Stigma eli häpeäleima tarkoittaa yhteisön hyvin kielteistä ja usein perusteetonta asennoitumista henkilöön. Leimautuminen eli stigmatisoituminen aiheuttaa uhrissa häpeää, kärsimystä ja itsearvostuksen vähenemistä.
Mieleeni on painunut vanhan asiakkaani sanat: ”Luuleeko joku oikeasti, että lapsena haaveilin tällaisesta tulevaisuudesta?” Asiakas oli päihdekuntoutuja ja saanut todella epäasiallista kohtelua kaupassa.
Monet puhuvat valinnoista, ”Itsepähän on valintansa tehnyt, kun juo”. Kyse ei kuitenkaan ole valinnoista vaan hoitamattomista traumoista ja puhjenneista sairauksista. Kun kävelet hiekkalaatikon ohi, jossa leikkii kolme lasta, kukaan lapsista ei ajattele, että isona minusta tulee juoppo, narkkari, mielenterveyspotilas tai rikollinen. Kaikki meistä lähtevät elämään samalta viivalta tasavertaisina ihmisinä, toki erilaisista lähtökohdista. Ajattelen, että jokaisella meillä on pään sisällä mielen kuppi, toisilla se on isompi ja toisilla pienempi, mutta jos se täyttyy ja läikkyy yli, ovat olosuhteet olleet liian raskaat tälle henkilölle.
Olosuhteet ja ympäristö muokkaavat meistä mitä olemme. Valitettavasti nallekarkit eivät mene aina tasan, vaan osa joutuu kohtaamaan elämässään enemmän haasteita jo lapsesta asti. Pahimmat asiat, mitä olen mielenterveys- ja päihdeasiakkaideni lapsuudesta kuullut, on seksuaaliset hyväksikäytöt ja epävakaa kasvuympäristö, jossa vanhempi yhdessä hetkessä hymyilee ja halaa ja sitten seuraavassa hetkessä roikottaa kuusivuotiasta lasta nilkasta neljännen kerroksen parvekkeelta alaspäin. Vaikeassa epävakaassa lapsuudessa aivojen hälytysjärjestelmä soi taukoamatta ja yleensä viimeistään aikuisena se johtaa mielenterveyshaasteisiin. Monia traumakokemuksia myös ”lääkitään” päihteillä tiedostamatta.
Hiekkalaatikon lapsista yhdestä saattaa tulla aikuisena menestyvä yrittäjä, toisesta päihderiippuvainen ja kolmannesta mielenterveyskuntoutuja. Yhtä lailla osat voivat myöhemmin vaihtua. Monet tuntevat tarinan menestyvästä yrittäjästä, joka yllättäen ajautuu konkurssiin, tulee avioero ja masennus, jota turrutetaan päihteillä ja sen johtavan alkoholismiin eli riippuvuussairauteen. Myös päihderiippuvainen ja mielenterveyskuntoutuja voi menestyä elämässään, kun saa traumoihin tai sairauteen oikeanlaista apua. Yleensä hoitoa saa akuutissa vaiheessa sairaalasta tai kuntoutusyksiköistä. Lisäksi pitää muistaa, että ihmisen arvoa ei koskaan voi mitata menestyksellä ja menestyskin voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille.
Stigma kuntoutumisen esteenä
Tuettu asuminen on akuutin tilanteen jälkeen seuraava etappi kuntoutumisessa. Haasteeksi asumisessa saattaa nousta edelleen stigma. Hyvin usein päihde- ja mielenterveyskuntoutuja kantaa itse sisällään stigmaa, joka on tullut toisten ihmisten sanoista ja teoista. Tästä saattaa kasvaa ajattelu ”nuo normaalit ihmiset tuolla ja minä hullu täällä”. Pahinta on, jos ulkopuoliset ihmiset ruokkivat tätä ajattelua esimerkiksi naapurustossa. Eikö päihde- tai mielenterveyskuntoutujalla ole oikeutta omaan kotiin rauhallisella alueella, jossa voi laittaa elämän kuntoon ilman toisten ennakkoluuloja? Voisiko naapurusto auttaa omalla toiminnallaan näitä ihmisiä pääsemään elämässä eteenpäin?
Ennakkoluulojen ja heikommassa asemassa olevien leimaamisen takana on usein pelkoa tuntemattomasta. Meillä on tietynlainen käsitys ihmisistä ja tietysti lieveilmiöt pelottavat. Pelon voi voittaa kohtaamalla sen. Päihde- ja mielenterveyskuntoutujat ovat isoin osa todella sydämellistä porukkaa, kun heidät kohtaa tasavertaisena ihmisenä. Myös ympäristöä kunnioitetaan ja pidetään siitä huolta, jos sieltä tulee ystävällisiä katseita eikä kyräilyä. Naapuruusristiriitoihin on olemassa naapuruussovittelumenetelmä, jolla saadaan usein hyviä tuloksia. Menetelmän avulla voidaan kehittää ja korjata naapureiden välistä vuoropuhelua sekä käsitellä asumisen, kotirauhan ja naapurisuhteiden häiriöitä. Se on parhaimmillaan ennaltaehkäisevää ja lisää asuinalueen asuinviihtyvyyttä kaikille osapuolille. Mukaan lähteminen vaatii rohkeutta ja avointa mieltä molemmilta osapuolilta, mutta on sen arvoista!
Teija Hietikko
Hankepäällikkö, Aspa-säätiön Asumisen ajokortti -hanke
