonkin ajan jälkeen Sadun ohjaajaksi tuli Minna Fali. “Minna on topakka mutta lämmin”, Satu kuvaa.
Puolitoista vuotta kului niin, että päihteet olivat vielä mukana Sadun elämässä. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja juominen sotki vointia. Hän muutti isompaan Aspan asuntoon puolisonsa ja kissansa kanssa. Parikymppinen Satu sai valita itse tapetit ja halusi kotiinsa paljon värejä: oranssia, keltaista ja pinkkiä.
Satu ja Minna kertovat, että Aspan työntekijät puuttuivat Sadun juomiseen, koska sen tiedettiin pistävän hänen elämänsä sekaisin. Satu oli jopa kysynyt Minnalta, miksei häntä aikanaan “potkaistu pellolle” Aspasta.
”Minä näin, että Sadulla oli tahtoa päästä kiinni normaaliin elämään. Hänellä oli pitkiä juomattomia kausia mutta sitten saattoi mennä monta päivää juhliessa.” Minna uskoi Satuun, ja lopulta päätös kypsyi: nyt korkki kiinni.
Raitistuminen mahdollisti opiskelun
Vuonna 2007 Satu raitistui ja haki nopeasti opiskelemaan. “Olin ollut neljä vuotta lähinnä kotona. Lukion jälkeen jäin vähän tyhjän päälle”, Satu muistelee. Satu opiskeli kivi- ja metallialan artesaaniksi ja valmistui vuonna 2011. Se oli Sadun elämässä hyvää aikaa, eikä Aspan ohjaajan kanssa ollut niin tiivistä tapaamistahtia kuin aiemmin.
“Siihen aikaan asiakkaan kanssa työskenneltiin aluksi tiiviimmin ja sitten koko ajan harvemmin”, Minna kertoo. “Viimeisenä oli varmistava tuki ja tapaamiset enää kerran kuussa.” Kun Minnasta tuli Aspa-koti Sillansuun johtaja, Sadun ohjaaja vaihtui.
Opiskeluaika saattaa joillakin kulua riehakkaissa merkeissä, mutta Satu oli vahvoilla raittiuden kanssa eikä juonut.
Minna muistaa ajan, kun he tapasivat kolmesti viikossa. Silloin Satu sanoi, ettei ikinä pärjäisi ilman apua. “Minä vastasin: odotahan vaan.” Kun tukea oli enää kerran kuukaudessa, unohtui kotikäynti viimeisillä kerroilla. “Se oli ihan älyttömän hyvä asia ja kertoo siitä, että sinulla ei ollut enää tuen tarvetta”, Minna sanoo Sadulle. “Se on hyvä, luonnollinen irtautuminen siinä vaiheessa.“
Elämänmuutoksia
Satu muutti valmistumisensa jälkeen Helsinkiin ja työskenteli ravintola-alalla. Elämässä tapahtui paljon: hän sai ensimmäisen lapsensa, parisuhde päättyi ja tuli muutto takaisin Joensuuhun. Silloin hän otti Minnaan yhteyttä ja heidän piti tavata. Tapaaminen kuitenkin jäi sillä erää. Satu oli vähän helpottunutkin, koska hän voi taas huonommin. “Hän luuli että minä haluan nähdä vaan sen toipuneen ja pärjäävän Sadun”, Minna surkuttelee.
“Se johtuu ihan omasta täydellisyyden tavoittelusta ja semmoisesta että olisin halunnut olla ikään kuin onnistuneen työn tulos. Häpeä sieltä nousi kun elämä oli tosi sekaisin”, Satu kertoo. “Kuulostaa hullulta, mutta menen ihan sekaisin kun rakastun. En saa nukuttua ja menen ylikierroksille.”
Sadun lähipiiri osaa olla valppaana hänen vointinsa huononemisen suhteen. Myös oma lapsi motivoi hakemaan apua nopeasti. Pikkuhiljaa elämä taas rauhoittui. “Koska minulla oli näitä pitkiä raittiusjaksoja takana, tiesin tasan tarkkaan miten hyvää elämää se on.”
Nyt Sadulla on mennyt hyvin jo pitkään. Toinen lapsi on syntynyt ja uusi, hyvä parisuhde rakentunut. Satu opiskelee taas: tällä kertaa mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkintoa. Myös liikunta on tullut osaksi elämää.
“Aina välillä nipistän itseäni – ovatko asiat oikeasti nyt näin hyvin!” sanoo Satu.
Kokemusasiantuntijana voi antaa vertaistukea muille
Satu on myös kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi ja käy esimerkiksi kouluilla kertomassa tarinaansa. Lisäksi hän on ollut kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallintakurssilla kokemusasiantuntijana sekä toiminut tukihenkilönä. Uusin aluevaltaus on Aspa-säätiön ja Mielenterveyden keskusliiton Omat avaimet -toiminta, jossa Satu alkaa vetää perheille tarkoitettua Hevari-valmennusta. Valmennuksessa keskitytään voimavarojen löytämiseen.
“Hyvä että tätä Sadun tietotaitoa ja omakohtaista kokemusta hyödynnetään”, sanoo Minna Fali. “Meillähän on tällaiseen hyvät mahdollisuudet, esimerkiksi säätiön puolella on paljon vaihtoehtoja kokemustoimijan hommiin.”
Sadun ja Minnan tapaaminenkin toteutui viimein vuosien jälkeen. “Ihan kuin ei olisi välissä näitä vuosia ollutkaan!” Minna huudahtaa. “Tässä näkee varmaan sen meidän työotteen, kun me teemme työtä ihminen ihmiselle.”
“Omia vahvuuksia on Aspassa tuotu esille ja kannustettu, sinäkin kannustit aina piirtämään”, Satu sanoo.
Sadulla on haaveissa suorittaa esimerkiksi lähihoitajan tutkinto oppisopimuksella tai monimuotototeutuksena. Sote-alaan on päässyt tutustumaan nykyisten opintojen ja harjoittelujen kautta, ja se tuntuu koko ajan enemmän omalta.
“Olen kertonut Aspasta kyllä kaikille. Olen esimerkiksi koulussa pitänyt esitelmän Aspasta”, Satu kertoo hymyillen.
