Kuulonäkövammainen Mirka haluaa asua paikassa, jossa elää kaikenlaisia ihmisiä. Se on mahdollista, kun valaistus on kohdillaan.
Elokuisena iltapäivänä Espoon Suvelassa kävelee hunnutettu nainen, pari sinne tänne säntäilevää mustatukkaista lasta ja vanha täti kauppakassinsa kanssa. Etnisen ruokakaupan kulmalla on tupakalla keski-ikäinen mies. Täällä asuu myös Mirka – kerrostalossa mäen päällä.
Yksiö on 22-vuotiaan Mirkan ensimmäinen oma koti. Kämppää etsiessään hän opiskeli artesaaniksi ja asui koulunsa asuntolassa.
– Etsin asuntoa enimmäkseen netissä ilmoitettujen vapaiden vuokra-asuntojen joukosta, Mirka sanoo. Hän kertoo olleensa yhteydessä myös Aspa-säätiöön ja Helsingin Sokeaintalo-säätiöön. Sopivia vaihtoehtoja oli vähän, sillä vuokratason piti pysyä tarpeeksi matalana.
Suvelan koti löytyi Aspa-säätiöltä, mutta muutettuaan Mirka sai tietää, että hänelle oli myönnetty myös Sokeaintalo-säätiön asunto Pengerkadulta Helsingin Kalliosta – rakennuksesta, jossa on ainoastaan näkövammaisille tarkoitettuja asuntoja.
– Näkövammani ei ole sellainen, että tarvitsisin sen vuoksi erityistä apua. Pengerkadun talossa olisi asunut vain näkövammaisia ja itse tykkään asua paikassa, jossa on kaikenlaisia ihmisiä. Sen takia päädyin tähän ratkaisuun.
Mirka arvostaa myös Espoon vammais- ja taksipalveluja, jotka hänen mielestään ovat parhaimmistoa Suomessa. Liikkumiseen hän käyttää taksin ohella julkista liikennettä.
– Täältä on helppo liikkua paikkoihin, koska yhteydet ovat hyvät. Kaverini luona Mellunmäessä käyn taksilla, mutta sukulaisten luo menen bussilla.
Valoa ja värinää
Mirkan asunto näyttää samalta kuin kenen tahansa parikymppisen kämppä, mutta sellaisenaan se ei ollut hänen tarpeisiinsa sopiva.
Asunnon kattoon piti asentaa lamput, joiden ominaisuudet auttavat Mirkaa käyttämään jäljellä olevaa näköä. Lamppujen valo on Mirkalle sopiva, häntä varten suunniteltu ja valittu – ei liian himmeä eikä liian kirkas. Mirka kärsii häikäisyongelmasta, mutta tarvitsee kuitenkin riittävästi valoa pystyäkseen hahmottamaan ympäristönsä ja toimimaan asunnossaan.
Asunnon keittokomerossa hurisee pieni astianpesukone, joka sekin laitettiin asuntoon muuton jälkeen.
Astianpesukone on Mirkalle välttämätön, sillä hän ei näe tiskata.
– En erota tiskattua lautasta tiskaamattomasta, enkä astioita tiskiveden joukosta.
Turvallisuussyistä asuntoon piti asentaa myös erityinen hälytysjärjestelmä, sillä Mirkalla on myös kuulovamma. Hän käyttää yleensä kuulolaitetta, mutta ottaa sen yöksi pois.
– Silloin en kuule juuri mitään enkä herää esimerkiksi palohälyttimeen tai ovikelloon.
Mirka nostaa sänkynsä patjaa. Sen alla on laite, joka reagoi ääneen. Jos palohälytin soi, laite värisee ja herättää nukkujan.
Unelmana ranta ja perhe
Mirka kertoo viettävänsä asunnossaan paljon aikaa, koska etsii tällä hetkellä töitä. Hän sanoo laittavansa ruokaa, istuvansa tietokoneella ja käyvänsä joskus kavereiden tai sukulaisten luona.
Olohuoneen lattialla on mikrofonijalusta, joka kielii rakkaasta harrastuksesta.
– Laulan biisejä ja kaveri tekee taustat. Kuuntelen myös paljon musiikkia. Olen jopa miettinyt, pitäisikö mennä johonkin kuoroon laulamaan.
Tulevaisuudessa Mirka haluaisi asua yhdessä poikaystävänsä kanssa. Hän haaveilee omasta perheestä ja lemmikistä. Unelmien asuinympäristö olisi merenranta, koska silloin voisi mennä usein uimaan.