Kun vammainen nuori haluaa muuttaa omilleen, pelkät seinät eivät riitä. Oikeanlaisen asumisratkaisun löytäminen vaatii selvittelyä, vakuuttelua ja käytännön järjestelyjä.
CP-liiton aluetyön suunnittelija Sari Laiho tietää kertoa, että vammaisten tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä, mutta niihin ei välttämättä pystytä vastaamaan oikealla tavalla.
– Tässä yhteiskunnassa tarvittaisiin paljon enemmän palveluohjausta. Ihmisillä ei ole oikeanlaista tietoa palveluista.
Laiho toimi koordinaattorina CP-liiton ”Itsenäiseen elämään sopivin palveluin” -hankkeessa, jossa selvitettiin lievästi CP- MMC- ja hydrokefaliavammaisten nuorten ja aikuisten itsenäisen asumisen palveluntarpeita.
Kun henkilön palveluntarvetta piti selvitellä hyvin perusteellisesti, hänelle palkattiin henkilökohtainen ohjaaja. Tämä seurasi henkilön elämää ja selvitti yhdessä hänen kanssaan, millaisia asioita arjessa pärjäämiseen tarvittiin. Selvitystyöhön varattiin riittävästi aikaa − tarvittaessa useita tunteja viikossa monen kuukauden ajan.
Oikeat tarpeet esiin
Noora on yksi nuorista, joita Sari Laiho auttoi asunnon hakemisessa. Nooran palveluntarve kartoitettiin CP-liiton ”Itsenäiseen elämään sopivin palveluin” -projektissa, jossa hän sai listata, millaisiin asioihin hän apua tarvitsee.
Ensimmäiset kaksi kuukautta Nooraa auttoi asumisen alkuun projektin työntekijä, joka kävi päivittäin Nooran kotona ja oli hänen mukanaan hoitamassa asioita.
Nykyään henkilökohtainen avustaja käy kahdesti viikossa ja Helsingin kaupungin asumisen tuki kerran viikossa.
Noora on sitä mieltä, että pärjää hyvin nykyisellä tuella. Turvallisuuden tunnetta lisää myös naapuri, joka on luvannut, että häneltä voi mennä aina pyytämään apua.
– Kyllä tämä on ehdottomasti koti, Noora toteaa empimättä kannelmäkeläisen kerrostalon yksiössään.
Hän ei pidä sanasta kämppä, eikä ”himakaan” istu syntyperäisen helsinkiläisen puhetapaan. Koti on koti, ja siellä on hyvä olla. Yksiöön mahtuu kaikki tarpeellinen: sänky, ruokapöytä tuoleineen ja sohva vieraita varten. Nooran mielipaikka on kirjoituspöydän ja tietokoneen ääressä.
Kannelmäkeen Noora muutti vanhempiensa luota Malminkartanosta. Aspa-säätiöltä löytyneen asunnon tärkein kriteeri oli sijainti lähellä vanhempien kotia. Toki vuokrankin piti olla kohtuullinen.
Kuntosalille henkilökohtaisen avustajan kanssa
Kun Noora tuli isänsä kanssa katsomaan asuntoa, hän mieltyi ensimmäiseksi väreihin. Kylpyhuoneen lempeä sininen sai tuntemaan, että tämä on hänen kotinsa. Myös ruskea moderni tapetti oli mieleen. Remonttia ei tarvittu. Olohuoneesta pääsee suoraan isolle lautaterassille ja ulos.
Neljän seinän sisälle ei aktiivinen nuori nainen kuitenkaan ehdi jumittua. Hän on käynyt Autismisäätiön työpajassa Vallilassa ja ollut työkokeilussa Näkövammaisten Keskusliiton Iiris-keskuksessa. Tällä hetkellä hän etsii töitä. Vapaa-aikaan kuuluu kuntosalilla käyntiä henkilökohtaisen avustajan kanssa.
Noora haluaa myös rakentaa parempaa yhteiskuntaa: hän on osallistunut rasismin vastaiseen toimintaan ”Ei vihapuheelle -liikkeessä”. Hän on käynyt esimerkiksi haastattelemassa poliitikkoja ja puhumassa nuorisotalolla. Hänellä itsellään on kokemusta koulukiusatuksi tulemisesta ja ryhmän ulkopuolelle jäämisestä, joista hän on selvinnyt. Noora toivoisikin Nuorisoyhteistyö Allianssin alla toimivaan vihapuhetta vastustavaan liikkeeseen mukaan useampia vammaisia nuoria, jotta heidän näkökulmansa tulisi esiin.